Moikkuli!

 Päätin nyt palauttaa blogini syväjäästä elämään, sillä kaikkea kivaa tapahtuu ja uskon kirjoittamisen antavan lisäpotkua kivoihin asioihin. Syksy on usein uusien alkujen aikaa, ja itsellänikin alkoi syyskuun alussa ensimmäinen pt-valmennukseni ikinä! Juu, minulla on pt-osaamista itsellänikin, mutta en osaa valmentaa itseäni koska olen vähän hankalampi tapaus. 

Toinen uusi alku tuli eteen jo keväällä, maaliskuussa, kun päätin repäistä ja lähteä taas kerran kouluun. Työ oli tuntunut pakkopullalta jo viime kesästä alkaen ja uusin työnantajani repi hermojani vähän väliä, joten oli aika kääntää arjessa uusi lehti. Olin miettinyt jo jonkun aikaa ettei fyysinen työ tule olemaan sopiva juttu minulle pidemmän päälle ja pohtinut mikä olisi sellainen suunta joka tuntuisi omimmalta. Ensimmäisenä tuli mieleen, että työpaikkana laboratorio oli aika mahtavan tuntuinen ajatus, ja googlattuani asioita opin että päinvastoin kuin ysärillä ammattikouluja miettiessäni oli nykyään amiksessa olemassa laborantti-linja! Joten eikun hakemaan siihen kouluun, jossa oli jatkuva haku käynnissä. Opettaja haastatteli minut, otti oppilaaksi ja koulu alkoi kaksi päivää myöhemmin - alkuun etänä koronarajoitusten sanelemana. Maaliskuusta kesäkuuhun pyöritin sekä koulua että osa-aikatyötä joka oli onneksi kutistunut tunneiltaan melko surkeaksi ja oli siis aikaa keskittyä uuden oppimiseen. Heinäkuusta jäin opintovapaalle ja nyt koetan vain oppia kaiken mitä minulle opetetaan ja ehkä vähän enemmänkin. Ala tuntuu tosi omalta ja ekaa kertaa elämässä taustalla kytee jopa ajatus korkeakouluopinnoista.

Liuossarjoja koulussa. Mahtavaa!

Mutta se siitä. Tulen varmasti kertomaan kouluun liittyviäkin juttuja täällä, koska sen kautta tulee usein esiin aiheita joista innostun. Lisäksi tällä hetkellä on pinnalla hakeminen työharjoitteluun - asia joka sekä jännittää että innostaa kovasti. Pitäkää peukkuja että löydän kivan ja mielenkiintoisen paikan loppuvuodeksi! 

Ja sitten tosiaan nyt alkoi tuo kolmen kuukauden personal trainer-valmennus. Ihan huisin jännää! Pääsin mukaan Fitverstaan palvelutestaajaksi, mikä merkkaa siis sitä että sain valmennuksen aika hyvällä alennuksella ja vastapalveluksi kerron omia kokemuksiani kyseisestä valmennuksesta. Pt-valmennuksethan on aika arvokasta ostettavaa, ja minä käytin tähän osan opintolainastani, mutta uskon että jo hinnan maksaminen pitää minut tiiviimmin hommassa mukana. Aiemmin olen osallistunut moniin, myös Fitverstaan, nettivalmennuksiin, ja joskus koko juttu on jäänyt siihen että saan ohjelmat ja ohjeet ja sitten jätän homman sikseen. Nyt kuitenkin minulla on oma personal trainer jonka kanssa etäpalaveroidaan tarvittaessa. Tekemistäni seuraillaan appsin kautta ja nytkin jo alussa vaihdettiin aika lennosta yksijakoinen ohjelma kaksijakoiseen siltä varalta että salipäivät sopii viikolle vain peräkkäisinä päivinä. 

Bestiksen ottama kuva kun otan kuvaa stooriin :D 

Treeniohjelmien lisäksi saan ruokavalioon ohjeistusta. Minähän en tarvitse perinteistä dieettiä, mutta kun hiilarit on välillä ongelma ja energiaa tulee otettua helposti rasvasta, niin rasvan laatua yritetään rukata vähän paremmaksi. Ajattelin panostaa asiaan rahallisesti vielä sen verran että käyn otattamassa ainakin kolesteroliarvoni nyt alussa ja sitten vielä valmennuksen lopussa. Painon olen saanut nyt normaalipainon puolelle ja kovasti haluan pitää sen siinä. Siksikin haluan vähän lisää lihasmassaa - että paitsi jaksan arjessa paremmin ja nivelet pysyvät paremmin turvassa, niin myös se lisäpaino itsessään tuo minulle hyvän ja terveen olon. Pinnallisen puoleisesti, mutta samapa tuo!

Oispa rahkaa!

Aerobista sillein hissuksiin, kun ei ole tarkoitus
polttaa vaivalla haalittuja kaloreita :D

Kuntoilutaukoani melkeinpä koko tämän vuoden alkupuoliskon on venyttänyt aika pahaksi päässyt raudanpuute. Lihaksia on hapottanut jo tavallinen kävely ja puuskutus on ollut joka päiväinen kamu, joten treenaaminen ei ole houkutellut oikein missään muodossa. Kesällä tajusin että edellisestä rautainfuusiosta oli jo lähes kaksi vuotta aikaa ja hakeuduin asiani kanssa lääkäriin. Koronan ja lomien ansiosta asia hoitui kunnolla vasta elokuun puolella ja kuun lopussa sainkin suoneen pussillisen rautaa. Tai ainakin suurimman osan pussista sain. Koska olen oman elämäni akuankka niin loppuhuuhtelun aikana suoni hajosi ja myös osa raudasta pääsi vuotamaan ihon alle kudoksiin. Käteni näyttää nyt itseruskettavan tai hiusvärin sotkemalta ja kropassa väärissä kohdin kulkeva rauta aiheuttaa kaikenlaista jännää, kuten lihaskipua (joka tuntuu treenikivulta mutta ei ikävä kyllä ole minkäänlaisen kehityksen merkkinä) ja kudosten turpoamista ja kuumottelua. Tuon turpoamisen takia alkuviikosta aloitettiin antibioottikuuri ja valmennustreenien aloitus lykkääntyi parilla päivällä. Onneksi kuitenkin kiristys ja kuumotus helpotti pian ja pääsin torstaina testaamaan ekaa pt:n tekemää treeniä - ja maksan siitä hintaa vieläkin jumittavilla reisillä. Saattaisi olla venyttelyn paikka tänä iltana :D Jos joku muuten tietää raudasta kudoksissa jotain faktaa, niin kuulen mielelläni - pelkästään itseä tutkimalla on tutkimus vähän pientä. Google ei sen suhteen paljoa auttanut eikä lääkärikään vaikuttanut kovin varmalta miettiessään mitä tuleman pitää.

Iron maiden ruosteessa

Antibioottikuuri jatkuu ensi viikon puoliväliin ja sitten toivotaan ettei turvotus uusi. Viikolle olisi suunniteltuna kolme salitreeniä, mikä on 50% lisäys siihen mihin olen tähän asti pyrkinyt mutta en ole päässyt. Eli tavoitteet on korkealla :D Lisäksi tiedossa on sieniretki ja sadonkorjuumarkkinat, joten odotukset on korkealla myös tulevien syysherkkujen suhteen! Mukavaa alkavaa syysviikkoa sullekin! 

Pihlajanmarjoja on muuten tänä vuonna niin hurjasti, että
pitää hamstrata vähän ensi vuodellekin
-pihlajia ei meinaan ole joka vuosi tarjolla :)

Bitter Sweet Symphony

Ihan mahtava viikko takana! Sain pitkästä aikaa treeni-innosta mahtavasti kiinni ja hyvin kulki sekä salitreeni että jumppakerrat. Mikä sitten hirveän usein johtaa siihen, että iskee joku kremppa päälle. Jos ei flunssa, niin muu vaiva. Ja nyt se oli polvi. Tuo sama, iänikuinen vaiva, vasen polvi. Siinähän on sitä alkavaa rikkoa jo, johtuen kai muksuna tehdystä avoleikkauksesta. Mutta rikko pysyy hyvin aisoissa kun tukilihakset on polvessa kunnossa. Siis taasen kerran liike on lääke! 

Muhkurapolveni ja Mimmi, jonka mielestä oli tärkeämpiäkin asioita - kuten aamupala.

Mutta reuma siihen polveen iskee noin kerran vuodessa, ja kortisonipiikki on aina auttanut rauhoittamaan koko taudin. Nyt en syövän jälkeen ole tätä ennen piikkiä polveen hakenutkaan. Ilmeisesti syöpäsytot on tähän asti pitäneet reumankin aisoissa - sytojahan reumankin hoitoon käytetään, vain paljon paljon pienempinä annoksina.  Tänään olen siis aamupiikin jälkeen lähinnä istunut ja maannut sohvalla. Ihan äärettömän tylsää! 

Päivällä nukahdin katsoessani Netflixiä. Sarja oli hyvä, mutta minä niin muussia kaikesta levosta.

Ehkä pieni hidastaminen on ihan kuitenkin paikallaan. Viime viikon innostuksessa kävin neljässä päivässä läpi kuusi treeniä... Viikonloppuna lepopäiviä tuli kaksi, joten viikko oli melko tiivis. Kolme kertaa tein salitreenin ja lisäksi kokeilin Sh'Bamia ja kahdesti kävin Body Balancessa. 

Body Balance oli tosi kivaa. Olen käynyt yhdellä näytetunnilla joskus ehkä viisi vuotta sitten, ja silloin tunti tuntui ihan heprealta. Nyt oli ehkä siihen nähden hitaampi tempo ja ehdin hyvin aloittelijanakin mukaan liikkeisiin. Moni liike haastoi tasapainoa ja se on juurikin yksi asia jossa tarvitsen harjoitusta. Nämä kolme viimeistä vuotta tekivät aika selvän laskun aikalailla kaikkiin fyysisiin taitoihin. Tasapaino ja koordinaatio on, jos mahdollista, entistä enemmän hukassa. Joten Balancessa tulen käymään useasti! Tunnilla pysyy myöskin liikeessä, vaikka se ei hikijumppaa olekaan, eli siellä ei tule kylmä ennen kuin ehkä loppurentoutuksessa.

Rennoille tunneille rennot vaattet.

Toissa viikolla kävin muuten kokeilemassa Yin-joogaa! Sekin oli ihan mahtavaa! Minulla on ennakkoluuloni joogaa kohtaan, että asanoissa pitää pysyä pitkään ja paikat puutuu ja on hankalaa. Yin-jooga oli kuitenkin helppoa, liikkeisiin sai vaihtoehtoja liikkuvuuden mukaan ja apuna käytettiin joogablokkia ja tennispalloja. Tunti oli enimmäkseen pitkiä venytyksiä ja liikkuvuutta. Eli tätäkin lisää!

Ja sitten Sh'Bam! Olen tässä vuoden sisään käynyt kokeilemassa sekä twerkkausta että streetdancea, ja kumpikin oli minulle ihan ylivoimaisen vaikeaa. Aluksi pysyin koreografioissa mukana, mutta heti kun liikkeitä alkoi olla enemmän kuin viisi niin menin sekaisin enkä enää päässyt kärryille ollenkaan. Lopputunti meni siis aina törmäillessä ja hakiessa oikeaa kohtaa hypätä taas mukaan. Sh'Bam oli huuuomattavasti helpompi tanssijuttu! Koreografiat olivat lyhyitä ja liikkeet eivät olleet hirmu laajoja joten ei ollut tarvista huitoa tai paljoa hyppelehtiä. Meininki oli rentoa - toki osasyynä voi olla sekin että olin virtuaalitunnilla yksin! Ensi viikolla tarkoitus olisi uskaltautua jo "oikealle" Sh'Bam-tunnille, ihan elävän vetäjän eteen ja kanssaheilujien kera.

Jalkapäivä.

Tämän alkuviikon joudun kyllä lepuuttamaan polvea, joten jalkapäivä saa vielä hetken odottaa. Ja jos muutenkin himmailisi hetken, jos vaikka vaan yksi treeni päivässä? :D 

Tämä lepuuttaminen on muuten jotenkin lamaavaa. Kun ei voi liikkua kunnolla, niin ei meinaa jaksaa liikkua edes vähintä välttämätöntä. Arvatkaa montako kertaa olen käynyt keittiössä syömässä tänään? Kerran. Oiskohan jo toisen kerran aika... 

Lauantaina oli herkkueväät. Tänään joutuu väsäämään itse.

Tuo otsikko tuli mieleeni kun mietin tämän kertaista tekstiä. Siitä, miten usein kun elämä tuntuu parhaalta mahdolliselta, voi taustalla tai tulossa olla jotain ikävämpää. Miten elämä on tasapainoilua mahtavuuden ja tylsien juttujen välillä, ja miten liikunnankin suhteen pitää osata löytää se tasapaino ja osata ottaa myös rauhallisesti välillä eikä vain paahtaa menemään vaikka se sillä hetkellä tuntuisikin hyvältä ajatukselta. Ja miten tällaiset pienet polvivaivat voi tässä hetkessä tuntua tosi ikäviltä, vaikka kolmen vuoden taakse katsoessa valitsen kökön rikkopolveni koska vain. Katkeransuloisuus pätee kyllä myös moneen muuhunkin elämän osa-alueisiin, mutta nämä nyt sopii parhaiten tänne blogin aihemaailmaan :) 

En ole koskaan ollut Verve-fani tai kuunnellut Bitter Sweet Symphonya muuten kuin sen soidessa jossain sattumalta. Mutta hyvä biisihän tämä on, ja sanat osuvat.

Olisiko jo aika herätä?

Tänään tuli kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun syöpädiagnoosi kävi varmaksi. Kolme vuotta sitten puolen päivän jälkeen puhelin soi, ja siihen hetkeen asti olin hokenut itselleni että kyseessä on väärä hälytys eikä röörissäni ole mitään kamalan pahasti vialla. Onneksi olin jättänyt päivän treenin väliin, joten olin puhelun tullessa kotona. Nimittäin puhelun päätteeksi itkin ihan hirveästi - kovaan ääneen ja räkä poskella, niin että harvoin sellaista itkua tuleekaan. Itkin vartin. Sitten riitti. Sitten aloin tekemään suunnitelmaa. Miten tästä selvitään - ja myöskin, mitä jos tästä ei selvitä? Ajatukset pörräsivät toki pitkään aika sekalaisia reittejä, huolesta mielenkiintoon ja sisusta suruun. Ensimmäisen selvän huoleni kuolemapelon jälkeen muistan selvästi: Entä jos en saa selville miten Game of Thronesissa käy?! Se onneksi ei näillä näkymin taida olla suurikaan uhka.

Nämä on aina vaan herkkujani!

Mutta se siitä. Missä mennään nyt?

Nyt asiat tuntuvat olevan hyvin. Palasin töihin helmikuun lopulla. Teen vain ihan lyhyttä työviikkoa, mutta jo heti töiden alettua huomasin miten tärkeää on olla osa työyhteisöä. Ja miten tärkeää on se, että on mielekästä tekemistä. Töiden alku jännitti, sillä tunsin itseni tosi väsyneeksi ja mietinkin miten oikein jaksan töitä kun en meinaa jaksaa käydä kaupassakaan? Mutta kun työt alkoivat, mieleni piristyi valtavasti, ja energi lisääntyi hurjasti! En ollut edes tajunnut että olinkin henkisesti väsynyt. Eikä se mikään ihmekään ollut kaiken sairastelun ja toipumisen takapakkien jälkeen, ja kun tukea työhönpaluuseen oli hirveän vaikea löytää. Lopulta onneksi eläkevakuutuyhtiö myönsi osa-aikaisen kuntoutusrahan tai -eläkkeen, jonka turvin voin tehdä lyhyttä työviikkoa ja niin totutella "oikeisiin" töihin. 

Tämä kaveri tuli käsivarteeni heinäkussa. Alun perin syövänvoittokuvani piti olla ihan toisenlainen, mutta karhukainen antoi niin paljon merkkejä tulostaan että minun oli otettava se vastaan. Loppujen lopuksi se alkoi mielessäni kuvata sairastamisen loppumista. Karhukainen on minipieni, sitkeä kuin mikä ja selviää melkein mistä tahansa. Niin kuin minäkin <3 

Huhtikuun lopulla aloin käymään taas kunnolla salilla. Kunnolla meinaa sitä, että suunnittelin treenit etukäteen ja pidin niistä kiinni. Kävin minä aiemminkin treenaamassa, mutta se oli huomattavasti hajanaisempaa hommaa. Mutta nyt, kiitos treeniseurana toimineen työkaverin, sain pitkästä aikaa ihan erilailla treenaamisesta taas kiinni. Muutamat ensimmäiset viikot meni totutellessa ja hermotellessa lihaksia. Sitten pystyi jo ottamaan ihan himpan lisää painoja. Ei vielä paljoa, sillä voimat olivat vielä siinäkin vaiheessa sen verran vähäiset, ettei vähääkään liian suuria painoja yksinkertaisesti saanut liikkeelle. Se ongelma on alkanut helpottaa nyt loppukesästä. Nyt pystyn jo käyttämään painoja, joiden kanssa saan pinnistellä. Minulla tulee hiki treenatessa. Pieniähän minun painoni ovat edelleen, mutta niin ne ovat aina olleet. Olenhan minäkin pieni! 

Back in business - kahdellakin tavalla! Sekä töissä että treenaamassa!

Olen päättänyt opetella juoksemaan! Pari juoksumattotreeniä olenkin jo tehnyt, joissa olen ottanut pari minuutin mittaista spurttia. Flunssa kuitenkin stoppasi homman ja nyt vihdoin pitäisi pikkuhiljaa päästä harjoittelemaan sitäkin lisää. Ei tunnu enää pahalta hengästyä, vaikka epäilen edelleen ettei palleani ole ihan täysillä hommassa mukana. Mutta hengästymisestä ei tule enää niin huono olo ettäkö pitäisi pysähtyä. Ja se on ihan mahtavaa! Muistan fiiliksen kyllä ajalta ennen sairastumista, mutta olin pitkään epävarma siitä tulisiko sitä tunnetta enää. Mutta juoksun opettelun otan ihan pikkuhiljaa ja varovasti, sillä enhän ole koskaan juossut... Kouluaikoina minulla oli aina reuman takia vapautus liikuntatunneilta, niin en ole koskaan juossut edes yhtä pakollista Cooperia! Silloin kun syöpä todettiin, minulla oli tapana aamuisin töissä jutella asiakkaan kanssa, joka oli opetellut juoksemaan ja sinnikkäästi kävi juoksumatolla ja odotti alkavansa pitää siitä. Silloin lupasin hänelle, että kunhan sairaudesta selviän niin minäkin opettelen juoksemaan. Ja vaikken ole häntä enää töissä nähnytkään niin koitan pitää lupauksestani kiinni! 

Hikoilu ja hengästyminen on taas kivaa! Vaikka siitä punaiseksi tuleekin...

Syöminen on edelleen hankalaa, mutta minulla alkaa olla jotenkuten selvillä tietynlainen pohja syömisilleni. Aamuisin en haali kaloreita muualta kuin öljystä ja siitäkin varoen ettei tule huono olo tai vessamaratonia. Syön hedelmiä, siemennäkkileipää (yllättävän kivasti kaloreita, jesss!), ehkä proteiinismoothien tai puolikkaan valmissalaatin (ja minun salaattini ovat kastikkeellisia eivätkä kevyitä ollenkaan, salaatinlehdet ja kurkku puuttuvat kokonaan). Painoni on nyt jumahtanut taas paikoilleen, mutta nyt se on 45 kiloa, mihin olen ihan suht tyytyväinen. Toki 50 on aina vaan se tavoitteeni, kuten oli jo ennen sairastumista. Tärkeämpää kuin vaa'an numero on kuitenkin aina hyvä olo. Se, että jaksaa menee viheltäen ohi siitä että kalorit täyttyvät väkisin. Ja välillä kaloreiden tarkkailu ja liika syömisiin keskittyminen vievät voimavaroja niin ettei muuta oikein jaksa tehdäkään. Tasapainoilua tämä on, mutta uskoakseni aika hyvin hallussa. Onneksi on öljy, jolla on aina helppo paikata vajeita :D 

Sitten otsikon heräämiseen. Paitsi että ajattelin herättää blogini taas kunnolla pitkästä unestaan, ajattelin heräämisen tapahtuvan myös omassa elämässäni. Lisäksi kolmen vuoden merkkipaalu on minusta hyvä kohta alkaa jättää sairaskertomuksia taka-alalle ja keskittyä kivempiin juttuihin. Nyt kun liikunta tuo taas lisää virtaa arkipäiviin, niin haluan pitää siitä kirjaa ja kertoa kuinka asiat sujuvat. Saatte myös jännittää kanssani opinko koskaan juoksemaan niin, että voisin lähteä ihan ulkoilmaan hölkkälenkille... Ajattelin ainakin alkuun kirjoittaa viikottaisia katsauksia siitä, mitä olen tehnyt treenien suhteen, mutta myöskin ihan arkisia juttuja töistä, syömisistä ja myöskin epäliikunnallisista harrastuksista. Minusta on nimittäin kahden viime vuoden aikan kuoriutunut askarteluintoinen kalenterimaanikko! 

Jep. Askartelen muun muassa yksisarvisenkakkaklemmareita...

Se on kalenterini. Yksi seitsemästä O.o 

On ollut ihana huomata miten olette seuranneet juttujani laidasta laitaan, ja miten kirjoittamistani on kaivattu. Se antaa kirjoittamiseenkin ihan omanlaisensa energian, kun tietää että joku siellä odottaa mitä minulla on sanottavaa <3 

Kuten olen aiemminkin sanonut, kissakuvia ei ole koskaan liikaa. Tässä minä ja paras sylikamuni Ode.

Avokadoa, avokadoa ja avokadoa. Ja leuanvetoyrityksiä.

Kaupoista on saanu ihan mahtavia avokadoja viime viikkoina - ja vielä edukkaasti - ja mähän olen tietysti ollut asiasta ihan intopiukeena. Ja koska oon ostanu avokadoni pussillisina, oon myöskin ollut iloisesti pakotettu käyttämään niitä jos johonkin...

Avokadohan on täynnänsä hyvää rasvaa - ja kasvirasvoissa ei ole kolesteroli- tms. vaaroja. Päinvastoin - avokado tekee tosi hyvää koko kropalle. Tyydyttymättömät rasvat auttavat pitämään ihon kimmoisana ja pehmeänä, ja hiukset kiiltävänä. Lisäksi avokadossa on huisisti vitamiineja ja hivenaineita. E-vitamiini on antioksidantti joka suojaa ihoa vapailta radikaaleilta. Myös C-vitamiini toimii antioksidanttina sen lisäksi että se osallistuu kollageenin muodostukseen - eli se vaikuttaa ihon, nivelsiteiden ja jänteiden hyvinvointiin. B6-vitamiini auttaa elimistöä puolustautumaan taudinaiheuttajia vastaan ja muodostamaan punasoluja ja keho käyttää B6:sta proteiinien pilkkomiseen - mitä enemmän proteiinia ruokavaliossa, sitä enemmän B6:sta tarvitaan. Lisäksi avokadossa on K-vitamiinia, magnesiumia, folaattia, luteiinia ja kaliumia. Aika mahtava hedelmä siis!

Lautasella, lasissa ja nassussa :D

Smootheihin ja pirtelöihin mä olen aika ajoin jo avokadoa piilottanutkin. Nyt mä tahdoin tehdä kolme avokado-juttua yhdellä kertaa ja mahdollisimman samoilla aineksilla. Väsäsin smoothien, soossin ja naamion. Ja aineksina oli:

Smoothiessa oli yksi avokado, kefiiriä, persimon, appelsiini-mandariini-rypälemehua ja kaurahiutaleita.
Soossissa ja naamiossa oli pohjana yksi avokado, mehutilkka, hunajaa, kurkkua vajaa kymmenen senttiä, rypsiöljyä ruokalusikallinen. Nämä muussasin yhdessä ja erotin pari ruokalusikallista sosetta naamioksi. Eroksi näihin tuli se, että naamioon lisäsin pari teelusikallista kefiiriä ja soossiin suolaa ja chilimausteseosta.

Naamioon olisin voinut lisätä kaurahiutaleitakin, niin koostumus olisi ollut hieman paksumpi. Seuraavalla kerralla sitten :) Naamio tuntui yllättävän viileältä koko parinkymmenen minuutin vaikutusajan - yleensä naamio lämpenee ihon lämpöiseksi aika pian. 

Ihan mahdottoman hyvää oli myös smoothie, johon laitoin avokadoa, mangoa, kefiiriä ja mehua. Jos kefiiriä ei ole saatavissa, voi sen jättää pois tai korvata sen rahkalla, piimällä tai maustamattomalla jugurtilla. Onnistuu varmasti millä vain. Tänään laitoin avokadoa myöskin kerrosvuokaan johon sen lisäksi tuli jauhelihaa, sipulia, perunaa, kesäkurpitsaa ja juustoraastetta. Vaikkakin olin jostain lukenut, ettei avokado tykkää kypsentämisestä, oli asia pakko kokeilla - ja todeta väittämä perättömäksi. Ainakaan vuoan seassa avokado ei kummemmin muuttanut makuaan. Koostumus pysyi yllättävän tiiviinä vaikka odotin sen muuttuvan mössöksi :)

Lisäksi olen monelta sivulta lukenut avokado-suklaamoussen ohjeita. Pitänee etsiä sekin tarkemmin käsiin ja pistää kokeiluun :D

Kerrosvuokaa

Mä olen vihdoin päässyt myös aloittamaan leuanvetotreenini. Sitä ei kyllä siksi ihan heti arvaisi - en nimittäin saa itseäni vedetyksi ylöspäin tippaakaan. Jep, rimpula mikä rimpula... Mutta huippukuntoon.fi-sivulla olevien ohjeiden mukaan oon alotellu tankoon tutustumista. Oon roikkunut siinä, noussut yläasentoon steppilaudan avulla ja laskeutunut siitä sitten alas ja oon tehnyt helpotettuja vetoja varpaat steppilaudan reunalla. Kyllä se siitä kun kovasti harjoittelee. Esikoinen yllätti mut vetämällä suoraan kaksi leukaa, kolmekin kuulemma menee välillä - voimamiehen alku :) Kuopus harjoittelee mun tyylilläni rimpuilemalla. Kaikki meistä kuitenkin riippuu tangossa aina jossain kohti päivää :)

Talvea <3

 Yritän kyllä noiden leuanvetoharjotustenkin kanssa olla aika varovainen, kun mulla on taas nivelet kiukuissaan. Menee hermo! Polvet mulla on ihan muhkuraiset. Maanantaina kävin kävelyllä testaamassa uudet (vanhat) nastalenkkarini, ja vaikka lenkkarit oli ihan mahtavat niin iloa vähän himmensi se että polvet kiukutteli vuorotellen. Välillä toinen meinas mennä alta tai sitten iski vaan ohimenevä juili... Ehkä tuo reuma ei oo tykänny kun oon vähentänyt kortisoniannostani mut katsotaan miten hyvin piikki auttaa tilanteeseen. Ens viikon torstaille sain sitten lääkäriajan - tahdon kortisonipiikin ainakin tuohon muhkuraisempaan vasempaan polveen. Lisäks kyselen nyt vasta lannerangan röntgenin tuloksista, ja vingun itselleni silmälääkärilähetteen (ikä-hemmetin-näkö vissiin vaivaa...) Piti siis varata pidempi aika ja siks se meni noin pitkälle. 

Iskee muuten taas vanha olo kun on kremppaa vähän jokaisessa ruostuneessa osassa. Mut kyl mä tästä vielä nousen ja karistan kaikki ruosteet harteiltani ^_^

Ja sit kun saan jalat taas toimimaan moitteetta, niin keskityn paremmpin kotitreeniinkin. Siihen asti teen vaan leuanvetoharjotuksia ja yläkroppaa. Ja ehkä muutamia kyykkyjä ilman lisäpainoja, koska eihän polvet siitä voi suuttua - eihän??? :D 
Venyttelyyn oon kans keskittynyt nyt vähän enemmän. maanantain hieronnan jälkeen päätin venytellä reisiä ja pohkeita ihan huolella, oli niissä sen verran kipeitä koppurakohtia... Jos tässä oppisi venyttelemään jatkossakin edes jotenkuten säännöllisesti :)

Oikein kovin "jee"-ilme XD

 Viikko menee kuitenkin vauhdilla. Mulla on kaks päivää aikaa siivota vielä vähän tarkemmin, tarkastaa sänkyjen ja sohvien aluset sun muut kolot ettei löydy mitään vääränlaista syötävää nurkista - lauantaina kun meidän perheeseen tulee se odotettu perheenlisäys. Vielä on jotain vauvatavaraa hankkimattakin - vauvalle oma vessa, lisää hiekkaa ja vauvanruokaa pitää olla valmiina Odessan saapuessa :) Ja lauantaista eteenpäin menneekin sit muutama päivä ihan lentäen kun on seurattava uuden tulokkaan sopeutumista ja kissojen kaverustumista.

Pakkasella saa ihania taivaskuvia :D

Kuu ja lintu :)

Auringon lasku ja komee auringonpilari - livenä se oli tietenkin hienomman värinen ja korkeempikin. Ei se montaa minuuttia kestäny, satuin kattomaan ikkunasta oikeeseen aikaan :D

11. päivän sekalainen postaus ja hehkutusta mun sienestä!

Tänään oli aika tapahtumarikas päivä, kertoilen siis kaikennäköistä. Toivottavasti sekalainen postaus ei mene sekavaksi...

Joulua mahtui tähän päivään vain sen verran, että testasin taas yhtä versiota yhdestä lahjasta (eikö ole ärsyttävän vihjailevaa?) ja koti tuoksuu ihan kanelille! Lempituoksuni - tiedänpähän nyt miten sen saa kotiin leijalemaan ilman tuoksutuikkuja tai muita :D Lisäksi kuopus keksi pari lahjaideaa lisää - ensi viikolla on siis tiedossa oikea lahjatehdas! :D

Lisäksi hoitelin asioita tänään, juoksentelin vähän siellä sun täällä. Särkevää korvaa kävin näyttämässä, vain kuullakseni saman minkä kuulin viime talvena muutamankin kerran: "Siellä ei näy mitään, se ei siis voi olla kipeä." Toivotaan että helpottaa.

Kun tulin juoksenteluiltani ja salireissultani kotiin, oli posti tuonut minulle sienen! <3 Ystäväni pohjoisesta oli kasvattanut omaansa niin, että minullekin liikeni ruokalusikallinen. Kuulostaako oudolta? Ihan varmasti...

Yläkuvassa sieni itse, alakuvassa sieni köllii maidossa ja katselee uusia kotimaisemia ^_^

Kyseessä on siis kefiiri eli maitosieni. Nyt kun olen laittanut sen maitoon lillumaan ja pöhisemään, odottelen 24 tuntia ja saan juodakseni lasillisen kefiiriä. Sitä ei myydä enää ruokakaupoissa, muistaakseni Valiokin sitä on ennen tehnyt mutta jostain syystä lopettanut. Virosta sitä voi löytää ja täällä kotomaassakin kefiiriä voi kysellä virolaisista tai itä-eurooppalaisia ruokia myyvistä kaupoista.

Kun sieni on tehnyt taikojaan maidon seassa vuorokauden verran, siivilöin sienen pois syntyneestä juomasta, kulautan ihmenesteen kurkkuuni, pesen sienen ja laitan sen uudestaan maitoon elelemään.

Kefiirin sanotaan olevan tosi terveellistä, onhan siinä maitohappobakteereita - ja siksi minäkin sitä tahdon kokeilla. Turvotuksiin ja muihin suolisto-oireisiin sen pitäisi auttaa melko nopeastikin. Närästystäkin sen pitäisi vähentää ja parantaa jopa vatsahaavoja. Hivenaineita ja vitamiineja kefiiristä saa, ja sen uskotaan puhdistavan maksaa ja munuaisia, nopeuttavan aineenvaihduntaa japuhdistaa elimistöä kuona-aineista. Kefiiri kuulemma auttaa nivelvaivoihin ja tulehduksiinkin. Mielikin piristyy tätä käytettäessä.

Huimia odotuksia on nyt kasattu tuolle pienelle pipanaryppäälle joka muutti keittiööni asumaan. Siispä mä tunnen omaksi velvollisuudekseni pitää sienestä niin hyvää huolta kuin suinkin - katsotaan pitääkö sieni musta yhtä hyvää huolta :)

Mä aina kuvittelen, etten ole lumi-fani, mutta kun katselen jäisiä ja vetisiä tienpientareita ja tätä harmautta alan kyllä toivomaan lunta. Äkkiä ja paljon!

Tuon jännän uuden tuttavuuden lisäksi mulla oli ihan huisi salipäivä tänään! Jotenkin olin täysblondina liikkeellä enkä tajunnut katsoa treenivihosta kuin normisti käyttämäni painot. Sitten jo ensimmäisessä liikkeessä ihmettelin miten on toistot niin vaikeaa saada täyteen - mutta kas, kun katsoin edellisiä treenejä niin en ole edes tehnyt niin montaa toistoa aiemmin! Hitto, ajattelin, ja väänsin ne hankalatkin toistot joka sarjassa - koska pystyin! Mieli on kummallinen, koska aiemmin olen ihan varmasti pinnistänyt loppuun asti ja nyt pystyi enempäänkin kun odotti enemmän. Muutamassa liikkeessä nostin painojakin, muissa lisäsin toistoja. Kaikista mahtavinta oli että sain prässiin taas lisää kiloja... Viime viikolla lisäsin painoa ja ajattelin sen olevan jo paljon, mutta tänään - kun treeni sujui muutenkin niin loistavasti - päätin nostaa painoja vielä vähän.., Ja hienostihan se meni!

Täytyy tunnustaa että oon lusmuillu treenien kanssa nyt taas viikon verran... Ja koska oon tehny niin harvoin salitreeniä, oon tehny niistä sitten kokonaisvaltasempia tuon nelijakoisen ohjelman sijaan. Ajattelinkin tehdä vähän aikaa joko yksi- tai kaksijakoista. Jos vuoden loppuun? Tässä on muutenkin niin paljon hössäystä joulun ja lomien ja (jeeee, löytyisipä HÄN jo!!!) uuden kissan kanssa, että ajattelin salihommien olevan parasta yksinkertaistettuna. Teen niin paljon kuin ehdin, mutta nelijakoisen olettaisin kärsivän siitä että kerrat harvenevat.

Voi apua mikä kroppa, voiko tuollasta ollakaan? ^_^

Joskus on pakko käyttää kumpaakin, mtta oon kyllä saanu huomata että tuo terveydenhoitopuoli puree kyllä niin hyvin että sairaudenhoidon tarve vähenee ;)

Nyt mä menen kuopuksen kanssa tekemään munavoita. Mä päätin kokeilla päivittäisiä karjalanpiirakoita mun hiilarinsyömistuskaani. Kaikista kivoin tapa syödä riisiä - heti sushin jälkeen :D

Haluaako joku muka laskea odotuksiaan? En minä ainakaan :D

Uimajumi ja joulukalenterilupaus :D

Kuva huijaa. Oli pimeempää.

Eilen oli sitten synkkä päivä... Sään puolesta. Aamusta iltaan pilkkopimeää ja välillä ripeksi vettä. Ja tuuli oli vaihteeksi niin rapsakka ettei ulkoilu oikeen houkutellut. Sen verran vaan että salille könysin ja salilta kotiin.

Vuorossa oli selkä- ja takareisitreeni. Seitsemän (vai kahdeksan???) viikkoa sitten en edes tiennyt missä kohtaa selkäliikkeiden pitäisi tuntua - oli lihakset vielä niin hukassa. Nyt treeniä on tuplaten mahtavaa tehdä, kun pystyy tunnustelemaan liikettä ja sen tuntua lihaksissa.

Ainoo mikä mua tossa treenissä jäytää, on ne mun kilomäärät yhden jalan prässissä. Siis oikeesti, vasen jalka ei suostu liikauttamaan seitsemää kiloa enempää. Enkä mä käytä edes kelkallista prässiä... Oikeessa oon saanu painoja vähän nostettua ja siinä alkupainokin oli enempi ku vasemmalla tehdessä. En tiiä, vähän sama ongelma vasemman käden ojentajien kanssa - ne ei vaan tottele. En tiiä onko ongelma jossain lihasten hermotuksessa vai missä. Mut ei auta ku sinnikkäästi jatkaa , lisätä sit edes toistoja siihen asti kunnes kiloja saa lisää. Ja onneks on se iki-ihana facebookryhmä meillä In Shapelaisilla, sieltä saa niin loistavia ohjeita ja vinkkejä (puhumattakaan tsempistä) aiheeseen ku aiheeseen... Nytkin kuulin että treeni kannattaa kokeilla alottaa siitä huonommasta puolesta. Niinpä niin, ihan järkeenkäypää! :)

Lippis on sadesäällä ihan must!

Lumimarjoja ^_^

Mulla alkaa jauheliha tulla korvista ulos, joten oon yrittäny keksiä jotain muuta tilalle protskun lähteeks. (Keksiä... Huono sana mut en muutakaan.. No, keksiny O.o ) Tonnikala on ihanaa kun sitä voi aina olla kaapissa valmiina, mutta mä en osaa käyttää sitä lämpimissä ruoissa. Tonnikalakastiketta joskus oon tehny, mutta en tiiä enkö sit osaa maustaa sitä oikein mut ei vaan maistu. Näitä miettiessäni mieleeni paukahti ihana muinainen, kultainen yhdeksänkytluku ja viikonloput ja loma-ajat kun serkun kanssa lähdettiin Tampereelle mummin luo hengaamaan. Mummi oli ihan mahtava <3 <3 <3 mutta se siitä ainakin tällä kertaa. Siellä kuitenkin iltamyöhällä ulkoa tultuamme oli pakko saada syötävää ja serkkuni opettikin tekemään helppoja ja nopeita tonnikalalämppäreitä (aika hienoa teini-ikäiseltä pojalta, opettaa reseptejä :D ) Nämä olivatkin ihan vakioevästä: Reissumiehen päälle tonnikalaa, tonnikalan päälle ananasrengas ja siihen päälle juustoa. Uuniin, ja uunin jälkeen päälle vielä oreganoa. Herrrkkua :D

Tällä kertaa tosin sävelsin vähän itse lisää pistämällä leipiin myös maustekurkkua ja sipulia ja jättämällä toisesta leivästä ananaksen pois. Närästysvaivat on niin selkärankaan juurtuneet, etten uskaltanut ottaa riskiä että ananaksen polttelun takia jäisi kumpikin herkkupala syömättä. Onneksi närästys ei kuitenkaan ollutkaan hirveän kaamea, uskallan siis seuraavalla kerralla käyttää ananasta enemmänkin :P

Vähän ois saanu nättiyttä enemmän jos ois jaksanut raastaa juuston :)

Tänään oli salivapaa päivä, joten ihan mahtavan sopiva päivä lähteä kuopuksen kanssa uimaan! Asiaa helpotti vielä se, että tällä kertaa kuopus oli saanut koulusta koko perheen uimapassin, jolla me kumpikin pääsimme uimaan ilmaiseksi. Samaa herkkua on luvassa vielä yhdeksän kertaa. Mahtavaa tsemppausta liikunnan pariin koulun puolesta!

Mä olen aiemmin kokenu uimisen lihasjumeja helpottavaksi. Uiminen (=mukelon kanssa leikkiminen ja polskiminen)on kuitenkin kevyttä liikuntaa ja vedessä on tosi hyvä venytelläkin. Nyt kuitenkin kun puolentoista tunnin polskimisen jälkeen lähdettiin hallilta, olin minä jotenkin totaalisen jumissa. En tajua mistä se tuli - olisiko siitä että loppuvaiheessa tuli kylmä? Vai olisiko pitänyt kuitenkin pitää kokonaan liikkumisesta vapaa päivä? Nyt on kyllä sellainen olo että venyttelyä ei auta unohtaa, ei tänään illalla eikä huomennakaan. Mutta hauskaa vedessä heiluminen oli silti :)

Kotimatkalla tehtiin lenkki kuopuksen koulun pihan kautta - poika halusi näyttää miten roikkuu ja keikkuu pihan tangolla, ja miten siitä voi vauhtihypätäkin. Innostuin minäkin kiipeilemään - se ei kyllä jostain syystä luonnistu enää yhtään niin näppärästi kuin kaksikymmentäviisi vuotta sitten (Ai hitsi kun noi valtavat vuosimäärät on alkanu häiritsemään lähes kaikissa asiayhteyksissä...)

Ai että kuin sulavaa liikettä. Ja yhdessä kuvassa mä muutuin mustavalkoiseksi O.o

Parasta tuossa lisälenkissä oli kuitenkin kun pirpana alkoi keksimään kuvauskohteita. Parhaita kuvia pitkään aikaan, vielä kun olisi ollut oikea kamera mukana!

Tämä oli mun kuvaidea. Jei.

Minä!

Poitsu <3

Mahtava puukäytävä :)

Siellä on joku O.o

Ja sitten tuo joulukalenterilupaus... Voimariini heitti haasteen kuvallisesta joulukalenterista ja tottakai itsekin pitää kokeilla moista! Saas nähdä mitä tulee :D Tahdon myös pistää haastetta eteenpäin, joten jos kirjoitat blogia niin miten ois? ;)
Nyt vaan toivoisin teiltä ideoita kuviin! Aiheita, juttuja, vaikka jotain abstraktiakin, ihan mitä vaan, mitä haluatte nähdä? Yritän toteuttaa toiveet parhaani mukaan. Joten antaa tulla! :D

Aijuu, linkatkaahan sit mullekin osoitetta kommentteihin jos tartutte haasteeseen! :D

Mun Famu kutoo ihania tonttu-ukkeleita ^_^ <3

Sikahyvä maanantai :D

Harvinaisen mahtava maanantai oli tänään! No, aamulla väsytti herätä pimeään, mutta mitäs menin nukkumaan eilen vasta lähemmäs puoliltaöin...

Sain treenitahdista taas kiinni. Tein tosin viikon kakkostreenin eli olat ja ojentajat, kun aattelin et takareidet ja pohkeet saa vielä vähän levätä torstaina aiheuttamani superjumin jäljiltä. Juu, lupaan venytellä tästedes vähän huolellisemmin...

Aamupalaks olin syöny maailman ihaninta rahkaa (kannattaa kokeilla <3 ) joka oikeesti on niin hyvää että sitä ei taho syyä koska se loppuu O.o No aamupalavalinnaks se oli kuitenkin aaaaaiiivan täysin väärä, koska jäi hiilarit nyt aika olemattomiin siitäkin huolimatta että tungen taivas-rahkaani hilloa. Energiarajotteen huomasin lämmitellessäni, kun crossarin veivaus meinas tainnuttaa mut jo viiden minuutin kohdalla. Onneks treenijuoma sisältää jonnin verran hiilareitakin niin jakso hoitaa hommat. Tauosta ja hiilaripuutteesta huolimatta lihastreeni tuntu menevän hyvin. Joko nostin painoja tai sit sain toistoja lisättyä. Tosin mun vasen oijentajaon ihan pyllystä ja päätin sen tarvitsevan yksityistreeniä kotosalla. Niin pahasti se jumi viimesissä toistoissa ettei kättä saanu edes suoraks. Mokoma rimpula.
Treenin jälkeen palkkariks Micro Wheytä krealla ja maltolla ja äkkiä kotiin syömään.

On siellä jotain pientä! Mut alkutilanne oli viiiielä pienempi ^_^ Ja noi suonet O.o

Uhosin kyllä sisäisesti itelleni, että kävelen salilta sen viitisen kilsaa kotiin. Mut se ajatus luisti piiloon aika nopsaan kun pääsin ulos. Pipo oli unohtunu kotiin ja tuuli oli melkosen rapsakka. Sen verran kävelin että ohitin kaks pysäkkiä, mut sit oli pakko jäädä pysäkin suojiin odottamaan bussia. Huijausta tuollainen keväinen auringonpaiste syksyllä, sanon minä!

Nenä punotti ja vuosi ja korvat paleli. En enää ikinä unoha pipoa kotiin.

 Lauantaina kävin kävelyllä vähän mukavammassa säässä. Aurinko paistoi eikä puhurista ollut tietoakaan. Sain ekaa kertaa Sports Trackerinkin toimimaan kännykässä koko matkan ajan ja opin että 3,6 kilometrin kuntorata kasvaa kotimatkoineen 5,5 kilometriin :) Yritykseni helpottaa pohkeiden jumitusta kävelemällä aiheutti kuitenkin jumia lonkankoukistajaan ja hartiatkin sain jumiin ensin hikoilemalla ja sitten hytisemällä kun heitin takin lanteille... Kävelylenkkeilijän pitäis ehkä osata olla juoksematta. Varsinkin jokaista ylämäkeä. Mikähän päähänpisto sekin oli...
Ilta menikin sitten venytellessä vähän joka välissä...

Aurinkoa!

Nättiä!

Ihanaa!

Ruoaksi tänään oli eilen tehtyä sekahärpäkettä. Perunasipulisekoitusta, jauhelihaa, pippurikanaleikettä, kesäkurpitsaa ja lauantain dippivihannesten jämät. Jämiä oli ihan reilusti koska tapani mukaan liioittelin kahden ihmisen mättömääriä :D Mausteeksi lihaliemikuutio, bbq-maustetta, paprikaa ja päälle ruokakermaa ja tilkka vettä. Koko pläjäys oli uunissa folion alla puolisentoista tuntia, ja ilman foliota vielä sen verran että pintaan tuli hyvä väri. Juusto ois ollut pinnalla ihanaa mutta toisena ruokailijana ollut esikoinen ei ole kovinkaan suuri juustofani, joten jätin sen väliin.

Ja vähän raejuustoa lisäks :)

Niinjoo, ja se taivasrahka! Se vaan on... taivaallista! Purkillinen rahkaa, kaksi ruokalusikallista mustaherukkahilloa (Robertsin, hyvvee :P ), kaksi ruokalusikallista kookosmaitoa ja sit hyvin sekoittaen. Päälle pakastemustikoita. Ja lusikoimaan. Jos raaskii :P

<3

Namiiii!

Rakkaasta lapsesta on monta kuvaa... Niinkö se meni? :D

Mulla on myös ikävä Fastin valkosuklaapuddinkia mustikkakeitolla, joten oon päättäny tuhota suklaa- ja minttusuklaapuddinkini nyt mahdollisimman reippaasti. Kokeilinkin tehdä pudding-jauheesta pirtelöä. Sehän onnistui! Suklaapudding-jauhetta puolitoista satsia (n.45grammaa), seitsemän desiä rasvatonta maitoa ja kaksi pientä banaania blenderiin ja sekaisin. Tuosta satsista tuli mulle puolen litran tuopillinen ja esikoiselle iso lasillinen pirtelöä. Pudding-jauhe toimii pirtelössä itse asiassa ihan tosi hyvin, kun siitä tulee sellainen just pirtelöön sopiva muheva koostumus :D

Ei se tässä vielä...

...mutta tässä! Omnom :P

Ainiin! Mahtavaa tässä päivässä oli myös työhaastattelussa käynti! Hain uuteen keväällä avattavaan urheilutavarataloon töihin ja tänään XXL oli järjestänyt "speed-date"-tapahtuman Sanomatalolla. Hakemukset ensin nettiin, ja sitten paperiversiota kiikuttaen Helsinkiin tapaamaan yrityksen ihmisiä. Ja koska mua kiinnostaa monikin paikka siellä, kävin kolmen ihmisen haastattelussa mainostamassa itseäni. Ihan älyttömän hieno juttu tuollainen face-to-face-tapahtuma, itse tykkäsin tosi paljon. Jotenkin paljon mukavampaa näyttää itsensä ihmisenä kuin vain luetella paperilla lyhyesti kokemuksensa ja osaamisensa. Etenkin kun työ on kuitenkin ihmisten kanssa olemista ja tavallaan sillä omalla persoonallaan työskentelemistä, niin parasta on päästä näyttämään miten hyvä tyyppi sitä onkaan! (Kuulostaako hirveän itseriittoiselta? No mutta kun mä OLEN hyvä tyyppi :P ) Haastattelijat vaikutti hirmu mukavilta, ja mä innostuin jutusta vaan enemmän. Ja nyt pitäis jaksaa odottaa kuukausi että kuulee onko päässyt jatkoon... Voi hitto. No, otan sen lisäpotkuna salihommiin kun voin purkaa odottamisen aiheuttamaa turhautumista. Toivottavasti tuleekin kunnon lisäpotkut, sais painomäärät nousta vähän nopeamminkin ;)

Pitäkäähän siis peukkuja mulle! :)

Työhaastattelusta sai juomapullon (niitä ei koskaan ole tarpeeksi) joten voin mainostaa mestaa jo nyt ;)

Huomenna aamupalaksi puuroa raejuustolla ja mehukeittoa, EI pelkkää rahkaa... Treenissä vuorossa selkä ja takareidet. Ja ihan aamusta pitäis käydä mittauttamassa maksa-arvot vielä viimeisen kerran sen Roaccutan-kuurin jäljiltä. Eiköhän ne ole nytkin kunnossa kun olivat kuurin aikanakin, mutta aina on kiva saada itsestään uusia mittaustuloksia :D Ja vaikka jalkatreenipäivä noin isommin onkin vasta perjantaina, niin tää kuva mulla on aina mielessä kyykätessä...

;)

Ehkä maanantailla on turhaan huono maine. Maanantai voi olla ihan ihanakin :)

Nyt äkkiä iltapala nassun eteen, sit Walking Dead (tai Walking Dad, tai Walking Bed, miten haluaa) ja nukkumaan. Mä luulen että tiistaistakin tulee hyvä päivä :)

Mahtavaa alkuviikkoa teillekin :)

Iltataivas

Lisää kuvateksti