Reseptipläjäys :D

Ei, en mä ole unohtanut teitä <3 Mä olen vain ollut osin saamaton ja osin kiireinen ja osin oon tietoisesti vältellyt kissanpentu-tietokone-yhdistelmää jolloin päivittely auttamatta jää... Mutta tän päivityskatkoksen aikana mä olen ehtinyt saada kortisonipiikin polveeni (arvatkaa oliko ihanaa kun se liikkeen paksuus hävisi!), oon käyny optikolla ja jalkahoitajalla ja nyt oottelen ensimmäisiä ikinä lukulasejani (ne on niiiiiin siistit!) ja kutsua apuvälineklinikalle jossa mulle tehdään tukipohjalliset. Sitten ei tarvitse enää koko ajan keskittyä pitämään lättäjalkaa suorassa eikä jalat ehkä väsy niin nopeasti :)

Mutta nyt asiaan! Oon lupaillut kirjotella muutamia reseptejä muillakein kokeiltavaksi ja hoidan sen homman nyt. Ensimmäisenä mantelinäkkileipä, joka toimii suolakeksinkin korvikkeena ihan tosi hyvin.

Pussista huomaa että mantelissa on rasvaa jauhonakin :D

Mantelinäkkärin ohjeeseen törmäsin etsiessäni jotain aivan muuta. Hiidenuhman keittiö vinkkasi tästä herkusta ja seuraavalla kerralla Punnitse & Säästään eksyessäni mukaani tarttui mantelijauhoja... Tyyristä tavaraahan se on, mutta piti päästä kokeilemaa. Ja kokeilun jälkeen olen mielessäni käynyt läpi tuttavia joilla mahtaisi olla pääsy tukkuun ja sitä kautta halvempaan ja isompaan pakkaukseen mantelijauhoa... :D Mutta tämä oli ihan älyttömän helppo tehdä eikä aineitakaan tarvitse ostaa pitkän listan mukaan: mantelijauhoja, psylliumia, suolaa, öljyä ja vettä. Ja se onnistui vaikka mokasin! Mietinkin onko tätä ylipäänsä mahdollista sössiä - paisti käräyttämällä uunissa... Mulla oli siis mantelijauhoa kolmisen desiä, eli vähemmän kuin ohjeessa. Muistin asian hienosti siihen asti kun aloin mittailemaan muita aineksia... Psylliumia, suolaa ja öljyä meni siis viiden desin ohjeen mukaan ja vettäkin humpsautin kaksi desiä ennen kuin tajusin mokani. Mutta älkää huoliko: testasin taas teidän takianne sössimistilanteen eikä se tosiaankaan haitannut mitään! :D

Kerrosvuoka... Mun uusi, suuri rakkauteni <3 Oon tehnyt tätä tonnikalalla ja jauhelihalla, kanallakin voisin kokeilla... Tätähän voi varioida ihan loputtomiin, mutta näillä aineksilla tää on mun lemppari...

Tarvitaan: kesäkurpitsaa, sipulia, selleriä, fetaa, tomaattikastiketta, jauhelihaa/kanaa/tonnikalaa, valkosipulia ja juustoraastetta.
Ensin paistetaan jauheliha/kana ja maustetaan se reilusti. Itse käytän pippurisekoitusta, suolaa, paprikajauhetta, chilijauhetta ja timjamia.
Sitten aletaan latomaan tavaraa uunivuokaan. Kesäkurpitsasta saa sopivan ohuita viipaleita juustohöylällä. Ensin kesäkurpitsaa, päälle sipulia (suolaa tähän väliin), fetaa ja tomaattimurskaa. Tomaattimurskan päälle taas hippasen suolaa ja reiluhkosti hunajaa (tungen nykyään tomaattijuttuihin aina hunajaakin, oon varma että se estää tomaattia närästämästä :D ) ja lisää kesäkurpitsaa. Sitten on lihan vuoro ja lihan päälle valkosipuliviipaleet (tai kuivatut lastut). Päällimmäiseksi vielä fetaa ja kesäkurpitsaa ja kesäkurpitsan päälle juustoraaste. Juustoraasteen päälle herkkujuusto (vuohenjuusto tai stilton tms. namu) ja koko komeus uuniin. Suolan lisääminen joka välissä kuulostaa ehkä hassulta, mut mä oon vasta oppinut käyttämään suolaa niin hokematta unohtaisin lisätä sitä tarpeeks. Ennen lisäsin kokatessakin suolan sirottimella...
Koko hässäkkä on uunissa 175-asteessa ehkä puolisen tuntia - sen aikaa että juusto näyttää hyvälle. Kauemmin jos pitää niin saa ihan pehmeitä vihanneksia, mutta ite tykkään sillein sopivan napakoista. Kannattaa kokeilla ;)

Kauneudesta en tiedä mutta voi jessus kun tää on hyvää!

Ryppypottujen ja salaatin kanssa - nam!

Nyhtöpossu tunkee nyt silmille joka paikassa - mutta sehän ei haittaa koska se on sen verran hyvää ja helppoa ruokaa että kaikkien pitääkin siitä tietää :D Itse tein nyhtöpossuksia suomennettua pulled porkkia ensimmäisen kerran vappuna ja vaikutuin. Nyt tein uusinnan suurinpiirtein samalla reseptillä (mähän en osaa niitä kunnolla seurata...) ja parvekkeella odottaa parin kilon satsi possun uunilihaa jotta pääsen kokeilemaan jotain toisakin reseptiä. Nojoo, ja että lapsetkin saa herkkua, koska se mitä jäi perjantain possusta, upposi kyllä kokonaan mun mahaani viikonlopun aikana...
Monestihan tätä tarjotaan hampparin täytteenä, mutta meillä sitä on syöty myös ryppyperunoiden, nachojen ja muussin kanssa. Ja coleslaw on tälle oiva kaveri ;)

Mutta, kolamarinoitu nyhtis syntyi näin:

Lihaksi tarvitset possun lapaa tai kassleria tai uunilihaa (en tiedä mitä osaa se on, edes google ei kertonut), mitä enemmän, sen parempi :P Mulla oli vähän vajaa kilo tällä kertaa. Itse oon tehnyt vain lavasta, uuniliha on kyllä kokeiluvuorossa tällä viikolla.
Marinadiin tarvitset:  soijaa 0,5dl, ketsuppia 0,5dl, chilijauhetta 1tl, paprikajauhetta 2tl, liquid smokea 2rkl, bbq-mausteseosta 1tl, valkosipulia 5 isoa kynttä paloiteltuna, yksi iso sipuli, dijon-sinappia 1rkl ja puoli litraa kokista.
Ihan ensimmäiseksi lätkin lihan pintaan reilusti suolaa ja pippuriseosta ja jätin yksikseen nököttämään hetkeksi... Olisiko mennyt noin tunti plus marinadin sekoitus kun possu sitten pääsi odottamaansa marinadikylpyyn. Kiikutin kulhon peiteltynä parvekkeelle viileään ja annoin lihan muhia marinadissa seuraavaan päivään. Aamulla nostin kulhon sisälle ja annoin lämmetä muutaman tunnin. Tätä lillutus-sessiota ei ole pakko tehdä, vaan lihan voi pistää suoraan marinadissa paistopussiin ja uuniin. Mä vaan tykkään tehdä ylimääräkiemuroita välillä :D
Uuni laitetaan lämpenemään 125 asteeseen. Kun lihamötkäle on taiteiltu paistopussiin ja onnistuneesti kaadettu ainakin suurin osa marinadista pussiin myös, suljetaan pussi ja laitetaan uunivuokaan. Sitten vuoka pussukoineen uuniin ja unohdetaan se sinne. Ihan oikeasti, sen voi unohtaa - kypsennysaika on meinaan hurjan pitkä ja siitä tulee ihan tylsä jos meinaat kurkkia koko ajan uuniin. Mulla possu tais löhötä uunissa lähemmäs seitsemän tuntia. Saattaapi olla että vähempikin riittää, viiskin tuntia vois olla ok.

Kun possu on otettu uunista takaisin kylmään maailmaan, valutetaan marinadi kattilaan - mä teen sen niin että leikkaan paistopussiin pienen reiän. Lihaa meinaan on varmaan aika turha alkaa noukkimaan sieltä marinadin seasta, koska se on niin ä-lyt-tö-män mureeta että kalasteluks menee... Se humpsautetaan kulhoon sitten marinadin poiston jälkeen. Siinä vaiheessa ootkin varmaan jo huomannu miten pehmosta liha on ja todennut että se hajoaa ihan kosketuksesta. Sit vaan rääpimään nahkat, luut, liiat rasvat sun muut ylimäärät pois herkkulihan seasta, ja sit haarukoilla hajottelemaan liha pieneksi.
Marinadista mä keittelin sit bbq-kastikkeen lisäämällä siihen tomaattipyrettä, punaviinietikkaa (punaviinikin ois käyny) ja puolikkaan sitruunan mehu. Satunnaiset sipulit ja valkosipulit muussasin sauvasekottimella hienoksi. Keittelin soossia kasaan varmaan reilu puoli tuntia. ja sitten kaadoin sen possun päälle!

Possun kanssa tarjosin ryppypottuja, joista oonkin jo aikaisemmin kertonut ylimalkaisen ohjeen kanssa täällä.

Dagen efter-annos nachojen ja sekalaisten juustojen kanssa, ja fetasalaatin päällä läjä tujua tsatsikia :P

Kookoskanakeitto kaikilla härpäkkeillä... Se kummitteli mun mielessä viikkotolkulla ennen kuin sain aikaiseksi tehdä sitä. Arvatkaa miksi? Koska kerrosvuoka kummitteli vielä kovempaa ja mä tein sitä uudestaan ja uudestaan :D

Eilen sain vihdoin kanakeittonikin tehtyä. Mitään määriä en kirjoittanut ylös, mutta keiton voikin tehdä melko suurpiirteisesti. Ehkä? Kanan fileesuikaleita paistoin sipulin kanssa kookosöljyssä, maustoin chilillä, pippuriseoksella, suolalla ja inkiväärillä (oli vain pussiversiota mutta EHDOTTOMASTI tuoretta mieluummin), viskasin sekaan paprikaa, selleriä, purkkimaissia (koska se on rapsakampaa kuin pakastemaissi) ja kesäkurpitsaa ja paistelin niitäkin hetken. Seitsemisen desiä vettä päälle, he-ma-pa-riisi-pakastepussista jonkun verran ja samoin pakaste-kasvissuikaleita ja annoin kiehua. Sitten kookosmaitoa sekaan ja yhden limen mehu ja kuori (muista pestä se hyvin!) ja mehua sitruunasta maun mukaan. Itse tykkäsin melko kirpeästä. Lopuksi vaan tarkistin maut, ettei mikään hyppää hirveästi yli muiden - ja omnom kun oli taas hyvää ruokaa!

Vaikka oon ollut nyt sillä gluteenittomalla kuurilla muutaman viikon, niin sunnuntaina annoin itselleni luvan syödä vähän vehnää. Kuopus kun tahtoi tehdä mulle synttärikakun kun perhettä oli tulossa kahville. Ja katsokaa mikä taideteos! Mä en jotenkin ois odottanut yhdeksänvuotiaalta pojalta tuollasta herkkyyttä kakun koristelussa :D

Hyvää synttäriä minä ^_^

 Leuanvetohaasteesta mulla ei ole yhtään kuvaa, koska näytän siinä hommassa niin epäedustavalta... No ei, se vaan on niin nopeeta toimintaa ettei kukaan ehdi ottaa kuvaa kun mä nykäsen sen pari senttiä ylöspäin. Mä siis saan jo liikettä aikaiseksi! Oon ihan hirmusen ylpeä! Alotin treenaamisen kolmisen viikkoa sit - ja ihan täysin nollasta. Luin että aloittelijan kannattaa harjoitella roikkumalla tangossa - olen siis tehnyt niin. Roikkunut roikkumasta päästyänikin - no, en ehkä ihan mutta se kuulosti kivalta :) Roikkuminen pitää tehdä niin että samalla vahvistuu - siis hartiat ja lapaluut alhaalla. Huomasin kyllä että sormien puristusvoima mulla on ihan jostain syvältä, mutta sekin on pikkasen jo parantunut. Toinen treeni mitä olen tehnyt on se, että hyppään tankoon roikkumaan kädet koukussa ja laskeudun siitä alas niin hitaasti kuin mahdollista.

Ja ihan tosi, vaikka nuo kuulostaa (ja tuntuukin) aika helpoiltaharjotuksilta, niin joku juju niissä on, koska vaikka en nousekaan suorilta käsiltä vielä mihinkään, niin kädet koukussa liikettä tapahtuu jo senttejä. Ihan huisin mahtavaa!

Ei silti, ei ole enää pitkää aikaa harjoitella - maaliskuun loppuun mennessä olisi pitänyt saada pinnistettyä se ensimmäinen leuka. Jännittää :D

Tätä kirjaa mä alan selaamaan tänään. Äiti siitä mulle vinkkas, mä googletin ja koska en luottanu siihen että kirjastosta saisin sen yhtään nopsempaan päätin tilata sen ihan omaksi. AdLibriksestä sain muutaman muunkin kirjan alesta eikä neljän kirjan yhteishinta ollut kuin reilu parikymppiä :D

Mua kiinnostaa ihan hirveästi kaikki se mitä meidän suolistossa tapahtuu ja mihin kaikkeen suolisto vaikuttaa. Ei ole montaa kuukautta siitä kun tuli Prisma-jakso, jossa kerrottiin maitohappobakteereilla saadun tuloksia autismin hoidossa - sairauden, jota ei pitänyt voida hoitaa... Mä uskon että suoliston ja sen bakteeriston hyvinvointi on yhteydessä tosi moneen asiaan - ihoon, mielialaan, yleiseen terveyteen, jopa moneen sairauteen. Ja mä tahdon nyt oppia asiasta kaiken mahdollisen, että osaan pitää mun rakkaista pöpöistäni mahdollisimman hyvän huolen. Kerron sit teillekin kun tiedän enemmän. Parsakaali ainakin tais olla niille mieleen - vink vink ;)

Muistutan edelleen, että facebookissa (täällä) on vähän ekstraa tähän blogiin - kuten sadan päivän haaste Sata syytä olla onnellinen ;)

Avokadoa, avokadoa ja avokadoa. Ja leuanvetoyrityksiä.

Kaupoista on saanu ihan mahtavia avokadoja viime viikkoina - ja vielä edukkaasti - ja mähän olen tietysti ollut asiasta ihan intopiukeena. Ja koska oon ostanu avokadoni pussillisina, oon myöskin ollut iloisesti pakotettu käyttämään niitä jos johonkin...

Avokadohan on täynnänsä hyvää rasvaa - ja kasvirasvoissa ei ole kolesteroli- tms. vaaroja. Päinvastoin - avokado tekee tosi hyvää koko kropalle. Tyydyttymättömät rasvat auttavat pitämään ihon kimmoisana ja pehmeänä, ja hiukset kiiltävänä. Lisäksi avokadossa on huisisti vitamiineja ja hivenaineita. E-vitamiini on antioksidantti joka suojaa ihoa vapailta radikaaleilta. Myös C-vitamiini toimii antioksidanttina sen lisäksi että se osallistuu kollageenin muodostukseen - eli se vaikuttaa ihon, nivelsiteiden ja jänteiden hyvinvointiin. B6-vitamiini auttaa elimistöä puolustautumaan taudinaiheuttajia vastaan ja muodostamaan punasoluja ja keho käyttää B6:sta proteiinien pilkkomiseen - mitä enemmän proteiinia ruokavaliossa, sitä enemmän B6:sta tarvitaan. Lisäksi avokadossa on K-vitamiinia, magnesiumia, folaattia, luteiinia ja kaliumia. Aika mahtava hedelmä siis!

Lautasella, lasissa ja nassussa :D

Smootheihin ja pirtelöihin mä olen aika ajoin jo avokadoa piilottanutkin. Nyt mä tahdoin tehdä kolme avokado-juttua yhdellä kertaa ja mahdollisimman samoilla aineksilla. Väsäsin smoothien, soossin ja naamion. Ja aineksina oli:

Smoothiessa oli yksi avokado, kefiiriä, persimon, appelsiini-mandariini-rypälemehua ja kaurahiutaleita.
Soossissa ja naamiossa oli pohjana yksi avokado, mehutilkka, hunajaa, kurkkua vajaa kymmenen senttiä, rypsiöljyä ruokalusikallinen. Nämä muussasin yhdessä ja erotin pari ruokalusikallista sosetta naamioksi. Eroksi näihin tuli se, että naamioon lisäsin pari teelusikallista kefiiriä ja soossiin suolaa ja chilimausteseosta.

Naamioon olisin voinut lisätä kaurahiutaleitakin, niin koostumus olisi ollut hieman paksumpi. Seuraavalla kerralla sitten :) Naamio tuntui yllättävän viileältä koko parinkymmenen minuutin vaikutusajan - yleensä naamio lämpenee ihon lämpöiseksi aika pian. 

Ihan mahdottoman hyvää oli myös smoothie, johon laitoin avokadoa, mangoa, kefiiriä ja mehua. Jos kefiiriä ei ole saatavissa, voi sen jättää pois tai korvata sen rahkalla, piimällä tai maustamattomalla jugurtilla. Onnistuu varmasti millä vain. Tänään laitoin avokadoa myöskin kerrosvuokaan johon sen lisäksi tuli jauhelihaa, sipulia, perunaa, kesäkurpitsaa ja juustoraastetta. Vaikkakin olin jostain lukenut, ettei avokado tykkää kypsentämisestä, oli asia pakko kokeilla - ja todeta väittämä perättömäksi. Ainakaan vuoan seassa avokado ei kummemmin muuttanut makuaan. Koostumus pysyi yllättävän tiiviinä vaikka odotin sen muuttuvan mössöksi :)

Lisäksi olen monelta sivulta lukenut avokado-suklaamoussen ohjeita. Pitänee etsiä sekin tarkemmin käsiin ja pistää kokeiluun :D

Kerrosvuokaa

Mä olen vihdoin päässyt myös aloittamaan leuanvetotreenini. Sitä ei kyllä siksi ihan heti arvaisi - en nimittäin saa itseäni vedetyksi ylöspäin tippaakaan. Jep, rimpula mikä rimpula... Mutta huippukuntoon.fi-sivulla olevien ohjeiden mukaan oon alotellu tankoon tutustumista. Oon roikkunut siinä, noussut yläasentoon steppilaudan avulla ja laskeutunut siitä sitten alas ja oon tehnyt helpotettuja vetoja varpaat steppilaudan reunalla. Kyllä se siitä kun kovasti harjoittelee. Esikoinen yllätti mut vetämällä suoraan kaksi leukaa, kolmekin kuulemma menee välillä - voimamiehen alku :) Kuopus harjoittelee mun tyylilläni rimpuilemalla. Kaikki meistä kuitenkin riippuu tangossa aina jossain kohti päivää :)

Talvea <3

 Yritän kyllä noiden leuanvetoharjotustenkin kanssa olla aika varovainen, kun mulla on taas nivelet kiukuissaan. Menee hermo! Polvet mulla on ihan muhkuraiset. Maanantaina kävin kävelyllä testaamassa uudet (vanhat) nastalenkkarini, ja vaikka lenkkarit oli ihan mahtavat niin iloa vähän himmensi se että polvet kiukutteli vuorotellen. Välillä toinen meinas mennä alta tai sitten iski vaan ohimenevä juili... Ehkä tuo reuma ei oo tykänny kun oon vähentänyt kortisoniannostani mut katsotaan miten hyvin piikki auttaa tilanteeseen. Ens viikon torstaille sain sitten lääkäriajan - tahdon kortisonipiikin ainakin tuohon muhkuraisempaan vasempaan polveen. Lisäks kyselen nyt vasta lannerangan röntgenin tuloksista, ja vingun itselleni silmälääkärilähetteen (ikä-hemmetin-näkö vissiin vaivaa...) Piti siis varata pidempi aika ja siks se meni noin pitkälle. 

Iskee muuten taas vanha olo kun on kremppaa vähän jokaisessa ruostuneessa osassa. Mut kyl mä tästä vielä nousen ja karistan kaikki ruosteet harteiltani ^_^

Ja sit kun saan jalat taas toimimaan moitteetta, niin keskityn paremmpin kotitreeniinkin. Siihen asti teen vaan leuanvetoharjotuksia ja yläkroppaa. Ja ehkä muutamia kyykkyjä ilman lisäpainoja, koska eihän polvet siitä voi suuttua - eihän??? :D 
Venyttelyyn oon kans keskittynyt nyt vähän enemmän. maanantain hieronnan jälkeen päätin venytellä reisiä ja pohkeita ihan huolella, oli niissä sen verran kipeitä koppurakohtia... Jos tässä oppisi venyttelemään jatkossakin edes jotenkuten säännöllisesti :)

Oikein kovin "jee"-ilme XD

 Viikko menee kuitenkin vauhdilla. Mulla on kaks päivää aikaa siivota vielä vähän tarkemmin, tarkastaa sänkyjen ja sohvien aluset sun muut kolot ettei löydy mitään vääränlaista syötävää nurkista - lauantaina kun meidän perheeseen tulee se odotettu perheenlisäys. Vielä on jotain vauvatavaraa hankkimattakin - vauvalle oma vessa, lisää hiekkaa ja vauvanruokaa pitää olla valmiina Odessan saapuessa :) Ja lauantaista eteenpäin menneekin sit muutama päivä ihan lentäen kun on seurattava uuden tulokkaan sopeutumista ja kissojen kaverustumista.

Pakkasella saa ihania taivaskuvia :D

Kuu ja lintu :)

Auringon lasku ja komee auringonpilari - livenä se oli tietenkin hienomman värinen ja korkeempikin. Ei se montaa minuuttia kestäny, satuin kattomaan ikkunasta oikeeseen aikaan :D

Miten pienistäkin asioista syntyy pitkiä ajatuskiemuroita...

Onni on sellainen pyhäpäivä, jona kaupat on auki just sillon kun sä ehdottomasti tarviit leuanvetotangon heti paikalla. Epäonni on liian ohuet seinät... Siis oikeasti, käytännössä! ^_^

Ihanan talvinen reippailukeli?

 Juu. Eilen kipitin oikein reippailumielellä läheiseen halpalaan hakemaan itselleni leuanvetotangon. Olinhan päättänyt, että tänä vuonna vedän ensimmäisen leukani ja sen lisäksi ihanassa In Shapelaisten facebook-ryhmässä pistettiin pystyyn kolmen kuukauden leuanvetohaaste - harjoittelemaan pitäisi siis päästä hetimiten.

Hirveen näppärä. Or not.

En päässyt edes kokoamaan tankoa heti, piti kokata ja syödä ja sitten tulikin lähtö katselemaan Lux Helsingin mahtavia teoksia. Sieltä kotiuduttuani kävin heti käsiksi tankoon ja sen kokoamiseen. Tiesin, että makuuhuoneiden ovet ovat tuolle siirrettävälle tangolle kelvottomat, koska oven yläpuolella ei ole seinää vaan levy. Lisäksi ovet ovat kaikki sillä lailla kulmissa, ettei tangolle ole tilaa. Mutta onhan mulla vessassa ja kylppärissä hyvät ovet ja vahvat seinät!

Voi pettymystä kun tangon kasaamisen jälkeen vasta tajusin ettei kahdeksansenttinen seinä ihan oikeasti toimi jos tanko tahtoo vähintään yksitoistasenttisen seinän. Se ei siis pysy paikallaan ollenkaan. Vaan ei hätää! Mä olen niin näppärä että keksin ongelmaan ratkaisun! Kolme senttiä paksu puupalkki vessan oven yläpuolelle! Mahtavan nerokasta, eikö? Ei tarvitse kuin hommata puupala, maalata se valkoiseksi (että sointuu seinään) ja pultata se kiinni.

Vessan hyvä oven ympärys ja makkarin roska sellanen.

Yöllä ei leuanvetotanko jättänyt mua rauhaan. Tiedättehän, kun huolet pitää valveilla ja unistakin havahtuu miettimään sitä yhtä elämän pilaavaa asiaa? (Jep, työttömällä teini-ikää lähestyvien poikien yh:lla ei ole tän suurempia ongelmia...) Tajusin, ettei se seinän alueellinen paksuntaminen riitä, vaan siihen pitää saada tangolle myöskin karmintapainen stoppari. Siis koristelistaa alareunaan. Ai miten kätevää. Helposta en enää niin tiedäkään.

Jep. Ratkaseva uni ei vaan oo kovin levollista...

 Mutta viritelmä saattais olla ihan nätti koriste-esinehyllykin! Siis onhan se sisutuksellisesti tosi kiva kun vessan oven yläpuolella on nättejä juttuja esillä. Niitä voi sitten ihastella kun hyppien odottelee vuoroaan. Tai no, mulla ei montaa koriste-esinettä ole, mutta nätit kivet vois olla kans kivoja. Kunhan ne ei tipahda päähän. Ja kunhan ne näkee sieltä korkeuksista.

Mitä enemmän mietin tuota puuklimppiä vessan oven yläpuolella, sitä epävarmempi olen sen toimimisesta. Taidan soittaa iskälle, ja koska en kuitenkaan osaa selittää asiaa niin iskä joutuu tulemaan tänne ja tutkimaan asiaa ja varmaan tulee päätymään siihen että prinsessa pääsee helpommalla kun ostaa kunnon pultattavan tangon ja iskä poraa sen vessan seinään.

Näppärän kapee vessa tangolle. Ehkä? Ja tuo on siis katto.

Koska tämänkin vaihtoehdon olen miettinyt juurta jaksain... Ovien karmit on muovia - en luota niihin. En luota myöskään omiin voimiini jos puhutaan paikalleen kiristettävistä tangoista. Se on siis oltava pultattavaa mallia ja ainoa soppeli paikka on mun kapea vessani. Kätevästi voin alkuharjoitukset tehdä nousemalla pytyltä tangolle. Mitenhän pytynkannet kestää? Joku joskus rikkoi meidän pytynkannen esikoisen kanssa riehuessaan... Olikohan exä vai pikkuveli... No, enivei.

Aatelkaa miten paljon asiaa mulla on TANGOSTA! Vaikka tapahtuu mun elämässä joskus muutakin kuin päänsisäisiä juttuja. Niinkuin eilen kun olin salamaa nopeampi (jep, minä, laiskiaisen veroinen vauhdissa) ja olin ensimmäisten joukossa (kröhöm, itse asiassa eka!) kommentoimassa Foreverin statusta jossa luvattiin muutamalle ensimmäiselle ilmainen Fustratunti ihkauuden ohjaajansa kanssa! Jesss!!!! Oonkin ihmetellyt tuon Fustran hehkutusta, mutta nytpä pääsen itse kokeilemaan. Treffit on Lauran kanssa huomenna, raportoin asiasta toki teillekin :D

Kananmuna ja avokado tekee smoothiesta kuohkeeta. Tonnikala-kasvis-riisi oli vähän boring. Sitruunakana oli <3

 Sitruunakana muuten ansaitsee ihan selityksentapaisen ohjeen, oli sen verta hyvää. Jos tykkää sitruunasta, that is... Laitoin paistopussiin vuorotellen hyvin pestyn sitruunan viipaleita, broilerin minuuttipihvejä, suolaa ja pippurisekoitusta. Mausteita saa laittaa aika reilusti, koska sitruuna peittää ne helposti. Ite ainakin tykkään kirpeänsuolaisesta kovasti. Söin jopa kaiken riisini kiltisti, koska se maistui sekin niin hyvältä :D

Aamupala kynttilänvalossa. Ah tätä pimeyttä -_-

 

Pinaattia, kurkkua ja greippimehua juomana ja avokadoleipiä chililä ja suolalla. Nam :P

 Loppuun vielä Lux Helsingin ihanuuksia. Juustokakun takia oltiin tuliestyksessä juuri kun se alkoi, jolloin oli jo ihan mahdotonta päästä lähellekään lavaa. Kuten huomaatte kuvista. No, näkyy niissä jokunen kipinä. Tänään ja huomenna muuten ehtii vielä ihastelemaan kaikkea ;)

Nuo alavasemmalla näkyvät kipinäjutut oli mahtavan hienoja. Musiikkikin oli hyvää. Lähempää ois tämäkin pätkä varmaan hullaantunut täysin :D

Hesperian puistossa oli vaikka mitä pientä valoisaa nähtävää maassa ja puiden oksilla. Tuo Ikeakassi muratteineen oli ihana. Tykkään muratista.

Uuden ylioppilastalon seinä oli muuttunut flipperiksi :D

Hakasalmen huvila oli melkein tunnistamaton pienen hetken. Kansallismuseolta löyty kiva jatkuvasti muuttuva Snailtrail ja majakoita kunnioittava Fyr.

Kuvamäärän perusteella tykkäsin ehkä tästä eniten. No joo! :D Lemppariväriyhdistelmistä yks tuo pinkki-turkoosi ^_^ Musiikkikin tässä oli tosi hyvä. Löytyisköhän se jostain...

Kuvasin kaikenmoisia valoja. Osa ei ehkä kuulunut Lux Helsinkiin...

Sokoksen ikkuna - koska muffinssit. Ja mansikkajuustokakku joka sai mut unohtamaan gluteenin välttämishomman...