Kuulumisia, rönsyilyä ja alekoodeja

 Tämä kirjoitus sisältää yhteistyömainintoja ja alekoodeja, mutta minkäänlaista blogikirjoitusta minulta ei ole pyydetty. Eipä yhteistyötahot taida edes tietää että kirjoittelen täällä näitä höpinöitäni! Mutta asiaan...

Mikä siinä onkin, että aina kun liikunnan aloittaa tauon jälkeen, niin iskee flunssa? Tai tiedänhän minä vastauksen omaan kysymykseeni, mutta silti se jaksaa aina ihmetyttää ja harmittaakin. Kun liikunnan aloittaa tauon jälkeen kovin reippaasti, voi välillä käydä niin, että liikuntasuorituksen kohdalla vastustuskyky laskee ja jos ei lepää tarpeeksi siinä liikunnan ympärillä niin voi pöpö päästä niskan päälle. Ei huolta, liikunta parantaa vastustuskykyä pidemmällä aikavälillä kyllä, eli flunssan välttäminen ei vieläkään ole kovin hyvä syy jättää liikuntaa väliin.

Tämä oli vähän rajumpi flunssa kyllä, ja siksi olen pysytellyt salilta pois peräti kaksi viikkoa. Reilu viikko meni kotona saikutellessa ja vielä tämä viikko oli levättävä vaikka kouluun jaksoikin. Kuumettakin nousi alkupäivinä, vaikka minulle ei kuume yleensä nouse, koska kortisoni pitää kuumeen piilossa. Kuume tosin saattoi johtua juuri ennen flunssan iskemistä saadusta kolmannesta koronarokotteestakin - tai sitten vaivana oli sekä flunssa että rokotteen haittavaikutukset. Joka tapauksessa, edellisestä treenistä on jo sen verran aikaa että ikävä salille on melkoinen!

Tässä kotoillessa olen sitten keskittynyt syömisiini ja muiden terveysasioiden pähkäilyyn kun en oikein muuta ole voinut tehdä. (Ja kouluhommiin, aina kouluhommiin!) Alkuun ajatuksena pt:n kanssa oli parantaa eväideni rasvakoostumusta. Pääasiassa energiaa ruoasta hamstratessani olen helposti mennyt aina kalorien määrä edellä sen tarkemmin katsomatta tuleeko ruoasta mitään muuta tarpeeksi - kuten proteiinia. (Okei, kuituja tarkkailen kyllä.) Uusi ruokavalioni sisälsikin vähemmän sokeria ja rasvaa kuin ns normiruokavalioni, mutta huolellisemmin lisättyä öljyä. Olen myös käyttänyt melko lailla vapaasti kermaa ja voita ruoanlaitossa, sillä en ole ainoa laiheliini meidän perheessä joka kaipaa lisää massaa. 

Fitverstaan kautta palvelutestaajina toimivat asiakkaat saivat kivan alennuksen Puhdin labratutkimustuotteista. Isompien tutkimuspakettien kohdalla alennukset olisi olleet aika mojoviakin, mutta koska minusta otetaan aika ajoin aika paljonkin verikokeita ihan julkisen terveydenhuollon puolella, en nähnyt isoa koekasaa itselleni tarpeellisena. Halusin kuitenkin tsekata kolesteroliarvoni, koska kokonaiskolesterolini on pari kertaa elämäni aikana ylittänyt suositukset. Toisella kerralla syntipukkina saattoi tosin olla lääkekuuri, joten mitään varmaa aavistusta minulla ei arvoistani ollut. Ajattelin kuitenkin että kovan rasvan kuluttaminen olisi saanut arvot koholle. Pelkän kolesterolipaketin hinta oli kuitenkin sen verran halpa, että olisin sen ottanut ilman aleakin ja seurantakokeet otan joka tapauksessa loppuvuodesta. 

Yllätys olikin sitten melkoinen kun sain tulokseni, sillä missään arvoissani ei ollut valitettavaa. Ehkä saan kiittää geenejäni, tai sitten kuitu-vahtaustani tai sitä että hölvään myös pehmeitä kasvirasvoja ruokaani paljon. Viilaamista ei arvoissani siis paljoa ole, mutta ainahan hyvää kolesterolia voisi haluta pikkaisen ylemmäs ja huonoa ihan himpan vielä alemmas... :D 

Puhdilta tekin muuten voitte nyt saada hinnasta 15% pois koodilla FITVERSTASPUHTI joten jos vaikkapa omat vitamiinitasot tai rautavarastot on mietityttäneet niin nyt on vähän edullisempaa käydä niitä tarkastuttamassa.

Julkisella puolella minusta otettiin hiljattain rautakokeet, kun tsekattiin miten rautatiputus onnistui. No, onnistui ja onnistui... Rautavarastot saatiin nousemaan kahdestatoista kuuteenkymppiin. Tällä pärjää hetken, mutta vuoden jaksamisesta voinee vain haaveilla kun aiemmin tankkaus on nostanut varastoarvon yli kahteensataan tai jopa yli kolmensadan. Kolmen kuukauden päästä otetaan check-up ja katsotaan paljonko raudoista olen kuluttanut. Minulla on piakkoin myös soittoaika reumalääkärille, ja ajattelin kysyä hänenkin mielipidettään tähän rautahommeliin, kun tällaisen monivaivaisen kohdalla pitäisi katsoa kuitenkin kokonaisuutta eikä vaan yhtä osa-aluetta. 

Reumapoli otatti myös omat seurantakokeensa, ja niistä kävi ilmi että D-vitamiiniarvoni on suorastaan nolo - jopa edelliskesän mahtavien aurinkokelien jälkeen. Ihan suoranaista puutosta minulla ei ole, mutta D-vitamiinin saantini on pahasti riittämätöntä. Tämä asiahan kiinnosti reumalääkäriä siitä syystä, että alkuvuoden luustontiheysmittaus kertoi luustoni kärsineen viime vuosien hyvin kevyestä liikunnasta ja rajoitetusta syömisten määrästä. Ja kun siihen lisätään jatkuva kortisonilääkitys, on soppa valmis. Lääkäri haluaisi minulta kortisonin pois ja jotain muuta tilalle, itse taas haluaisin nyt ensin kokeilla saada luustoa vahvemmaksi kortisoni siinä siivellä ja vasta jos se ei onnistu niin olisin valmis vaihtamaan tutun ja turvallisen myrkkyni johonkin vahvempaan. Siinäpä siis taas yksi syy pakertaa kuntosalilla! Jokainen jota painojen kolistelu kiinnostaa, tietänee myöskin sen homman vahvistavan luita melkoisen mukavasti.

Kuva yhdestä herkkuaamupalastani. Okei, ei herkku, mutta ihan hyvää :D
(Rahkaa, kaurahiutaleita, mehukeittoa, pellavarouhetta, öljyä ja marjajauhetta)

Tietääkö joku vielä tähän aikaan syksystä hyvää pihlaja-apajaa jonka voisin tyhjentää? :D
Hummusta öljyllä, ruislastuja ja hapatettuja pihlajanmarjoja. Omnom!

Nöyrryin siis hakemaan apteekista lääkärin määräämän kalsium-valmisteen ja olin itse asiassa iloinen saadessani valita nieltäviä kapseleita, sillä aiemmin olen aina saanut purutabletteja jotka on ihan silkkaa jauhotuskaa napostella. Minulla oli aiemmin kalsiumjauhetta juomaan sekoitettavaksi, mutta olen huomannut olevani aivan sysisurkea sekoittelemaan minkäänlaisia juotavia asioita itselleni. Hyvä kun aminojuoman jaksan tehdä salille ja välipalaksi silloin tällöin... Lisäksi hommasin ihan oman purkin D-vitamiinia. Muksut saa nauttia salmiakin makuisista vitamiineistaan, mutta minä napsin deenkin tylsänä mauttomana nieltävänä valmisteena. Rautalisä olisi hyödyllinen myös, mutta vatsani ei niitä kestä ja syöminen olisi luultavasti jatkuvaa eikä kuuriluonteista. Ja lisäksi B12-vitamiinin saan loppuelämäni ajan piikkinä. Nyt opiskelujen aikana sen pistää koulun terveydenhoitaja, mikä on ihan loistojuttu kun homma hoituu nopsasti koulupäivän ohessa eikä tarvitse erillistä jonottelua terveysasemalla. 

Vitamiinini ja hivenaineeni hommaan siis apteekista, mutta nuo jo mainitut aminojuomajauheet ja proteiinit olen usein tilannut netistä. Näin mahalaukuttomana ravinteiden imeytyminen on vähän mitä on, ja oikominen on välillä enemmän kuin suositeltavaa. Esimerkiksi proteiinit on sellaisia, että elimistön pitää pilkkoa ne ensin aminohapoiksi, ja vasta sitten ne imeytyvät kropan käyttöön. Ja niistä aminohapoista elimistö sitten rakentaa sellaisia proteiineja kuin näkee tarpeelliseksi. Normaali ruoansulatuskanava osaa pilkkoa proteiinit ihan hyvin, mutta kun se hieno sulatusuuni eli mahareppu puuttuu, on ihan jees saada osa proteiinien rakennuspalikoista suoraan imeytyvässä muodossa ja hetimiten käyttöön. Tämän asian järkeilin alkuun itse, mutta varmistin vielä ajatuskulkuni järkevyyden itse Lihastohtori Juha Hulmilta etten höpisisi ihan puutaheinää.

Koska tavallisista kaupoista saa useimmiten vain proteiinijauheita tai aminomuodoista enimmillään bcaa-juomia, tilaan jauheeni netistä. Bcaa:han sisältää vain kolmea haaraketjuista aminohappoa niistä kaikista yhdeksästä ihmiselle välttämättömästä aminohaposta joita meidän pitää saada ravinnosta. Eaa-valmisteet taasen sisältävät kaikki yhdeksän välttämätöntä palikkaa. Näiden yhdeksän lisäksi on olemassa vielä yksitoista muuta, mutta niitä elimistö osaa itse rakennella eikä niitä tarvitse hamuta suun kautta. Voisin kirjoittaa aminohapoista varmaan vaikka kuinka pitkään, mutta lykkään sen johonkin myöhempään kertaan. Aihe on kuitenkin kiinnostava joten tulette kuulemaan siitä kyllä lisää :D 

Ystävän kanssa smoothilla <3 

Toinen alekoodi liittyykin lisäravinteisiin, sillä koodilla FITVERSTAS15 saa Aminopörssin valikoimasta viisitoista pinnaa hinnoista pois. Taidan tilata sieltä seuraavan satsin itsekin pian!

Ja kolmas alekoodi onkin sitten Fitverstaan oma. Tämä pt-kokeiluhan on Fitverstaan kautta ostettu ja eka pt-valmennukseni ikinä. Aiemmin olen osallistunut nettivalmennuksiin, jotka ei ihan näin henkilökohtaisia ole olleet, mutta kivoja silti. Niitä taas on tullut ostettua muutamaltakin yritykseltä, mutta Fitverstas on jäänyt mieleen erityisen positiivisena kokemuksena. Sieltä on kysytty kuulumisia nettivalmennuksenkin aikana, mikä ilahdutti vaikka myös hämmästytti tapahtuessaan. Fitverstaalla on aina ollut myös hyvinkin edullisia vaihtoehtoja, jos tarve on ollut vain saada uusi treeniohjelma testattavaksi, ja näitä olen itse ostellut useammankin kerran. Hintoja on siis laidasta laitaan, ja siksi tämä alekoodi ei sisälläkään ihan kaikkia palveluja. Jo muutenkin halvat kahden euron ohjelmat ja ihan uusimmat nettivalmennuspaketit eivät siis halpene tällä koodilla, mutta Fitverstaan sivulta löytyy monenmoista pakettia sekä sali- että kotitreeniin ja lisäksi ruokavalioitakin on valittavaksi.

Eiköhän tämä riitä tältä kerralta. Tällä viikolla on tarkoitus palata takaisin treenin pariin ihan huolella, kunhan koululta jaks.. Eikun palaan kyllä! Lisää kuulumisia ja kuntojuttuja ensi kerralla! Vielä ehtii hetken nauttia mahtavan upeasta ruskasta, eli metsään mars <3 

Ruska on ollut tänä vuonna ihan mahtavan kaunis!

Edelleen olemassa :)

Mä oon ollut nyt vuoden ja yhden kuukauden ilman ruokatorvea. Harmittaa etten edes kysynyt oisko ollut mahdollista saada kuva siitä roikaleesta. Oisin pistänyt kehyksiin. Vuosi sitten olin edelleen osastolla, mutta teholta olin päässyt jo pois enkä takaisin ollut enää menossa. Trakeostomian kautta tuli enää vähän lisähappea mutta tekonenälläkin (siis letkuitta) pärjäsin jo ihan hyvin. Sain kuntopyörän omaan huoneeseeni ja poljin sillä vartin päivässä, sekin osissa. Samalla katselin ikkunasta maisemia jotka yhdennestätoista kerroksesta oli melko hulppeat. Syödä en saanut vieläkään, enkä juoda, purskuttelin vaan kylmää vettä ja syljin pois. Mutta aika pian tuli syömisenkin aika - ja ne ensimmäiset lusikalliset mehukeittoa tai maustamatonta jugurttia maistu ihan parhaalta maailmassa!

Arpi saa välillä näkyäkkin <3

Helmikuussa kotiutuessani kuvittelin pääseväni töihin ehkä toukokuussa. Viimeistään ainakin kesäkuussa. Vaan hiemanpa oli optimistiset mun odotukset. Sairaslomallahan sitä ollaan edelleen. Voimat ei palautuneetkaan jos ei nyt yhdessä yössä niin ei kyllä yhdessä kuukaudessakaan. Tai yhdessä vuodessa. Ja vaikka syöminen on pikkuhiljaa tullut helpommaksi ja annoksetkin kasvaneet, niin painoa tuli viime vuoden puolella huisit neljä kiloa. Nyt olen kyllä reipastunut syömisen suhteen ja ihan tosissaan paneudun asiaan joka päivä ja päivänä minä hyvänsä menee rikki jo neljäkymmentäviisi kiloa! :D

Elokuussa Prahassa.

Eikä tuo viime vuosi ihan nousujohteista ollut. Heinäkuussa väsytti, vippasi päästä ja bussipysäkille kävely hengästytti niin että läähätin minuutteja. Salitreenikään ei oikein kulkenut, vaikka olin innoissani kun sinne taas jaksoin mennä. No, selvishän sekin sitten kun kysyin työterveyslääkäriltä että oiskohan se hemoglobiini laskenut entisestään, josko sen vois tarkastaa. Seuraavana päivänä, perjantaina, lääkäri soittikin takaisin ja sanoi ettei ihme jos väsyttää, sillä hemoglobiini oli valunut kahdeksaankymmeneenkolmeen... Sain lähetteen veritankkaukseen ja lähdin suoraan Peijaksen päivystykseen. Siellä pötköttelin mummujen kanssa pari tuntia kunnes mut siirrettiin illasta osastolle ja pistettiin veri tippumaan. Ja jeps! Seuraavana päivänä kotiin tullessa ei hengästyttänyt edes rappusten nouseminen! Heti helpotti. Aikakin asian hoitamiselle oli vallan oiva, koska seuraavalla viikolla lähdin minilomalle Prahaan. Siellä tuli käveltyä paljon, mikä ei olis ilman tuota ensiapuverta onnistunut kyllä mitenkään. Mutta nyt loma oli tosi kiva ja onnistunut. (Ja Praha mahtava kaupunki, sinne pitää päästä uudestaankin!)

Ensin verta...

...sitten vähän myöhemmin rautaa.

Syyskuussa täytettiin tiputuksessa varastoraudatkin. Samalla aloitettiin kahden viikon, kuuden pistoksen tehokuuri B12-vitamiinia, joka ei ilmeisesti kunnolla pääse imeytymään, koska mun vatsalaukunjämäni ei eritä tarpeeksi sisäistä tekijää. Nyt mä saan aina kolmen kuukauden välein piikkinä annoksen B-kahtatoista (eli kobalamiinia) jottei anemia pääse uudestaan yllättämään, Eikä ole päässytkään, hemoglobiinikin on ollut himpan verran korkeampi kuin ennen sairastumistakin :D Sain Kela-korttiini kolmannen vip-koodin(tähän mennessä olin ollut reuma-vip ja syöpä-vip) ja pernisiöösin anemian koodilla 107 saan vitskuni halvemmalla.

Vadelmamehun näköistä bee-kahtatoista.

Lakurulla-lohikäärme sai kaverikseen ihan vähän hurjan Cthulhun. Samalla otin käteeni ruokatorvisyövän vaaleansinisen syöpänauhan.

Eikä tässä vielä kaikki. Kun kroppa alkoi vihdoin olla jotenkuten kuosissaan, niin sitten alkoi murentua mieli. Halusin nukkua enemmän kuin olisi ollut tarpeen. En päässyt ovesta ulos - olin siis jo valmiina lähtemään salille, reppu pakattuna, mutta en vaan lähtenyt. Väsytti, ahdisti, pelottikin. Kaupassa käyntiä välttelin parhaani mukaan ja pistin muksut asialle aina kun vaan oli mahdollista. Teki mieli eristäytyä, olla rauhassa, kyhjöttää hiljaa sohvannurkassa. Kyllä mä aika pian tajusin että masennus se on joka nostaa päätään pitkästä aikaa, olihan se vanha tuttu muutaman vuoden takaa. Enkä kyllä oikeastaan asiaa ihmetellytkään. Olin koko sairastamisen ajan ollut tosi reipas ja positiivinen - vaikka sairaalassaolon loppuvaiheessa alkoikin pinna kiristymään ja lehtiön sivut täyttymään kiroilusta kun lääkärit eivät antaneet mihinkään lupaa (lähinnä syömiseen, mutta "mihinkään" oli tunne). Sitten kun tärkeimmät asiat oli hoidettu, eli kroppa kuntoon, niin oli tavallaan mielen vuoro huokaista. Ja se huokaisi lujaa ja purskahti itkuun.

Välillä fiilis oli juurikin tämä. Pipo silmille ja omaan rauhaan.

Onneksi oli taas mahtava työterveyslääkäri apuna. Sain mielialalääkityksen, ja vielä sellaisen joka lisää ruokahalua ja aiheuttaa painonnousua mikä mulla olisi tietenkin vain toivottu asia. Lääkitys on tähän mennessä jeesinyt tosi hyvin ja saan jo asioita hoidettua, kaupassa käytyä ja salillekin on taas vanha tuttu hinku. Kävin pari kertaa juttelemassa psykologinkin kanssa ja totesin etten välttämättä mitään terapiaa tarvitse tällä kertaa. Tiedän mistä tää henkinen väsymys johtuu ja se menee kyllä ajan myötä ohi, kunhan saan asiat raiteilleen ja rauhoituttua. Ja jos muutan mieltäni, tiedän mistä apua saa.

Yhdennentoista kerroksen maisemat vuosi sitten.

Tuossa myllerryksessä aloitin uudestaan pt-opintoni, jotka jäi heti alkuunsa kesken silloin kun röörimörkö löytyi. Neljä kolmipäiväistä viikonloppua kävin luennoilla, tein läksyjä ja opin uutta. Nuo kurssiviikonloput oli tosi raskaita, enkä mä tunneilla istumisen ja paikasta toiseen matkustamisen lisäksi tehnytkään muuta kuin nukuin. Viikolla oli sitten taas muutakin elämää. Mutta, joulukuussa MÄ VALMISTUIN KUNTOSALIOHJAAJAKSI! Oli ihan mahtavaa saavuttaa ensimmäinen etappi yhdestä monen vuoden haaveesta. Tän vuoden puolella opinnot on jatkuneet ja huhtikuussa - jos kaikki menee hyvin - musta pitäisi sitten tulla ihan virallisesti personal trainer :) Siitä ja kaikesta siihen liittyvästä kirjoitan kuitenkin ihan erikseen.

Tämä oli nyt tässä. Pitkän, pitkän tauon jälkeinen päänavaus. Mä olen edelleen täällä. Ja se on hyvä.

Mun hiukset on tippuilleet hurjasti yli puoli vuotta, vähän myöhässä sytoista vissiin. Ponnari on nykyään ihan onneton hiirenhäntä. Onneksi samalla pukkaa uutta hassua pätkätukkaa :D 

Vasemmalla mä ennen sairastumista, oikealla maaliskuussa vellireppuni kanssa jumppaamassa. Ilman sauvoja en jaksanut askeltaa, enkä niiden avullakaan kovin pitkään. Nyt onneksi tilanne on jo toinen ja kroppakin jotain noiden kuvien väliltä.