Bitter Sweet Symphony

Ihan mahtava viikko takana! Sain pitkästä aikaa treeni-innosta mahtavasti kiinni ja hyvin kulki sekä salitreeni että jumppakerrat. Mikä sitten hirveän usein johtaa siihen, että iskee joku kremppa päälle. Jos ei flunssa, niin muu vaiva. Ja nyt se oli polvi. Tuo sama, iänikuinen vaiva, vasen polvi. Siinähän on sitä alkavaa rikkoa jo, johtuen kai muksuna tehdystä avoleikkauksesta. Mutta rikko pysyy hyvin aisoissa kun tukilihakset on polvessa kunnossa. Siis taasen kerran liike on lääke! 

Muhkurapolveni ja Mimmi, jonka mielestä oli tärkeämpiäkin asioita - kuten aamupala.

Mutta reuma siihen polveen iskee noin kerran vuodessa, ja kortisonipiikki on aina auttanut rauhoittamaan koko taudin. Nyt en syövän jälkeen ole tätä ennen piikkiä polveen hakenutkaan. Ilmeisesti syöpäsytot on tähän asti pitäneet reumankin aisoissa - sytojahan reumankin hoitoon käytetään, vain paljon paljon pienempinä annoksina.  Tänään olen siis aamupiikin jälkeen lähinnä istunut ja maannut sohvalla. Ihan äärettömän tylsää! 

Päivällä nukahdin katsoessani Netflixiä. Sarja oli hyvä, mutta minä niin muussia kaikesta levosta.

Ehkä pieni hidastaminen on ihan kuitenkin paikallaan. Viime viikon innostuksessa kävin neljässä päivässä läpi kuusi treeniä... Viikonloppuna lepopäiviä tuli kaksi, joten viikko oli melko tiivis. Kolme kertaa tein salitreenin ja lisäksi kokeilin Sh'Bamia ja kahdesti kävin Body Balancessa. 

Body Balance oli tosi kivaa. Olen käynyt yhdellä näytetunnilla joskus ehkä viisi vuotta sitten, ja silloin tunti tuntui ihan heprealta. Nyt oli ehkä siihen nähden hitaampi tempo ja ehdin hyvin aloittelijanakin mukaan liikkeisiin. Moni liike haastoi tasapainoa ja se on juurikin yksi asia jossa tarvitsen harjoitusta. Nämä kolme viimeistä vuotta tekivät aika selvän laskun aikalailla kaikkiin fyysisiin taitoihin. Tasapaino ja koordinaatio on, jos mahdollista, entistä enemmän hukassa. Joten Balancessa tulen käymään useasti! Tunnilla pysyy myöskin liikeessä, vaikka se ei hikijumppaa olekaan, eli siellä ei tule kylmä ennen kuin ehkä loppurentoutuksessa.

Rennoille tunneille rennot vaattet.

Toissa viikolla kävin muuten kokeilemassa Yin-joogaa! Sekin oli ihan mahtavaa! Minulla on ennakkoluuloni joogaa kohtaan, että asanoissa pitää pysyä pitkään ja paikat puutuu ja on hankalaa. Yin-jooga oli kuitenkin helppoa, liikkeisiin sai vaihtoehtoja liikkuvuuden mukaan ja apuna käytettiin joogablokkia ja tennispalloja. Tunti oli enimmäkseen pitkiä venytyksiä ja liikkuvuutta. Eli tätäkin lisää!

Ja sitten Sh'Bam! Olen tässä vuoden sisään käynyt kokeilemassa sekä twerkkausta että streetdancea, ja kumpikin oli minulle ihan ylivoimaisen vaikeaa. Aluksi pysyin koreografioissa mukana, mutta heti kun liikkeitä alkoi olla enemmän kuin viisi niin menin sekaisin enkä enää päässyt kärryille ollenkaan. Lopputunti meni siis aina törmäillessä ja hakiessa oikeaa kohtaa hypätä taas mukaan. Sh'Bam oli huuuomattavasti helpompi tanssijuttu! Koreografiat olivat lyhyitä ja liikkeet eivät olleet hirmu laajoja joten ei ollut tarvista huitoa tai paljoa hyppelehtiä. Meininki oli rentoa - toki osasyynä voi olla sekin että olin virtuaalitunnilla yksin! Ensi viikolla tarkoitus olisi uskaltautua jo "oikealle" Sh'Bam-tunnille, ihan elävän vetäjän eteen ja kanssaheilujien kera.

Jalkapäivä.

Tämän alkuviikon joudun kyllä lepuuttamaan polvea, joten jalkapäivä saa vielä hetken odottaa. Ja jos muutenkin himmailisi hetken, jos vaikka vaan yksi treeni päivässä? :D 

Tämä lepuuttaminen on muuten jotenkin lamaavaa. Kun ei voi liikkua kunnolla, niin ei meinaa jaksaa liikkua edes vähintä välttämätöntä. Arvatkaa montako kertaa olen käynyt keittiössä syömässä tänään? Kerran. Oiskohan jo toisen kerran aika... 

Lauantaina oli herkkueväät. Tänään joutuu väsäämään itse.

Tuo otsikko tuli mieleeni kun mietin tämän kertaista tekstiä. Siitä, miten usein kun elämä tuntuu parhaalta mahdolliselta, voi taustalla tai tulossa olla jotain ikävämpää. Miten elämä on tasapainoilua mahtavuuden ja tylsien juttujen välillä, ja miten liikunnankin suhteen pitää osata löytää se tasapaino ja osata ottaa myös rauhallisesti välillä eikä vain paahtaa menemään vaikka se sillä hetkellä tuntuisikin hyvältä ajatukselta. Ja miten tällaiset pienet polvivaivat voi tässä hetkessä tuntua tosi ikäviltä, vaikka kolmen vuoden taakse katsoessa valitsen kökön rikkopolveni koska vain. Katkeransuloisuus pätee kyllä myös moneen muuhunkin elämän osa-alueisiin, mutta nämä nyt sopii parhaiten tänne blogin aihemaailmaan :) 

En ole koskaan ollut Verve-fani tai kuunnellut Bitter Sweet Symphonya muuten kuin sen soidessa jossain sattumalta. Mutta hyvä biisihän tämä on, ja sanat osuvat.

Tutkijan töitä

In Shapen alusta oon miettiny normaalia enemmän tuota mun kortisonilääkitystäni. Lukenu pakkotoistosta miten se on ihan hirveen huonoks punttaajalle ja miten se syö lihasta ja turvottaa. Enkä oo päässy mihinkään lopputulokseen koska mulla ei oo lihasta sikskään kun en oo pitkään aikaan tehny niiden eteen mitään. Ja turvotusta en oo huomannu. Sit mulla tuli mieleen semmonen hassu asia, et mä en oikeastaan tiedä mun lääkityksestäni mitään! Selkärankareumakin on melko tuntematon, nivelreumasta tiedän sen mitä oon äitiltä ja lääkäreiltä aikoinaan kuullu... Pitäskö päivittää tietojansa niidenkin suhteen, kun mä kuitenkin tiedän esimerkiks ystäväni kilpirauhasen vajaatoiminnasta aika paljon kun tein päättötyöni siihen liittyen??? Päättötyössä mä kirjotin umpieritysrauhasistakin, mut ei tullu mieleen tietenkään siinä stressissä kiinnittää huomiota siihen pieneen lisämunuaiseen joka liittyy muhun itseeni. Mutta tuo kortisoni... Niin paljon siitä löytyy pahaa sanottavaa, mutta siihen se tahtoo jäädä... Miksi kortisoni tekee mitä tekee???

Siinä on kortisoni. Kuva on wikipepdiasta, mut mä tein sille hymynaaman ettei se olis niin iso mörkö :)

Mitä mä sit asiaa tutkiessani opin?

*"Kortisoni on kortisolin aineenvaihduntatuote, kortisoli on hormoni jota lisämunuaiset erittää." Sitä mä ihmettelin pitkään et mitä kortisoni oikein on, kun aina joka paikassa vaan puhutaan lisämunuaisista ja kortisoLista... Mut selvishän sekin. Ensin tulee kortisoli josta osa muuttuu kortisoniksi. Kortisonin vaikutukset (ja sivuvaikutukset) ei ole niin isoja kuin kortisolilla.

*"Kortisoni saa rasvan varastoitumaan keskivartaloon, maksan ympärille, kasvoihin ja niskaan." Annoksen pitää kuitenkin olla ainakin tuplaten mun tänhetkinen annostus ennenkuin ilmenee näitä rasva-aineenvaihdunnan oireita joihin kuuluu myös kuukasvoisuus. Mullakin ollu muksuna vähän pyöreemmät posket välillä, mut siinäkin oon selvinny aika vähällä.

*"Kortisoni lisää ruokahalua, sillä glukokortikoidien luonnollinen tehtävä on turvata elimistön energiansaanti." Tätä en oo itse huomannu muuten kuin kortisonipiikkien yhteydessä, mutta ne annokset onkin sit tosi paljon suurempia kuin mun päivittäinen nielastava annos :)

Siinä on polvi jota piikitetään. Mutta noin isoa ruiskua en ole kyllä koskaan nähny käytössä... Kuvan nappasin aafp.org:sta.

*"Kortisoni haittaa luun rakentajasolujen toimintaa ja näin luun uudisrakentumista. Se hidastaa kalsiumin imeytymistä suolesta ja näistä syistä altistaa osteoporoosille." Mulla on luutiheydenmittauksessa muutamia vuosia sit todettu osteopeniaa eli vähentynyttä luuntiheyttä joka ei vielä ole osteoporoosia. Vaan kahden vuoden sali- ja jumppaharrastelun jälkeen oli tasot jo huisisti paremmat, lääkäri ihmettelikin että mitä oon tehny. Liikunta siis kannattaa!

*"Kortisoni heikentää vatsan suojakalvoa ja siksi etenkin särkylääkkeiden kanssa altistaa vatsahaavalle." Jep, kuulin asiasta siinä vaiheessa kun olin ruokatorviongelmien takia gastroskopiassa ja sain tietää vatsassa näkyvästä parantuneesta vatsahaavasta... Siihen mennessä kukaan ei ollut maininnut sellaista pikku asiaa että "kortisonilääkityksen aikana täytyy aina olla vatsansuojalääkitys!" Aha. Kiitti.

Kuvan lääkkeet eivät liity tapaukseen. Tosin joskus on tuntunu että lääkkeiden ja niiden sivuvaikutustenestolääkkeiden ja yhden varalisälääkkeen annos on jotakuinkin kuvassa näkyvän kokoinen. Kuvan tarjosi dinby.dk, tak :)

*"Mitä pidempi kortisonikuuri, sitä hitaammin lopettaminen on hoidettava jotta vältetään lisämunuaisten vajaatoiminnan oireet." Kuurin lopettamiseen saattaa mennä kuukausia ja annosta saa alentaa yleensä noin neljäsosan kerrallaan.

*"Kortisoni ohentaa ihoa ja voi aiheuttaa aknea." Ihanaa, nyt pelkään näppyjen paluuta kahta kauheammin. Tähän asti tiesin vaan ihon ohenemisesta ja tiesin ihon punottavan helposti (vaikka sokeroinnin tai kuorinnan jälkeen) ja enemmän kuin "normaaleilla".

(Tähän en laita kuvaa koska näppykuva tästä blogista löytyy jo.)

*"Kortisonihoito voi edistää harmaakaihin ilmaantumista." Taidankin soittaa terveysasemalle ja kysyä pääsystä silmälääkärille. Mun kaihia ei oo tarkastettu melkein kahteen vuosikymmeneen -_-

*"Kortisoni piilottaa tulehdusoireita, mutta altistaa infektioille alentamalla vastustukykyä." Tän oon saanu huomata siinä, että luulen olevani vaan kovassa flunssassa mutta oonkin keuhkokuumeessa. Kortisonin kanssa kuume ei ihan helpolla nouse ja kun nousee niin tulehdus on jo aika pitkällä. Siksi otan influenssarokotuksenkin, koska mut kortisonin takia lasketaan riskiryhmään kuuluvaksi. Tästä syystä myös hampaat pitää pitää kunnossa, koska tulehdus voi piileskellä kortisonin takana pitkäänkin ja aiheuttaa vahinkoa muuallakin kuin suussa...

*"Kortisoni vaikuttaa verensokeriin." Kortisoni kohottaa verensokeria jolloin elimistö tarvitsee enemmän insuliinia verensokerin säätelyyn. Tästä syystä isoilla kortisoniannoksilla ja pidemmällä aikavälillä voi kehittyä insuliiniresistenssi, joka taas liittyy kakkostyypin diabetekseenkin. Kun kortisoni yleensä otetaan aamulla, verensokeri on korkeimmillaan illalla. Yön aikana verensokeri voikin sitten romahtaa - ei ihme että mun verensokeriongelmat on aina ajoittuneet aamuihin ja aamupäiviin. Selvisi sekin.

*"Kortisoni aiheuttaa lihasheikkoutta." Tän asian selvittäminen aiheutti mulle eniten päänvaivaa ja tää mua eniten kiinnosti. Mutta tämän verran tiedän nyt: Koska kortisonin (ja nimenomaan glukokortikoidien mihin kortisoni kuuluu) tehtävä on se energian hankkiminen, hajottaa se lihaksessa proteiineja aminohapoiksi, jotka sitten kulkeutuu maksaan glukoneogeneesin tarpeisiin. Glukoneogeneesi taas on se prosessi, jossa glukoosia elikkäs helppoo käyttöenergiaa valmistetaan jostain muusta kuin hiilihydraateista, kuten noista lihaksista napatuista aminohapoista. Glukokortikoidit voi myös aiheuttaa kaliumin erittymistä munuaisissa joka voi myöskin vaikuttaa lihaksiin - ikävällä tavalla.

Siinä on mun paranemaan lähteny lihasheikkous ^_^

*Kortisoni voi myös aiheuttaa unettomuutta, hermoilua, psykoosia, ja kaikkea muuta jänskää. Eli periaatteessa stressioireita, stressihormoneihin kun kuuluu. Mutta eihän kaikkeen mahdolliseen voi valmistautua tai keskittyä. Eikä kannatakaan.

Koska kortisonin vaihtoehtoina ois solunsalpaajat tai biologiset lääkkeet jotka ah, niin luonnolliselta kuin kuulostavatkin, aiheuttavat ihan yhtälailla ikäviä sivuvaikutuksia, niin kiitos pitäydyn tässä vanhassa rakkaassa myrkyssäni. Ilman lääkkeitä kun en kuitenkaan pärjää. Olishan se hienoa ja kivaa, mut kun ei niin ei. Ja koska nyt opin sen, että mun annokseni on melko pieni, niin en enää huolehdi sivuvaikutuksista. Ehkä mä jopa saan ne lihaksetkin joskus, kunhan näen vähän vaivaa. Ai, eikö ne muillekaan tule tosta noin vaan??? :P

Ihmisen elimistö on muutenkin niin huippuhieno juttu, että kyllä siellä kaikki on tarpeellista. Kaikki on jotain kautta yhteydessä kaikkeen. Kortisoni toimii muiden hormonien kanssa just niinkuin kuuluukin.

Riittäiskö se tietoiskusta? :D

Maanantaina oli olkapäiden ja ojentajien vuoro salilla. Olikos se niin että kolmas kerta toden sanoo? Koska tällä kertaa sain tosi hyvän tuntuman sekä olkapäihin että ojentajiin. Olat etenkin muistutteli olemassaolostaan loppupäivän ja vielä seuraavanakin päivänä. Ihan mahtavaa!

Salimatkalla pitää aina räpsiä kuvia :)

Eilen oli sitten taas jalkapäivä. Ihana, ihana jalkapäivä <3 Hirveä hiki treenin alusta loppuun <3

Eilen myöskin törmäsin ensimmäiseen Fitfarmilaiseeni, sattuipa vielä olemaan In Shapelainen. Voi kun voisinkin sanoa tunnistaneeni tyypin saliohjelmasta, mutta totuus on että näin paperiläjän jossa vilahti Fitfarmin logo. Ja siispä kysymään asiaa :) Hirveän paljon ei siinä ehtinyt juttelemaan, ettei vaan hiki olis laskenut. Ja treenatessa mä en voi kuvitellakaan paljoa juttelevani. Ellen tahdo kuolata paidalleni samalla.

Maanantaina oli kuuraa ^_^

Tänään oli salikortin viimeinen päivä, ja mulla oli tarkoitus mennä tekemään vielä hauis- ja rintatreeni. Mut sit kävi näin...

Ranne, joka oli kiukutellu jo pari päivää, päätti olla sen verran turvoksissa etten uskalla sitä nyt ärsyttää yhtään enempää. Hassua sinänsä - olisin kuvitellut että kiukustuva ranne olis ollu vasemmassa kädessä, koska se on kaikenkaikkiaan hirveen paljon heikompi käsi kuin oikea niin olisin luullut että sama paino ärsyttäisi sitä suhteessa enemmän...

Rannekiukkua ei helpottanut edes hienohkot treenihanskat.

Jotenka nyt lepuutan pari päivää, napsin pari tulehduskipulääkettä ja katon mitä tuo ranne meinaa. Viikon lopussa vois sit kokeilla tehdä jotain. Kotitreeniä, koska ens keskiviikkoon asti ollaan salittomia. Hirmuisen pähkäilyn jälkeen päädyin menemään takaisin uimahallin salille. Olkoonkin että se on melkoisen pieni enkä ole varma löytyykö kaikki tarvittavat laitteet sieltä - mutta vaihtoehtoliikkeitähän on, joten niitä kokeilemaan jos muu ei auta :D Lisäks se on sopivan kävelymatkan päässä, lämmittelyt hoituu matkalla salille ja kotiin :) Eikä mua haittaa sekään, että kelakortin reumakoodilla kuukauslipun hinta on tosi halpa. Eikä sekään että samalla kortilla voi sitten käydä uimassakin. Kuopus ainakin tykkää just viimeksmainitusta.

Seuraavaks mä pläjäytän vaan ison kasa kuvia. Noiden tietojen kaiveluun meinas jo pari kertaa mennä hermo, mut jotain selvis sit kun tarpeeks jakso vääntää ja kaivaa. Tuntu ettei tästä päivityksestä tahdo tulla mitään... Nyt oon ilonen siitä et pääsen eroon kahdestatuhannesta (no melkein) välilehdestä ja niiden selailusta - jesss!!!

Valkosuklaapuddinkia vadelmilla

Tää oli huono yritys tehdä mikrossa marenkia valkuaisista ja steviasta. Sitkeetä ja mautonta. En suosittele.

Protskulettuja joiden ohjetta tai alkuperää en enää muista :(

Mutta ne oli tooosi hyviä paistetun mausteomenan ja jätskin kanssa. Juu, jätski kuuluu mun... öh...

Kinkkujuustomunakokkelia myskikurpitsan viekussa, aamupirtelöitä, aamullääkkeitä (puolet on kyllä vitskuja), tonnikalasalaattia fetalla ja reajuustolla ja maailman parhaita jauhelihapihvejä pelkästä jauhelihasta ja mausteista :P

Mä keitin vähän makaronia. Tässä ei ole vesiä vielä kaadettu.

Makaronista tuli melko paljon tonnikalasalaattia. Ihanku mä jaksaisin syödä samaa ruokaa kolme päivää -_-

Pari maistoin vaan, muksut tartti leffapopparit :)

En yleensä kata aamupalaani ikkunalaudalle.

Protskupuddinkia, ruusunmarjapilttiä ja marjamix-jauhetta :)

Kuopuskin tahto puddinkia. Tein miniannoksen.

Puddinkiin pelmahti nyt ruusunjuurijauhekin. Testing.

Se syksy ^_^

Tämäkin oli liekinvärinen vaan pari päivää, nyt se on jo ruskea -_-

Voi taivas!

Tutkimuksessani käyttökelpoisimmiksi lähteiksi osoittautuivat: hyväterveys.fi, vaikeaosteoporoosi.fi, reumaliitto.fi, terveystalo.com, ohjepankki.vsshp.fi, terveyskirjasto.fi, diabetes.fi,  ja medicina.fi

Höpinät jatkuu...

Ja suoraan asiaan... Asioihin :)

Eilen selailin kuvia läppäriltä ja silmään osui kuva kesältä, kun oltiin kuopuksen kassa pelaamassa koripalloa. Kuopus on muuten hirveän hyvä valkku, ohjeet oli napakoita (Enemmän voimaa! Keskity! Jousta polvista!) ja rohkasu kiitettävää (Sun pitää luottaa ittees! Sä pystyt siihen!) ja vähän jopa innostuin pallon sukkaan heittelystä. Mutta nuo kuvat... En tykkää.

Siinä on semmonen "laiha läski" eli löysää lihattomuutta...

Kuvissa taisin "onneksi" olla painossani vähän normaalia alempanakin, sillä kesän aikana paino kävi 43 kilossa. Elokuuhun mennessä oli tullut vajaa pari kiloa lisää, mutta siihen se tyssäsi. Elokuussa aloitin Superdieetin painaen rapiat 44 kiloa ja SD:n loppuun mennessä painoa oli tullut kilo lisää. Kuudessa viikossa vain yksi kilo... Toisaalta ihmisen terveellinen "lihomis"tahti taitaa olla aika erilainen määrissä kuin ihmisen laihtuessa. Itselleni asettama viiden kilon tavoite tämän vuoden puolella (no, vähän ylikin - haluan ylittää viidenkymmenen kilon maagisen rajan) alkoi tuntua melko mahdottomalta. Mun painoidolini Emmi Sylanderkin sanoi, että tavoite on aikasta kova, mut ei ihan täysin mahdoton. Ja ehkä tavotteet on ihan ok pitää ihan hippusen "liian" ylhäällä, kuin liian alhaalla.
Ja nyt muutaman päivän varmistelujen jälkeen alan uskomaan sen, että mun paino on jo ylittänyt 46 kiloa! *tähän väliin fanfaareja ja hurrausta*

Näin Emmin kuvan Fitfarmin facebook-sivulla joskus keväällä. Pienessä ennen-kuvassa oli tosi hento tyttö, yhtä hento kuin mä olin ennen lapsia. Ja isommassa jälkeen-kuvassa oli järjettömän hyvännäkönen nainen - oli habaa ja selkää ja peffa ja vyötärö! Mulla ei ollu mitään niistä - tasapaksu pötkylä vaan. Siinä vaiheessa jotain napsahti mun päässä ekaa kertaa - "mäkin tahdon!". Kuva meni mun kännykän taustakuvaksi, että muistaisin mitä tahdon ja alkaisin elää sen mukaan. Edes jotenkin.

Kesän alku menikin kuopuksen kanssa pelatessa ja uidessa ja metsäretkillä ja kävelyillä. Salillakin kävin muutaman kerran uimareissujen yhteydessä. Pääasiana pidin liikkumisen aloittamista. Syömisiäni en tainnut vielä siinä vaiheessa ajatella sen kummemmin. Sen vuoro tuli siinä vaiheessä kun heinäkuussa innostuin hortoilusta - vanha kiinnostus terveellisempään ruokaa heräsi samalla.

On siinä pieni kuhmu! (Siinä kädessä.) Ja mun motivaattorikuva jääkaapin ovessa ^_^

Superdieetin aikana tein vain kotitreenejä, en uskaltautunut salille ennenkuin viimeisellä viikolla. Silloin aloitin treenaamaan omilla ohjeillani. Vähän vanhoja ohjelmia soveltaen ja  uusia liikkeitä testaillen. Viikko sitten alkoikin sitten vihdoin viimein tämä In Shapen saliohjelma, josta oon tykännyt ihan hirveesti. Ja katsokaa nyt kuvaakin, viikossa on kasvanut tuommoinen armoton hauis!

Toinen jännityksen aihe tuleville viikoille on mun iho. Söin toukokuusta viime lauantaihin asti Roaccutania, ja se on tehny mun toivottomalle iholle ihan ihmeitä. I'm in love <3 Ja siihen siis oli kokeiltu jo kaikkea vuosien saatossa... Antibiootteja sisäisesti ja ulkoisesti, naamioita ja hoitoja, puhdistusta ja happokuorintaa... Viimeinen tippa iholle taisi olla hormonikierukka joka sotki nassuni ihan totaalisesti. Vuoden kärvistelin kierukan kanssa ja söin samalla antibiootteja kumotakseni kierukan vaikutuksen ja pärjäilin jotenkuten. Vaan kun kierukan poistokaan ei kummemmin auttanut ja parin vuoden kärvistelyn jälkeen otsaani nousi ihan hirmuinen ryhelmä näppyä päätin hankkia itselleni Roa-kuurin millä hinnalla hyvänsä. Ja eipä siitä tarvinnut lääkärin kanssa tapella - kuuri napsahti pöytään samantien.
Nyt varovasti, ennen-kuvat eivät sovi herkimmille...

Koska Roaccutan kuivattaa ihoa ihan hurjan paljon, olen viimeiset viisi kuukautta ollut huulirasva-addikti... No, en edes huulirasva - ainoa joka toimi oli punainen Bepanthen. Tunnin välein. Nyt yritän totuttautua siihen ettei huulia tarvitse rasvata jatkuvasti, vaikka huulet vielä kuivuvatkin normaalia enemmän. Toinen asia johon pitää totuttautua on hiustenpesu. Ihan totta! Viisi kuukautta olen pessyt vain silloin tällöin hiuslakat tai naamiot pois hiuksistani, muuten olen suihkussa lätrännyt vain hoitoaineella.
Punotusta on vieläkin, mut se ei haittaa niin ollenkaan. Mä oon niiiiiiin hurjan onnellinen tuloksesta, että mun tekis mieli suositella Roaccutania jokaiselle vastaan tulevalle näppynaamalle :D Ainoo mikä harmittaa, on se että hain sen vasta nyt.

Vielä lisänä se, etten tiedä miten kortisoni vaikuttaa mun ihoon. Sen tiedän että se ohentaa ihoa. Ja sen että iho on sen takia tosi herkkä punottamaan. Mutta liittyykö se akneen jotenkin - ei hajuakaan, enkä ole löytänyt faktaa mistään. Toisaalta Roa-kuurin alussa lääkäri olisi määrännyt kortisonikuurin ihon lisärauhoittamiseen... Että en sitten tiedä onko se hyväksi vai pahaksi vai sekä että...

Mutta pääasia on se, että mua ei yhtään ahdista lähteä ulos ilman meikkiä! Salillakin on ihan kiva puuskuttaa ja puhista kun tietää että nassu punoittaa normaalimäärissä :D

Nyt mä taidan mennä kääntelemään sitä mun myskikurpitsaani ja mietin mitä siitä tekis :)

Tästä tämä nyt sitten lähtee!

Blogin pitäminen nimittäin. Melko jännää :)
Terveellisempi elämä alkoi siis jo joku aika sitten. Oon parannellu elintapoja jo elokuusta saakka. Ensin jätin tupakin, ja pikkuhiljaa jäi iltaoluetkin kauppaan. Liityttyäni Fitfarmin Superdieettiin opettelin syömään oikein; ruokavalio puhdistui eineksistä ja kovasti pinnistämällä opin viiden aterian päivävauhtiin. Superdieetin jälkeen on vuorossa Liten In Shape ja tarkoituksena saada lisää painoa ja lihasta! Nyt ajattelin kasata itselleni vähän sosiaalistakin painetta hommaan - ei ehkä tule lipsuttua niin paljoa, ja treenitkin saattaa houkuttaa enemmän kun tietää että joku saattaa seurata tuleeko tuloksia vai ei...

Jos vähän pohjustan koko hommaa kertomalla itsestäni...
Oon ollut alipainoinen suurimman osan elämääni. Tähän asti väitin syöväni kunnolla, jopa "paljon" ja ihmettelin miten roskaruoastakaan ei mitään tarttunut kroppaan... Nyt tajuan, ettei kerran päivässä roskan mättäminen auta asiaa, koko päivän kalorit on melkoisen vaikea saada yhdestä ateriasta - vaikka sitten vetäisi pizzan ja huuhtoisi sen oluella alas...

Ennen lasten saantia olin hirmu alipainoinen, painoa ei ollut kuin 39 kiloa. Pituutta 157 (pituus on päivitetty keväällä 158 senttiin, woohoo!). Mutta se oli mulle ihan normaali olotila. En säännöstellyt syömisiäni enkä harrastanut pakonomaisesti liikuntaa - höh, en harrastanut ollenkaan liikuntaa. Tykkäsin silloinkin ruoasta, vaikka nykyään ehkä vielä enemmän. Silti sai kuulla "vitsikkäitä" heittoja anoreksiasta ja hämähäkkijaloista.

Lasten myötä paino nousi muutaman kilon; ensimmäisestä 42 kiloon, toisesta jo 45 kiiloon. Kerran painoin viiskytviis, mut se johtui lääkityksestä eikä ollu yhtään mukavaa, turvotusta vaan. Vaan kun loppu lääkitys, humahti painokin vuodessa takas vakio-neljäänviiteen. Ja siihen on jymähdetty. Muutama vuosi sitten sain kuntosalilta pari lisäkiloa ja kaupan päällisiksi hienon peffan. Sitten tuli ero ja salihommat jäi. Ja peffa lähti kans :(

Ja ettei asiat ois liian yksinkertaisia, lisätään soppaan vielä sairaushistoriaa (tämä kohta lisää nykypäivinä usein tuntemaani mummoutumis-fiilistä) ! Olen sairastanut nivelreumaa kolmekymmentä vuotta. Se jo itsessään vaikuttaa ikävällä tavalla voimiin ja lihaksiin. Saati sitten se, että oon syönyt kortisonia enemmän ja vähemmän saman ajan - ja se on myrkkyä lihaksille. Tiedossa siis lie tuplataistelua painojen kanssa. Eikä siinä vielä kaikki! Ettei syöminenkään onnistuis liian helposti, on reumalääkkeet aiheuttaneet ruokatorven tulehduksen ja sitä myötä ahtaumaa, eikä ruokatorvi tahdo joustaa ihan normaalilla tavalla. Tän takia vältän viimeiseen asti isojen juttujen nielemistä, kaikki vitamiinit ja omegat on siis löydettävä pureskeltavina vesioina tai nestemäisenä. Vatsan takia syön vatsansuojalääkkeitä, ettei tutkimuksissa todettu "parantunut alkava vatsahaavakaan" pääse enää valloilleen. Lääke auttaa myös armottomaan närästykseen. No, se siitä, valitan seuraavan kerran jos iskee oikein paha flunssa :)

Nyt aion ainakin kovasti yrittää saada painon viiteenkymmeneen kiloon, mieluiten tän vuoden loppuun mennessä. Melko varmasti peffakin tekee siinä samalla comebackin.

Ja siinä hommassa te saatte olla se eteenpäin potkiva positiivisen painostuksen voima <3

Kaikenmoisia ruokakuvia on sit tulossa - paljon :P

Oon oppinut syömään vähän rumempaakin ruokaa - tässä rahka, mehukeitto ja pellavaleseet melkein sekotettuna :D