Ei lupauksia, vaan tavoitteita ja vanhan vuoden pohdintaa.

Omenamehu-kurkku-pinaatti-persilja-pirtelö ja avokado-kurkku-pinaatti-persiljapirtelö. Namia :P

 Mennyt vuosi oli aikamoisten myllerrysten vuosi. Tokihan aina vuoden aikana ehtii tapahtua paljon, mutta tänä vuonna mä valmistuin kosmetologiksi ja pinnistin samalla itselleni Cidesco-tutkinnon, "aloin" työttömäksi, hain töitä ja kävin yrittäjäluennoilla, menin naimisiin ja laitoin eropaperitkin vetämään, kävin parisuhdeterapiassa ja tein siihen liittyviä tehtäviä, muutin ja mikä tärkeimpänä - aloin järjestää elämääni uuteen uskoon tavoitteena henkinen ja fyysinen kasvu.

Jo keväällä alkoi mielessä kyteä ajatus siitä, että itseään voisi kohdella paremminkin. Että olin antanut itseni olla aikalailla hunningolla ja tehnyt asioita joidenkin muiden prinsiippien mukaan kuin niiden jotka kumpuavat omasta sydämestä ja omista toiveista. Esimerkkinä se, että ennen kaksivuotista koulua olin lihonut kymmenen kiloa ja kerrankin painoin yli viisikymmentä kiloa (tosin en ollenkaan sen mallisena kuin olisin toivonut enkä pelkästään syömisten takia...) ja koulun loppuessa olinkin sitten laihtunut 12 kiloa... Alipainoisesta normaalipainoon ja hujauksessa takaisin alipainoon...
Aina välillä havahduin siihen että jotain pitäisi tehdä, mutta muutos jäi aina alkutekijöihinsä.

Tämä on niin totta. Paikallaan jumittaminen huonossa olossa on kaikista pahinta mitä voi olla. Siihen verrattuna se kipu jota irtirepäisy tilanteesta voi aiheuttaa on pientä....

Kesällä otin itseäni niskasta kiinni. Olin päättänyt viettää kesälomaa lasten kanssa stressaamatta työasioista ja samalla keskittyä pistämään itseni niin sanotusti ruotuun. Aloin käymään kävelyillä ja kuopuksen kanssa uimassa. Innostuin hortoilusta ja keräsin nokkosta ja vuohenputkea varastoon. Siinä samalla uusien vähän parempien elintapojen rinnalla kulkivat kuitenkin kaksi suurta pahettani - iltakaljat ja tupakka. Elokuussa jätin nekin, ja ostin itselleni ensimmäisen nettivalmennuksen ever - Fitfarmin Superdieetin. Jonkin verran sain kuulla ihmettelyä siitä, että miksi näin laiha alkaa dieetille, mutta minullapa olikin tavoitteena oppia syömään hyvin, terveellisesti ja säännöllisesti. Samalla sain liikunnan vielä suuremmaksi osaksi arkeani kun toteutin säännöllisesti Superdieetin kotitreenejä. Ja toimihan se - kuuden viikon aikana sain yhen kilon lisää!

Nää kuvat sai mut kunnolla uskomaan siihen että muutosta tapahtuu :)

Superdieetin perään osallistuin Lite In Shape-valmennukseen, jok sisälsikin jo vähän hifimpää salitreeniä ja enemmän ruokaa. Salikortin hommasin jo ennen In Shapen alkua, jotta nurkat olisivat tutut kun treeni alkaisi tosissaan. Syöminen osoittautui haasteeksi... Muuten sain kaiken kyllä syötyä, mutta hiilarit (peruna, riisi ja makaroni) tökki pahasti. Tökkii vieläkin... Korvasin niitä jonkun verran muilla hiilihydraatin lähteillä, mutta loppujen lopuksi opin kuin opinkin syömään makaronini vähän paremmin. Salitreeniä tein In Shapen ohjeilla ensimmäistä kertaa nelijakoisena ja tykkäsin kovasti. Jonkun verran näkyi kehitystäkin, vaikka tietenkin olisin halunnut muuttua bikinibeibeksi yhdessä yössä...

Ei ehkä terveellisin tapa syödä hiilareita, mutta saanpahan lusikoituane innolla - hedelmäriisiä :P
Ja persiljanoksahan sopii tuohon ihan mainiosti (ei ollut muuta vihreää) XD

Mun syksyn tavoite oli päästä painossa viiteenkymmeneen kiloon. Se oli aikamoinen haaste, eikä raja tullutkaan täyteen. Silti, kolme kiloa viidessä kuukaudessa ei ole ihan huono! Itseasiassa neljä, jos tämän päivän punnitus piti yhtään paikkaansa eikä koostu pelkästä hiilarituvotuksesta... :D Mutta sitä hihkun enemmän sitten ensi vuonna, jos ja KUN paino pysyy samoissa lukemissa kuin tänään ;)

Fyysisen kasvun lisäksi mä onnistuin henkisessä kasvussanikin melkoisen hyvin. Mä opin itsestäni paljon ja tiedän nyt mitä mä tahdon, tarvitsen ja toivon. Parisuhdeongelmien myötä kävimme tunnekeskeisessä terapiassa syksyn aikana, ja sielläkin koin aika suuria valaistumisen hetkiä. Ymmärsin miksi jotkut pieneltä tuntuvat tilanteet saa mut täysin takajaloilleen ja tajusin myöskin että  mun tunteissa ei ole mitään väärää. Jos mä ahdistun jostain, se tapahtuu syystä ja silloin jotain pitää muuttaa. Tämä kasvu ja oman sisäisen maailman tutkiminen TULEE jatkumaan ensikin vuonna.

Valkosuklaapudding - my love <3

Ensi vuodelle en lupaa mitään. Mutta tavoitteita mulla on! Ensi vuonna se viisikymmentä kiloa TULEE täyteen. Ja sen päälle vielä pari lisää. Ja kun paino on kohdillaan, aion ottaa viikko-ohjelmaan salin lisäksi aerobistakin harjoittelua jonkun verran - ihan kunnon takia. Ensi vuonna mä OPIN syömään hiilarini vielä paremmin. Muuten terveellinen syöminen jatkuu kuten tähänkin asti (miinustettuna toki joulukuun hötöt ;) ). Mä OTAN lihashuollon paremmin haltuuni ja otan aikaa venyttelyyn. Ja etsin sen halun siihen miettimällä mitä ne jumit voi aiheuttaa - ongelmia ihan jokapäiväisessä toiminnassa... Lisäksi mä HILJENNYN välillä - opettelen olemaan ilman kännykkää ja läppäriä, ilman telkkarin taustahälyä ja ajatuksissanikin keskityn asiaan enkä anna niiden levottomasti hyppiä aiheesta toiseen. Ja työpaikan mä AION myöskin löytää, heti vuoden alkupuoliskon aikana.

Eli oikeastaan mä JATKAN tätä elämänmuutosta jonka olen jo aloittanut. Ehkä sen voi ajatella lupauksenakin. Mä lupaan olla itselleni hyvä ja tehdä päätökset oman hyvän oloni toteutumisen mukaan. Silloin mun lähimmäisiläkin on hyvä olla.