Pakkasta ja papukeittoa

Pitkä tauko on ollut päivittämisessä. Osasyy on tämä:

Juu, se muutti meille vihdoin ja viimein lauantaina. Sitä ennen piti tietenkin siivota perusteellisesti, ettei pieni löydä mistään mitään väärää syötävää. Lauantain jälkeen taas aika on mennyt ihmetellessä uutta tulokasta ja napsiessa muutama miljoona kuvaa... Luulin muuten saaavani laiskanluikeroisen ja lötköpötkön kissan, mutta Odessa on osoittautunut iha muuksi kuin mitä näin eläinsuojeluyhdistyksen tiloissa... Katti on ihan mahdoton vilperi, kova höpöttämään ja tykkää nukkua kainalossa ja röhnöttää sylissä. Ja kissanpentujen tapaan nukkuminen onnistuu missä asennossa ja miten pienessä kolossa tahansa :)

Mun oli jo pari päivää tehnyt mieli keittoa, ja tänään himo oli pakko toteuttaa. Ja koska jollain nettisivulla silmään osui papuaiheinen juttu, oli soppahimoon saatava mukaan papuja. Lähdin aamulla niin hyvissä ajoin hoitelemaan asioita, että jouduin odottelemaan ovien aukeamista jonkun aikaa. Onneks aikaa saa helposti kulumaan ruokakaupassa koska ulkona oli pakkasen lisäksi tuulista - melkoisen kylmä yhdistelmä...

Kuullotin ensin kattilassa paprikajauheen, chilimausteen, sipulin, kesäkurpitsan ja riisin reilussa tilkassa öljyä. Sitten lisäsin sekaan tomaattipyreetä pari ruokalusikallista ja puoli purkkia tomaattimurskaa. Lisäsin vajaan litran vettä ja kasvissuikaleet. Annoin kuumeta ja lisäsin kidneypapuja sekä isoja valkoisia papuja, yhteensä 400 grammaa. Edellä mainittujen mausteiden lisäksi maustoin keiton pippuriseoksella, Provencen yrteillä, suolalla ja hunajalla (tykkään käyttää makeaa tomaatin kanssa). Sitten annoin sopan porista kunnes riisi oli kypsää.

Lahjakkaana kokkina unohdin valkosipulin sopasta, mutta onneksi mulla oli kaapissa valkosipulilastuja. Viskasin niitä keittoon reilusti vähän ennen kuin soppa oli valmis. Suosittelen muuten kokeilemaan jos ei ole vielä tuttu juttu ;)

Ja tuli muuten hyvää soppaa! Keiton seuraksi pyöräytin porkkana-siemensämpylöitä, joiden ohje löytyy täältä. Ja lisäksi napsin muutamat palat raakaa parsakaalia, koska se on niin älyttömän terveellistä. Tais olla suoliston bakteereillekin aika herkkua :D

Soppaa jauhottomien porkkanasämpylöiden kanssa - namia!

Riiviö-apukokki - soppaa keitellessä piti olla koko ajan tämänkin seurana :)

Rimpulan facebook-sivulla on muuten jo 15 syytä olla onnellinen, 85 vielä tulossa ;)

Vauvakuumetta ja arkeen paluuta.

Joulusta on selvitty ja... No, miksi ihmeessä joulusta ei olisi selvitty? Juu, jouluna mätetään ihan hirveästi, mut eihän ne jouluruoat niin kovin pahoja ole? Ne muut herkut on... Itelleni iski kaamea finni ohimoon ja niveletkin on tuntuneet ikäviltä - ja oonkin miettiny tässä et onkohan se valkonen jauho joka vaikuttaa ihoon ja niveliin? Aattelinkin kokeilla gluteenitonta heti kun joulun jäljet on siivottu ruokakaapeista :P

Oon kerran melkein kokeillut, mutta se kaatui siihen etten muistanu asiaa ollenkaan. Gluteeniton kokeilu alkoi aamulla, kahvitauolla koulussa söin pullaa - ja kirosin. Ruokatauolla ostin tötteröjäätelön - ja kirosin taas. Iltapäivällä ostin Elovena-juoman ja kirosin taas vähäsen. Jos tällä kertaa valmistautuisin hommaan paremmin ja keskittyisin...

Tänään mä sain mun vauvakuumeeseeni vähän helpotusta - ja toisaalta se iski vielä isommin. Kävin ajelulla Pertunmaalla asti katsomassa pientä Odessaa, ja varasin sen itselleni. Nyt en malttais odottaa että kissan saisi hakea kotiin :D

Siis kissakuvia ;)

Tää oli ensimmäinen asia mitä mä näin kun astuin pentujen huoneeseen. Yliannos söpöyttä! Hyvä etten heittäytyny viereen köllimään ja löpisemään. Mut sit huomasin, ettei mun pieneni ole kasassa missään kohtaa... Mutta ei ollut Odessa kaukana...

 

Pienin rimpulainen oli sisarustensa takana kissatunnelin sisällä ihan täydessä unessa. Ei meinannut herätä edes mun silittelyihin - kurkkas vain vähän ja käänsi kylkeä. Kunnes tuli ruoka-aika...

Sisarukset läksivät ruoan kimppuun kuka nopeammin ja kuka vasta kun haistoi jauhelihan... Odessa oli siinäkin vähän laiska. Ja ensin piti saada emon maitoa. Oikea mammanpentu ^_^ Hyvä vaan että juo maitoakin reippaasti kun on niin pikkanen. Maidon jälkeen maistui sitten lihakin :)

Vähän lie semmoinen oman tien kulkija tämä hissukkatyttö. Ja niiiiin suloinen sellainen <3
Ja ehkä me ollaan Mimminkin kanssa samanmoisia.
Nyt täytyy odottaa muutama viikko että Odessa kasvaa kilon painoiseksi ja tarpeeksi vanhaksi, pääsee leikkaukseen ja SITTEN huristellaan taas iskän kanssa Pertunmaalle hakemaan kissaa ja mun unohtuneita hanskojani :D

Kun tulin kotiin, olin valmistautunut siihen että Mimmi nuuhkii mua pitkään ja hartaasti. Mutta ei, muutaman kerran nuuhki mun jalkojani, sitten puski niinkuin yleensä ja jatkoi matkaa. Kun pääsin sohvalle tultiin mut tosin leipomaan läpi ja merkkaamaan omaksi :)

Sitten asiasta kukkaruukkuun.

Puuroaamupala on jouluhössötysten jälkeen tehnyt paluun - ja ai että se on hyvää. Proteiinijauhe on saanut toimittaa raejuuston virkaa, kun en ole muistanut ostaa mustikkakeittoa ja ilmanhan en raejuustopuuroa syö. Tänään tein aamupalaksi lapsivapaan ja hiljaisen aamun kunniaksi selluliitinpoistosmoothien. Ohjeen sain jokunen aika sitten ystävältäni, mutta tänään tein smoothien vähän versioituna. Inkivääriä en muistanut ostaa ja sitruunan jätin pois ettei vain närästys kiusaisi.

Sellusmoothieen tulee greippiä, päärynää, kurkkua, persiljaa, pinaattia ja tilkka ananasmehua. Greipin pitäisi tasapainottaa insuliiniarvoja, kurkun taas silottaa ihoa. Persilja ja ananas poistavat ylimääräistä nestettä ja kuona-aineita. Päärynässä on paljon kuitua. Multa puuttunut inkivääri taas - no, inkiväärihän tehoaa vaikka mihin! Inkivääri kiihdyttää pintaverenkiertoa, tukee immuunijärjestelmää ja flunssa-aikana se onkin oiva pöpöjen häätäjä. Inkiväärin uskotaan myös vähentävän tulehduksia ja helpottavan allergioita. Olenpa lukenut tutkimuksesta jonka mukaan inkivääri tappaa syöpäsolujakin! Siihen en tosin uskoisi ihan varauksettomasti, lähde ei muistaakseni ollut tiedetasoa ;)

Kannattaa kokeilla - vaikka maku on melkoisen vihreä, peittää päärynä ja greippi liian vihreyden hyvin. Persiljakin sopii smoothieen ihan huippuhyvin :D Ja etenkin jos tämä tehoaa selluliittiin niin hyvin kuin sanotaan - taidan itse ottaa tämän vakiojuomaksi!
Voisin itse kokeilla tähän spirulinaakin, etenkin jos laitan sitrusta vähän enemmän. Voisi spirulinan maku peittyä ja saisin senkin vitamiinipommin helpommin vedettyä napaani :)

Sellaista tällä kertaa - seuraavalla kerralla vielä vähän joulujuttua. Ja ehkä jo uutta vuottakin :)

Ihmeellinen lauantairuuhka nelostiellä O.o Ja mahtava joulukuinen ilma ajella...

19. päivän juoksentelua...

Tänään Mimmi pääsi taas kalenterikuvaan, koska sain päivällä olla niin ylpeä mun katistani! Mimmillä oli tänään rokotuspäivä. Vasta nyt, koska Mimmi on sisäkissa ja nyt, koska rokotukset täytyy olla hoidossa jos ja kun Mimmille tulee kaveri - sitä ei koskaan tiedä mitä tuliaisia nuo ties mistä löytyneet karvakamut voivat tuoda.

Mimmiä ei (niinkuin ei varmaan suurinta osaa kateista) saa kuljetuskoppaan kuin oveluudella, nopeudella ja voimalla. Me tajusimme asian vasta varttia ennen rokotusaikaa, joten koppa oli tuhoon tuomittu ajatus. Siispä kissalle (joka ei yleensä ulkoile) valjaat ylle, kissa kainaloon ja menoksi. Esikoinen oli nakitettu kantamaan koppaa, koska on mua pidempi ja lyhyelle tuon ison kopan kantaminen on kovin hankalaa... Esikko sai siis kantaa pelkkää koppaa (varmuuden vuoksi se oli otettava mukaan) ja minä kannoin kissaa. Onneks ostarin eläinlääkäriin ei ole montaa sataa metriä...

Matka sinne meni hurjan hyvin, Mimmiä kyllä uteloitti kaikki ja pari kertaa meinasi hypätä sylistä. Ja eläinlääkärissä hoitaja kehui kattia hirmu paljon - olin itsekin vähän yllättynyt tytön käytöksestä koska ei me olla oikein käyty muualla kuin mun vanhempien luona ja sinne mennään aina autolla. Mimmi oli tosi reipas, utelias ja sosiaalinen - oli hoitajan kaveriakin heti. Häntä pystyssä kuljettiin tutkimassa kaikki nurkat. Käytiin vaa'allakin (kolme kiloa!) ja nähtiin koira! Se oli vähän pelottava ja karvat nousivatkin pystyyn. Lääkärihuoneeseen Mimmi marssi oikeastaan ihan itse. Eläinlääkäri yritti viedä Mimmin huomion piikistä antamalla pari namia pöydälle, mutta ei Mimmi niitä ehtinyt tutkia. Eikä kyllä huomannut piikkiäkään.

Sitten mentiin takaisin aulaan, ja siellä oli toinen koira! Tämä oli kuitenkin pienempi kuin edellinen, ja Mimmin pörhistys oli saman verran pienempi. Koira halusi haistella Mimmiä - ja Mimmi koiraa! Olin ihmeissäni - ensimmäisellä kerralla koiran tavatessaan Mimmi huitaisi koiraa nenään ja lensi (oikeasti, lensi) ikkunankarmiin roikkumaan ja sähisemään... Vaan nyt kumpikin otus varovasti haistelivat toistensa kuonoja, ihan kaikessa rauhassa :) Hieno, rauhallinen Mimmi ^_^

Kissa-asiaa vielä sen verran, että toive Kuuran saamisesta meille kariutui, koska Kuura oli hoitopaikassaan kaverustunut niin kovasti toisen kissan kanssa, että olisivat halunneet antaa kummatkin kissat samaan paikkaan. Mulla ei kuitenkaan ole suunnitelmia eikä varaakaan kuin yhteen lisäkissaan, ja tämä Kuuran kaveri oli juurikin se meille liian arka Täplis josta alunperin soittelin Rekkurescuelle. Nyt pistin sitten meiliä paljon pääkaupunkiseutua kauemmas - toivottavasti nyt natsaisi ja meille tulisi Halloweenina syntynyt pörriäinen... Peukkuja! :D

Noin. Eiköhn tuon verran kissalöpinää riitä elämänmuutosblogiin yhdelle kertaa.

Aamupäivällä mä päätin lähteä reippailemaan Ikeaan ja samalla tsekata mitä tuo lonkka nyt sanoo kävelystä kun hieronta on hoidettu. Vähän se aristeli vielä, mutta arkana oli selkäkin vähän - niinkuin ois salilla käyny :) Ja kuten kuvista näkee, on täällä ihanan jouluiset säät ja oli tosi mahtavaa lähteä kävellen ostelemaan vähän joulujuttuja... Jep.

Toisekseen mä osaan tehdä kävely-shoppail-reissuni aina hirveen helpoiks. Koska selkä oli vielä arka, niin päätin ottaa vuosien jälkeen kävelysauvat käyttöön ja tutkasta helpottaisko niiden käyttö selkäjumeja kans. Esikoisen reppu selkään (onneksi lapset ei tässä vaiheessa vuotta tarvitse reppujaan koulussa...) ja menoks. Ostin tietenkin painavimmat ostokset pitkiin aikoihin - mä teen sen aina kun olen kävellen repun kanssa liikkeellä. Eikä pikkusälä sit mahtunut enää reppuun, joten oli ostettava sininen kassi. Ja sithän sauvat oli enää ylimääräkuormaa ja mä hengästyin ja hartiat juili ja meinasin kuolla (no en, meinasin jäädä tien pieleen istumaan, se on totta)... Jos mä en vaan enää kävis kävellen Ikeassa??? ^_^

Tehokkaasti käsitelty ettei ketään vaan tunnista, mutta huomaahan siitä juhlan? :D

Iltapäivällä olikin sitten kuopuksen joulujuhla - ja taas mä itkin! Mä oon ilmeisesti saavuttanut sen iän, jossa kaikki kaunis ja söpö itkettää... Muttakun ne lapset! Ne laulo osa niin totisina ja osa niin innosta piukeena, kertosäkeissä volyymi nousi tuplaksi, joku siellä lauloi iha nuotin vierestä... Niiiin suloista :D Ja mun oma starani istui lavalla ja yskähti pari kertaa - roolinsa oli flunssan saanut tonttu. Tai yksi niistä. Esityksessä oli hyvä opetuskin (se tosin oli paljastettu mulle jo eilen ;) )... "Muistakaa myös kaiken kiireen keskellä välillä pitää hauskaa!!!"

Joulujuhlan jälkeen kävin kaupassa ja sitten tulikin äkkilähtö kauemmas kaupoille ja postiin ja pakettiautomaatille, koska *joulusensuuri*, mutta sainpahan niitäkin asioita hoidettua. Nyt voi vihdoin rentoutua kotona - ja oikeastaan painua piakkoin pehkuihin :)

Että näin paljon taas treeniä mun päivässä - vaikka kyllä mä sen Ikeareissun melkein Heiaheiaan voisin merkitäkin... Huomenna taidan juoksennella vähän vähemmän - mutta juoksentelen kuitenkin :D

No jos mä voisin joulupukilta saada tosta vaan ne näkyvät vatsalihakset, niin voisin jopa unohtaa tuon viinilasillisen :P

16. Jännät paikat!

Ilmoittauduin tänään virallisesti emoehdokkaaksi. Meillä on jo pitkään ollut ajatuksena hankkia Mimmille kaveri ja perjantaina laitoinkin meiliä yhdestä pikkukissasta. Olivat kuitenkin sitä mieltä että kyseinen kissa olisi meille liian arka, mutta ehdottivat meille ylläolevaa söpöyttä :) Mua haastateltiin tarkasti puhelimessa ja nyt jännityksellä odotan onko kissan hoitaja myös sitä mieltä että meidän poppoo sopisi misulle uudeksi kodiksi... Jos, niin sitten päästään katsomaan kissaa, ja sitten on vielä päivän harkinta-aika ennen kuin sovitaan kotiutumisesta. Oijoi, pitäkää peukkuja! :D

Mutta päivän asiaan. (Tai, voiko olla tärkeempää asiaa kuin ehkä uus perheenjäsen???) Tänään mä mietin jouluruokia. Hirveän paljon oon kuullu ihmisten jouluruokaperinteistä, ja osa niistä kuulostaa mun korvaan ihan oudoilta. Jotkut mun jutut taas kuulostaa hassulle toisten korviin. Mitä teiän mielestä joulupöydässä pitää olla, olis kiva kuulla? :D

Ihan kaikista eniten mä tykkään alkuruoista (niinkuin aina joka paikassa) eli kalat täytyy olla kohdillaan. Joulupöydässä pitää olla lohta, siikaa, silliä, silakkaa jos jonkinlaista, mätiä, smetanaa ja sipulia... Ja perunaa jotta kalalle ja mädille ois joku kuljetusalusta. Mä santsaan ihan huoletta aina jo tässä vaiheessa. 

Slurps :P

Rosollia täytyy tietenkin löytyä, se taas ilman silliä. Ja kaikista parasta on jos päälle saa vaaleanpunaista kermavaahtoa. Sienisalaatti, se kuuluu myös joulupöytään - itse tehtynä. Leivän otan mieluiten tummana ja siirappisena :D

Pienenä söin aattoaterialla vain kaksi ananasrengasta ja suolaherneitä (pakasteherneitä syödään muulloin, purkkiherneitä jouluna!). Oletettavasti joulupukin odotus oli niin rankkaa hommaa ettei ruoka oikein jaksanut maistua. Silti istuin kiltisti pöydässä ja kuuntelin aikuisten juttuja.
Joten - ananasrenkaita ja purkkiherneitä - must.

Sitten päästään pääruokaan... Kinkkua (olisitteko arvanneet???) ja laatikoita kuuluu olla. Porkkana-, lanttu- ja perunalaatikkoa. Maksalaatikko ei mulla kuulu joulupöytään, mutta monessa joulupöydässä tiedän sitä olevan. Meillä ei myöskään ole koskaan ollut Karjalanpaistia, mutta kuuluisiko se enemmän itä-Suomen suunnalta tulevien jouluun?

Jälkiruoaksi jouluna on aina hedelmäsalaattia. Ei mitään raskasta enää jaksaisikaan. Kerran vai kaksi kun joulua on vietetty meidän luona oon mä tehnyt jälkiruoaksi sitä ihanaa joulun makuista marmorijäädykettä jonka ohje löytyy täältä.

Lautasilla silleja ja katkarapuhässäköitä :)

Välillä mä olen miettinyt kinkun tilalle sisäfilettä ja kalan kylkeen sushia, mutta ei ole tullut kokeiltua... Vielä ;) Kyllä mä avoin olen kaikenlaisille uusille jutuille, mut parasta on kun pöydästä löytyy ne vanhat tutut jutut jotka sieltä on aina löytynyt. Lisänä voi sitten olla jotain muuta :) Kuten esimerkiksi sirkkoja joita siskoni teki viime jouluna ja jotka ikävä kyllä meni multa ohi kun ei oltu samassa paikassa tapanina... Jos haluatte kokeilla, resepti paistettuihin sirkkoihin löytyy siskon blogista täältä ;)

Onko sulla joku sellainen ruoka jota et vois kuvitellakaan joulupöytään? Mä en ehkä ihan heti osais ajatella mitään pastaruokia. Toisaalta - miksei?

Löysin muuten tietokoneen uumenista kuvia viime vuoden joulukorteista :D Niistä, mihin tein askartelumassasta sydämiä joihin kaulin pitsikankaalla kuvioita. Tähän loppuun kooste niistä :)

Nämä onnistu tosi kivasti :)