Bitter Sweet Symphony

Ihan mahtava viikko takana! Sain pitkästä aikaa treeni-innosta mahtavasti kiinni ja hyvin kulki sekä salitreeni että jumppakerrat. Mikä sitten hirveän usein johtaa siihen, että iskee joku kremppa päälle. Jos ei flunssa, niin muu vaiva. Ja nyt se oli polvi. Tuo sama, iänikuinen vaiva, vasen polvi. Siinähän on sitä alkavaa rikkoa jo, johtuen kai muksuna tehdystä avoleikkauksesta. Mutta rikko pysyy hyvin aisoissa kun tukilihakset on polvessa kunnossa. Siis taasen kerran liike on lääke! 

Muhkurapolveni ja Mimmi, jonka mielestä oli tärkeämpiäkin asioita - kuten aamupala.

Mutta reuma siihen polveen iskee noin kerran vuodessa, ja kortisonipiikki on aina auttanut rauhoittamaan koko taudin. Nyt en syövän jälkeen ole tätä ennen piikkiä polveen hakenutkaan. Ilmeisesti syöpäsytot on tähän asti pitäneet reumankin aisoissa - sytojahan reumankin hoitoon käytetään, vain paljon paljon pienempinä annoksina.  Tänään olen siis aamupiikin jälkeen lähinnä istunut ja maannut sohvalla. Ihan äärettömän tylsää! 

Päivällä nukahdin katsoessani Netflixiä. Sarja oli hyvä, mutta minä niin muussia kaikesta levosta.

Ehkä pieni hidastaminen on ihan kuitenkin paikallaan. Viime viikon innostuksessa kävin neljässä päivässä läpi kuusi treeniä... Viikonloppuna lepopäiviä tuli kaksi, joten viikko oli melko tiivis. Kolme kertaa tein salitreenin ja lisäksi kokeilin Sh'Bamia ja kahdesti kävin Body Balancessa. 

Body Balance oli tosi kivaa. Olen käynyt yhdellä näytetunnilla joskus ehkä viisi vuotta sitten, ja silloin tunti tuntui ihan heprealta. Nyt oli ehkä siihen nähden hitaampi tempo ja ehdin hyvin aloittelijanakin mukaan liikkeisiin. Moni liike haastoi tasapainoa ja se on juurikin yksi asia jossa tarvitsen harjoitusta. Nämä kolme viimeistä vuotta tekivät aika selvän laskun aikalailla kaikkiin fyysisiin taitoihin. Tasapaino ja koordinaatio on, jos mahdollista, entistä enemmän hukassa. Joten Balancessa tulen käymään useasti! Tunnilla pysyy myöskin liikeessä, vaikka se ei hikijumppaa olekaan, eli siellä ei tule kylmä ennen kuin ehkä loppurentoutuksessa.

Rennoille tunneille rennot vaattet.

Toissa viikolla kävin muuten kokeilemassa Yin-joogaa! Sekin oli ihan mahtavaa! Minulla on ennakkoluuloni joogaa kohtaan, että asanoissa pitää pysyä pitkään ja paikat puutuu ja on hankalaa. Yin-jooga oli kuitenkin helppoa, liikkeisiin sai vaihtoehtoja liikkuvuuden mukaan ja apuna käytettiin joogablokkia ja tennispalloja. Tunti oli enimmäkseen pitkiä venytyksiä ja liikkuvuutta. Eli tätäkin lisää!

Ja sitten Sh'Bam! Olen tässä vuoden sisään käynyt kokeilemassa sekä twerkkausta että streetdancea, ja kumpikin oli minulle ihan ylivoimaisen vaikeaa. Aluksi pysyin koreografioissa mukana, mutta heti kun liikkeitä alkoi olla enemmän kuin viisi niin menin sekaisin enkä enää päässyt kärryille ollenkaan. Lopputunti meni siis aina törmäillessä ja hakiessa oikeaa kohtaa hypätä taas mukaan. Sh'Bam oli huuuomattavasti helpompi tanssijuttu! Koreografiat olivat lyhyitä ja liikkeet eivät olleet hirmu laajoja joten ei ollut tarvista huitoa tai paljoa hyppelehtiä. Meininki oli rentoa - toki osasyynä voi olla sekin että olin virtuaalitunnilla yksin! Ensi viikolla tarkoitus olisi uskaltautua jo "oikealle" Sh'Bam-tunnille, ihan elävän vetäjän eteen ja kanssaheilujien kera.

Jalkapäivä.

Tämän alkuviikon joudun kyllä lepuuttamaan polvea, joten jalkapäivä saa vielä hetken odottaa. Ja jos muutenkin himmailisi hetken, jos vaikka vaan yksi treeni päivässä? :D 

Tämä lepuuttaminen on muuten jotenkin lamaavaa. Kun ei voi liikkua kunnolla, niin ei meinaa jaksaa liikkua edes vähintä välttämätöntä. Arvatkaa montako kertaa olen käynyt keittiössä syömässä tänään? Kerran. Oiskohan jo toisen kerran aika... 

Lauantaina oli herkkueväät. Tänään joutuu väsäämään itse.

Tuo otsikko tuli mieleeni kun mietin tämän kertaista tekstiä. Siitä, miten usein kun elämä tuntuu parhaalta mahdolliselta, voi taustalla tai tulossa olla jotain ikävämpää. Miten elämä on tasapainoilua mahtavuuden ja tylsien juttujen välillä, ja miten liikunnankin suhteen pitää osata löytää se tasapaino ja osata ottaa myös rauhallisesti välillä eikä vain paahtaa menemään vaikka se sillä hetkellä tuntuisikin hyvältä ajatukselta. Ja miten tällaiset pienet polvivaivat voi tässä hetkessä tuntua tosi ikäviltä, vaikka kolmen vuoden taakse katsoessa valitsen kökön rikkopolveni koska vain. Katkeransuloisuus pätee kyllä myös moneen muuhunkin elämän osa-alueisiin, mutta nämä nyt sopii parhaiten tänne blogin aihemaailmaan :) 

En ole koskaan ollut Verve-fani tai kuunnellut Bitter Sweet Symphonya muuten kuin sen soidessa jossain sattumalta. Mutta hyvä biisihän tämä on, ja sanat osuvat.

Avokadoa, avokadoa ja avokadoa. Ja leuanvetoyrityksiä.

Kaupoista on saanu ihan mahtavia avokadoja viime viikkoina - ja vielä edukkaasti - ja mähän olen tietysti ollut asiasta ihan intopiukeena. Ja koska oon ostanu avokadoni pussillisina, oon myöskin ollut iloisesti pakotettu käyttämään niitä jos johonkin...

Avokadohan on täynnänsä hyvää rasvaa - ja kasvirasvoissa ei ole kolesteroli- tms. vaaroja. Päinvastoin - avokado tekee tosi hyvää koko kropalle. Tyydyttymättömät rasvat auttavat pitämään ihon kimmoisana ja pehmeänä, ja hiukset kiiltävänä. Lisäksi avokadossa on huisisti vitamiineja ja hivenaineita. E-vitamiini on antioksidantti joka suojaa ihoa vapailta radikaaleilta. Myös C-vitamiini toimii antioksidanttina sen lisäksi että se osallistuu kollageenin muodostukseen - eli se vaikuttaa ihon, nivelsiteiden ja jänteiden hyvinvointiin. B6-vitamiini auttaa elimistöä puolustautumaan taudinaiheuttajia vastaan ja muodostamaan punasoluja ja keho käyttää B6:sta proteiinien pilkkomiseen - mitä enemmän proteiinia ruokavaliossa, sitä enemmän B6:sta tarvitaan. Lisäksi avokadossa on K-vitamiinia, magnesiumia, folaattia, luteiinia ja kaliumia. Aika mahtava hedelmä siis!

Lautasella, lasissa ja nassussa :D

Smootheihin ja pirtelöihin mä olen aika ajoin jo avokadoa piilottanutkin. Nyt mä tahdoin tehdä kolme avokado-juttua yhdellä kertaa ja mahdollisimman samoilla aineksilla. Väsäsin smoothien, soossin ja naamion. Ja aineksina oli:

Smoothiessa oli yksi avokado, kefiiriä, persimon, appelsiini-mandariini-rypälemehua ja kaurahiutaleita.
Soossissa ja naamiossa oli pohjana yksi avokado, mehutilkka, hunajaa, kurkkua vajaa kymmenen senttiä, rypsiöljyä ruokalusikallinen. Nämä muussasin yhdessä ja erotin pari ruokalusikallista sosetta naamioksi. Eroksi näihin tuli se, että naamioon lisäsin pari teelusikallista kefiiriä ja soossiin suolaa ja chilimausteseosta.

Naamioon olisin voinut lisätä kaurahiutaleitakin, niin koostumus olisi ollut hieman paksumpi. Seuraavalla kerralla sitten :) Naamio tuntui yllättävän viileältä koko parinkymmenen minuutin vaikutusajan - yleensä naamio lämpenee ihon lämpöiseksi aika pian. 

Ihan mahdottoman hyvää oli myös smoothie, johon laitoin avokadoa, mangoa, kefiiriä ja mehua. Jos kefiiriä ei ole saatavissa, voi sen jättää pois tai korvata sen rahkalla, piimällä tai maustamattomalla jugurtilla. Onnistuu varmasti millä vain. Tänään laitoin avokadoa myöskin kerrosvuokaan johon sen lisäksi tuli jauhelihaa, sipulia, perunaa, kesäkurpitsaa ja juustoraastetta. Vaikkakin olin jostain lukenut, ettei avokado tykkää kypsentämisestä, oli asia pakko kokeilla - ja todeta väittämä perättömäksi. Ainakaan vuoan seassa avokado ei kummemmin muuttanut makuaan. Koostumus pysyi yllättävän tiiviinä vaikka odotin sen muuttuvan mössöksi :)

Lisäksi olen monelta sivulta lukenut avokado-suklaamoussen ohjeita. Pitänee etsiä sekin tarkemmin käsiin ja pistää kokeiluun :D

Kerrosvuokaa

Mä olen vihdoin päässyt myös aloittamaan leuanvetotreenini. Sitä ei kyllä siksi ihan heti arvaisi - en nimittäin saa itseäni vedetyksi ylöspäin tippaakaan. Jep, rimpula mikä rimpula... Mutta huippukuntoon.fi-sivulla olevien ohjeiden mukaan oon alotellu tankoon tutustumista. Oon roikkunut siinä, noussut yläasentoon steppilaudan avulla ja laskeutunut siitä sitten alas ja oon tehnyt helpotettuja vetoja varpaat steppilaudan reunalla. Kyllä se siitä kun kovasti harjoittelee. Esikoinen yllätti mut vetämällä suoraan kaksi leukaa, kolmekin kuulemma menee välillä - voimamiehen alku :) Kuopus harjoittelee mun tyylilläni rimpuilemalla. Kaikki meistä kuitenkin riippuu tangossa aina jossain kohti päivää :)

Talvea <3

 Yritän kyllä noiden leuanvetoharjotustenkin kanssa olla aika varovainen, kun mulla on taas nivelet kiukuissaan. Menee hermo! Polvet mulla on ihan muhkuraiset. Maanantaina kävin kävelyllä testaamassa uudet (vanhat) nastalenkkarini, ja vaikka lenkkarit oli ihan mahtavat niin iloa vähän himmensi se että polvet kiukutteli vuorotellen. Välillä toinen meinas mennä alta tai sitten iski vaan ohimenevä juili... Ehkä tuo reuma ei oo tykänny kun oon vähentänyt kortisoniannostani mut katsotaan miten hyvin piikki auttaa tilanteeseen. Ens viikon torstaille sain sitten lääkäriajan - tahdon kortisonipiikin ainakin tuohon muhkuraisempaan vasempaan polveen. Lisäks kyselen nyt vasta lannerangan röntgenin tuloksista, ja vingun itselleni silmälääkärilähetteen (ikä-hemmetin-näkö vissiin vaivaa...) Piti siis varata pidempi aika ja siks se meni noin pitkälle. 

Iskee muuten taas vanha olo kun on kremppaa vähän jokaisessa ruostuneessa osassa. Mut kyl mä tästä vielä nousen ja karistan kaikki ruosteet harteiltani ^_^

Ja sit kun saan jalat taas toimimaan moitteetta, niin keskityn paremmpin kotitreeniinkin. Siihen asti teen vaan leuanvetoharjotuksia ja yläkroppaa. Ja ehkä muutamia kyykkyjä ilman lisäpainoja, koska eihän polvet siitä voi suuttua - eihän??? :D 
Venyttelyyn oon kans keskittynyt nyt vähän enemmän. maanantain hieronnan jälkeen päätin venytellä reisiä ja pohkeita ihan huolella, oli niissä sen verran kipeitä koppurakohtia... Jos tässä oppisi venyttelemään jatkossakin edes jotenkuten säännöllisesti :)

Oikein kovin "jee"-ilme XD

 Viikko menee kuitenkin vauhdilla. Mulla on kaks päivää aikaa siivota vielä vähän tarkemmin, tarkastaa sänkyjen ja sohvien aluset sun muut kolot ettei löydy mitään vääränlaista syötävää nurkista - lauantaina kun meidän perheeseen tulee se odotettu perheenlisäys. Vielä on jotain vauvatavaraa hankkimattakin - vauvalle oma vessa, lisää hiekkaa ja vauvanruokaa pitää olla valmiina Odessan saapuessa :) Ja lauantaista eteenpäin menneekin sit muutama päivä ihan lentäen kun on seurattava uuden tulokkaan sopeutumista ja kissojen kaverustumista.

Pakkasella saa ihania taivaskuvia :D

Kuu ja lintu :)

Auringon lasku ja komee auringonpilari - livenä se oli tietenkin hienomman värinen ja korkeempikin. Ei se montaa minuuttia kestäny, satuin kattomaan ikkunasta oikeeseen aikaan :D

22. päivän herkkuna Rirahka!

Miten jätinkin tän joulun ajan herkun näin myöhäiseksi? Sätin nyt itseäni sen totaalisesta unohtamisesta... Rirahkaa ja kaveriaan Murahkaa voisi meinaan syödä joka päivä - ja nyt päivät ovat jo vähissä!!!

Nimet nämä herkut on saaneet yksinkertaisesti kouluaikoina (eli viime ja edellisvuonna...) mun ja parhaan koulukaverini lukihäiriöisestä innostuksesta. "Meillä on jälkkärinä Murahkaa! Mitä se on???" Ensimmäinen tavu "Luu" jäi meiltä huomaamatta... Joten Rirahka lyhennettiin tasa-arvon vuoksi saman mittaiseksi.

Ei varmaan ollut vaikea arvata että tänään tein PipaRirahkaa. Ihan perinteistä, miettimättä rasvaprosentteja tai sokereita. Kermavaahtoa, sekaan rahka ja sokeria ja sekoitus. Sitten vaan murskataan piparit ja heitetään sekaan. Rahka kandee syödä hetimiten, koska rapsakat piparit on parempia kuin nuhjut.

LuuMurahka tehdään myös samoin kuin PipaRirahka - perusrahkapohja johon lisätään luumusosetta ja itse tykkään lisätä myös pilkottuja luumuja. Meillä mä olen ainoa joka tykkää Murahkasta, joten olen vähän pakotettu tekemään aina Rirahkaa.

Vatkausta ja sekoittamista - that's it! :)

Tein myöskin tieteellisen kokeen siitä kannattaako Åhlgrensin joulukuusikarkkeja ajatellakaan leivonnaisten päälle. Ei kannata. Kuvassa tulos paistolämpötilassa mötköttäneistä namuista - ja aika oli vain puolet leivonnaisten paistinajasta... Kuuset paisuivat ja muuttuivat haperoksi hiileksi. Saman tuloksen olen joskus saanut mikrottaessani merkkaria vähän liian pitkään. Keittiökemiaa (vaikka siitä kemia-osuudesta mulla ei ole hajuakaan).

Juu ei.

Mä olen taas viettänyt koko päivän keittiössä vain huomatakseni että parantunut lonkka (juu'u, hieronta auttoi!) maksoi mulle turvonneen polven. Ei kai sitä voi mitenkään olla jos ei nyt yhdessä paikassa ole jotain vikaa -_- No, soittelenpa huomenaamulla terveysasemalle ja kysyn josko joku voisi olla kiltti ja pistää tuohon polveen kortisonia. En tahdo klinkata koko joulua... Pakko sanoa että ketuttaa ihan pikkasen -_-

Nyt mä painelen suihkuun ja sit on siivottava nämä kestolakat kynsistä. Huisin hyvin kestää muuten! Nämä ois ihan mahtavat joulukynnetkin vielä jos ei mun keittiötouhuistani yks tohina ois saanu lakkaa lohkeemaan yhdestä kynnestä... Ei pitäis rapsutella.

Ja muistutus - tänään tulee telkusta Hachiko! Mä varustaudun siihen pannullisella teetä ja paperirullalla koska itku tulee varmasti :)
Eiks oo kiva kun mä aina kerron mitä mä katon telkusta? ^_^

Jos mä en tykkäiskään kirjaston yllärikirjasta niin ei haittaa - Mimmi tykkää räpsiä lahjanarua. Kirja on jo pari kertaa ollut lattiallakin Mimmin toimesta :)

Tutkijan töitä

In Shapen alusta oon miettiny normaalia enemmän tuota mun kortisonilääkitystäni. Lukenu pakkotoistosta miten se on ihan hirveen huonoks punttaajalle ja miten se syö lihasta ja turvottaa. Enkä oo päässy mihinkään lopputulokseen koska mulla ei oo lihasta sikskään kun en oo pitkään aikaan tehny niiden eteen mitään. Ja turvotusta en oo huomannu. Sit mulla tuli mieleen semmonen hassu asia, et mä en oikeastaan tiedä mun lääkityksestäni mitään! Selkärankareumakin on melko tuntematon, nivelreumasta tiedän sen mitä oon äitiltä ja lääkäreiltä aikoinaan kuullu... Pitäskö päivittää tietojansa niidenkin suhteen, kun mä kuitenkin tiedän esimerkiks ystäväni kilpirauhasen vajaatoiminnasta aika paljon kun tein päättötyöni siihen liittyen??? Päättötyössä mä kirjotin umpieritysrauhasistakin, mut ei tullu mieleen tietenkään siinä stressissä kiinnittää huomiota siihen pieneen lisämunuaiseen joka liittyy muhun itseeni. Mutta tuo kortisoni... Niin paljon siitä löytyy pahaa sanottavaa, mutta siihen se tahtoo jäädä... Miksi kortisoni tekee mitä tekee???

Siinä on kortisoni. Kuva on wikipepdiasta, mut mä tein sille hymynaaman ettei se olis niin iso mörkö :)

Mitä mä sit asiaa tutkiessani opin?

*"Kortisoni on kortisolin aineenvaihduntatuote, kortisoli on hormoni jota lisämunuaiset erittää." Sitä mä ihmettelin pitkään et mitä kortisoni oikein on, kun aina joka paikassa vaan puhutaan lisämunuaisista ja kortisoLista... Mut selvishän sekin. Ensin tulee kortisoli josta osa muuttuu kortisoniksi. Kortisonin vaikutukset (ja sivuvaikutukset) ei ole niin isoja kuin kortisolilla.

*"Kortisoni saa rasvan varastoitumaan keskivartaloon, maksan ympärille, kasvoihin ja niskaan." Annoksen pitää kuitenkin olla ainakin tuplaten mun tänhetkinen annostus ennenkuin ilmenee näitä rasva-aineenvaihdunnan oireita joihin kuuluu myös kuukasvoisuus. Mullakin ollu muksuna vähän pyöreemmät posket välillä, mut siinäkin oon selvinny aika vähällä.

*"Kortisoni lisää ruokahalua, sillä glukokortikoidien luonnollinen tehtävä on turvata elimistön energiansaanti." Tätä en oo itse huomannu muuten kuin kortisonipiikkien yhteydessä, mutta ne annokset onkin sit tosi paljon suurempia kuin mun päivittäinen nielastava annos :)

Siinä on polvi jota piikitetään. Mutta noin isoa ruiskua en ole kyllä koskaan nähny käytössä... Kuvan nappasin aafp.org:sta.

*"Kortisoni haittaa luun rakentajasolujen toimintaa ja näin luun uudisrakentumista. Se hidastaa kalsiumin imeytymistä suolesta ja näistä syistä altistaa osteoporoosille." Mulla on luutiheydenmittauksessa muutamia vuosia sit todettu osteopeniaa eli vähentynyttä luuntiheyttä joka ei vielä ole osteoporoosia. Vaan kahden vuoden sali- ja jumppaharrastelun jälkeen oli tasot jo huisisti paremmat, lääkäri ihmettelikin että mitä oon tehny. Liikunta siis kannattaa!

*"Kortisoni heikentää vatsan suojakalvoa ja siksi etenkin särkylääkkeiden kanssa altistaa vatsahaavalle." Jep, kuulin asiasta siinä vaiheessa kun olin ruokatorviongelmien takia gastroskopiassa ja sain tietää vatsassa näkyvästä parantuneesta vatsahaavasta... Siihen mennessä kukaan ei ollut maininnut sellaista pikku asiaa että "kortisonilääkityksen aikana täytyy aina olla vatsansuojalääkitys!" Aha. Kiitti.

Kuvan lääkkeet eivät liity tapaukseen. Tosin joskus on tuntunu että lääkkeiden ja niiden sivuvaikutustenestolääkkeiden ja yhden varalisälääkkeen annos on jotakuinkin kuvassa näkyvän kokoinen. Kuvan tarjosi dinby.dk, tak :)

*"Mitä pidempi kortisonikuuri, sitä hitaammin lopettaminen on hoidettava jotta vältetään lisämunuaisten vajaatoiminnan oireet." Kuurin lopettamiseen saattaa mennä kuukausia ja annosta saa alentaa yleensä noin neljäsosan kerrallaan.

*"Kortisoni ohentaa ihoa ja voi aiheuttaa aknea." Ihanaa, nyt pelkään näppyjen paluuta kahta kauheammin. Tähän asti tiesin vaan ihon ohenemisesta ja tiesin ihon punottavan helposti (vaikka sokeroinnin tai kuorinnan jälkeen) ja enemmän kuin "normaaleilla".

(Tähän en laita kuvaa koska näppykuva tästä blogista löytyy jo.)

*"Kortisonihoito voi edistää harmaakaihin ilmaantumista." Taidankin soittaa terveysasemalle ja kysyä pääsystä silmälääkärille. Mun kaihia ei oo tarkastettu melkein kahteen vuosikymmeneen -_-

*"Kortisoni piilottaa tulehdusoireita, mutta altistaa infektioille alentamalla vastustukykyä." Tän oon saanu huomata siinä, että luulen olevani vaan kovassa flunssassa mutta oonkin keuhkokuumeessa. Kortisonin kanssa kuume ei ihan helpolla nouse ja kun nousee niin tulehdus on jo aika pitkällä. Siksi otan influenssarokotuksenkin, koska mut kortisonin takia lasketaan riskiryhmään kuuluvaksi. Tästä syystä myös hampaat pitää pitää kunnossa, koska tulehdus voi piileskellä kortisonin takana pitkäänkin ja aiheuttaa vahinkoa muuallakin kuin suussa...

*"Kortisoni vaikuttaa verensokeriin." Kortisoni kohottaa verensokeria jolloin elimistö tarvitsee enemmän insuliinia verensokerin säätelyyn. Tästä syystä isoilla kortisoniannoksilla ja pidemmällä aikavälillä voi kehittyä insuliiniresistenssi, joka taas liittyy kakkostyypin diabetekseenkin. Kun kortisoni yleensä otetaan aamulla, verensokeri on korkeimmillaan illalla. Yön aikana verensokeri voikin sitten romahtaa - ei ihme että mun verensokeriongelmat on aina ajoittuneet aamuihin ja aamupäiviin. Selvisi sekin.

*"Kortisoni aiheuttaa lihasheikkoutta." Tän asian selvittäminen aiheutti mulle eniten päänvaivaa ja tää mua eniten kiinnosti. Mutta tämän verran tiedän nyt: Koska kortisonin (ja nimenomaan glukokortikoidien mihin kortisoni kuuluu) tehtävä on se energian hankkiminen, hajottaa se lihaksessa proteiineja aminohapoiksi, jotka sitten kulkeutuu maksaan glukoneogeneesin tarpeisiin. Glukoneogeneesi taas on se prosessi, jossa glukoosia elikkäs helppoo käyttöenergiaa valmistetaan jostain muusta kuin hiilihydraateista, kuten noista lihaksista napatuista aminohapoista. Glukokortikoidit voi myös aiheuttaa kaliumin erittymistä munuaisissa joka voi myöskin vaikuttaa lihaksiin - ikävällä tavalla.

Siinä on mun paranemaan lähteny lihasheikkous ^_^

*Kortisoni voi myös aiheuttaa unettomuutta, hermoilua, psykoosia, ja kaikkea muuta jänskää. Eli periaatteessa stressioireita, stressihormoneihin kun kuuluu. Mutta eihän kaikkeen mahdolliseen voi valmistautua tai keskittyä. Eikä kannatakaan.

Koska kortisonin vaihtoehtoina ois solunsalpaajat tai biologiset lääkkeet jotka ah, niin luonnolliselta kuin kuulostavatkin, aiheuttavat ihan yhtälailla ikäviä sivuvaikutuksia, niin kiitos pitäydyn tässä vanhassa rakkaassa myrkyssäni. Ilman lääkkeitä kun en kuitenkaan pärjää. Olishan se hienoa ja kivaa, mut kun ei niin ei. Ja koska nyt opin sen, että mun annokseni on melko pieni, niin en enää huolehdi sivuvaikutuksista. Ehkä mä jopa saan ne lihaksetkin joskus, kunhan näen vähän vaivaa. Ai, eikö ne muillekaan tule tosta noin vaan??? :P

Ihmisen elimistö on muutenkin niin huippuhieno juttu, että kyllä siellä kaikki on tarpeellista. Kaikki on jotain kautta yhteydessä kaikkeen. Kortisoni toimii muiden hormonien kanssa just niinkuin kuuluukin.

Riittäiskö se tietoiskusta? :D

Maanantaina oli olkapäiden ja ojentajien vuoro salilla. Olikos se niin että kolmas kerta toden sanoo? Koska tällä kertaa sain tosi hyvän tuntuman sekä olkapäihin että ojentajiin. Olat etenkin muistutteli olemassaolostaan loppupäivän ja vielä seuraavanakin päivänä. Ihan mahtavaa!

Salimatkalla pitää aina räpsiä kuvia :)

Eilen oli sitten taas jalkapäivä. Ihana, ihana jalkapäivä <3 Hirveä hiki treenin alusta loppuun <3

Eilen myöskin törmäsin ensimmäiseen Fitfarmilaiseeni, sattuipa vielä olemaan In Shapelainen. Voi kun voisinkin sanoa tunnistaneeni tyypin saliohjelmasta, mutta totuus on että näin paperiläjän jossa vilahti Fitfarmin logo. Ja siispä kysymään asiaa :) Hirveän paljon ei siinä ehtinyt juttelemaan, ettei vaan hiki olis laskenut. Ja treenatessa mä en voi kuvitellakaan paljoa juttelevani. Ellen tahdo kuolata paidalleni samalla.

Maanantaina oli kuuraa ^_^

Tänään oli salikortin viimeinen päivä, ja mulla oli tarkoitus mennä tekemään vielä hauis- ja rintatreeni. Mut sit kävi näin...

Ranne, joka oli kiukutellu jo pari päivää, päätti olla sen verran turvoksissa etten uskalla sitä nyt ärsyttää yhtään enempää. Hassua sinänsä - olisin kuvitellut että kiukustuva ranne olis ollu vasemmassa kädessä, koska se on kaikenkaikkiaan hirveen paljon heikompi käsi kuin oikea niin olisin luullut että sama paino ärsyttäisi sitä suhteessa enemmän...

Rannekiukkua ei helpottanut edes hienohkot treenihanskat.

Jotenka nyt lepuutan pari päivää, napsin pari tulehduskipulääkettä ja katon mitä tuo ranne meinaa. Viikon lopussa vois sit kokeilla tehdä jotain. Kotitreeniä, koska ens keskiviikkoon asti ollaan salittomia. Hirmuisen pähkäilyn jälkeen päädyin menemään takaisin uimahallin salille. Olkoonkin että se on melkoisen pieni enkä ole varma löytyykö kaikki tarvittavat laitteet sieltä - mutta vaihtoehtoliikkeitähän on, joten niitä kokeilemaan jos muu ei auta :D Lisäks se on sopivan kävelymatkan päässä, lämmittelyt hoituu matkalla salille ja kotiin :) Eikä mua haittaa sekään, että kelakortin reumakoodilla kuukauslipun hinta on tosi halpa. Eikä sekään että samalla kortilla voi sitten käydä uimassakin. Kuopus ainakin tykkää just viimeksmainitusta.

Seuraavaks mä pläjäytän vaan ison kasa kuvia. Noiden tietojen kaiveluun meinas jo pari kertaa mennä hermo, mut jotain selvis sit kun tarpeeks jakso vääntää ja kaivaa. Tuntu ettei tästä päivityksestä tahdo tulla mitään... Nyt oon ilonen siitä et pääsen eroon kahdestatuhannesta (no melkein) välilehdestä ja niiden selailusta - jesss!!!

Valkosuklaapuddinkia vadelmilla

Tää oli huono yritys tehdä mikrossa marenkia valkuaisista ja steviasta. Sitkeetä ja mautonta. En suosittele.

Protskulettuja joiden ohjetta tai alkuperää en enää muista :(

Mutta ne oli tooosi hyviä paistetun mausteomenan ja jätskin kanssa. Juu, jätski kuuluu mun... öh...

Kinkkujuustomunakokkelia myskikurpitsan viekussa, aamupirtelöitä, aamullääkkeitä (puolet on kyllä vitskuja), tonnikalasalaattia fetalla ja reajuustolla ja maailman parhaita jauhelihapihvejä pelkästä jauhelihasta ja mausteista :P

Mä keitin vähän makaronia. Tässä ei ole vesiä vielä kaadettu.

Makaronista tuli melko paljon tonnikalasalaattia. Ihanku mä jaksaisin syödä samaa ruokaa kolme päivää -_-

Pari maistoin vaan, muksut tartti leffapopparit :)

En yleensä kata aamupalaani ikkunalaudalle.

Protskupuddinkia, ruusunmarjapilttiä ja marjamix-jauhetta :)

Kuopuskin tahto puddinkia. Tein miniannoksen.

Puddinkiin pelmahti nyt ruusunjuurijauhekin. Testing.

Se syksy ^_^

Tämäkin oli liekinvärinen vaan pari päivää, nyt se on jo ruskea -_-

Voi taivas!

Tutkimuksessani käyttökelpoisimmiksi lähteiksi osoittautuivat: hyväterveys.fi, vaikeaosteoporoosi.fi, reumaliitto.fi, terveystalo.com, ohjepankki.vsshp.fi, terveyskirjasto.fi, diabetes.fi,  ja medicina.fi

Sunnuntai on lepopäivä.

... ja otsikkohan on ihan täyttä huijausta :P

Sunnuntain PITI olla lepopäivä, mutta koska tajusin salikorttini menevän umpeen tässä joku lähipäivä, niin päätin aloittaa uuden treenikierroksen heti. Ehdin sitten hoitaa salilla treenit mahdollisimman pitkälle ennenkuin alkaa köyhän pakkoloma saleilusta. Onneksi tauko kestää vain viikon - sen aikaa kestän tehdä kotitreeniäkin. Ja LUPAAN olla fuskaamatta vaikka kotitreenissä se on ihan luvattoman helppoa...

Ihan mahtavaa huomata miten lihaksia alkaa löytymään. Ensimmäiset kerrat selkäliikkeitä tuntu jotenkin vaikeilta ja väsymys tahto mennä käsiin kun ei tiennyt millä kohdalla liikettä pitäisi tehdä. Eilen taas selkä teki töitä - sen huomasi jo salilla ja sen huomasi illalla kotona. Mun romu alaselkänikin tykkää selkäliikkeistä - se ei meinaan kipuillut eilen yhtään (ennenkuin jumituin keittiön tuolille läppärin kanssa). Jalkatreeni taas tuntuu selässä jälkeenpäin - mutta yritän muistaa lääkärin sanat siitä että selkä voi kiukutella pitkäänkin just alkaneesta liikunnasta.

Tänään on vuorossa olkapäät, ojentajat ja vatsat. Olkapäätreenikin on jo yksi lemppareistani, sillä tahdon itselleni hartiat tämän pullonkaulan tilalle :D Hitto - kaikki treenit on mun lemppareita!

Sit vähän sisäisiin maisemiin...

Mä oon kovastikin miettiny tätä kuntokuuria suuremmassakin mittakaavassa kuin vaan omana pikku harrastuksena. Miten se vaikuttaa vähän kaikkeen. Esimerkiks ihmissuhteisiin. Se, että itse muuttaa elämäänsä vaikuttaa väistämättä niihin lähimpiinkin. Muiden ajatuksistahan mä en voi puhua, mutta omista tunnoista kyllä. Ja aika usein on ollu melko yksinäinenkin olo tän homman kanssa. Ei oo salikaveria eikä ketään kenen kanssa vaahdota treenien upeudesta tai ruoka-asioista. Lähimmille en viitsi koko ajan jankata näitä asioita, koska kiinnostuksen kohteet on kuitenkin aika erilaisia. Sekin, ettei musta enää tahdo saada baariseuraa, tuntuu vaikuttavan yllättävän paljon. Välillä musta tuntuu että oon nykyään mahottoman tylsää seuraa.

Olenko mä sitten nyt jo hirveä tiukkis kun en tahdo olla humalassa tai jos katon mitä syön? Enkö mä vaan huomaa sitä itse? Mä kokeilin humaltumista pari viikkoa sitten, mut en tykännytkään enää siitä olosta. Onneksi sen olonpoikasen sai syömällä pois. Ei mua pieni hiprakka haittaa, ja kyllä mä lasin viiniä voin ottaa, mutta se olo mitä sieltä baarista yleensä ennen haki - ei kiitos. Ja tässä iässä kun se ei ole enää se yks ilta. Ei edes se yks ilta ja seuraava päivä. Se on yks ilta ja kolme päivää - siinä kärsii paitsi fyysinen puoli niin myös pääkin. Sitäpaitsi juominen aiheuttaa mulle tosi helposti pahan mielen. Ja sehän on ihan faktakin eikä pelkästään mun tunne, että alkoholi laskee onnellisuushormonipitoisuuksia.

Mä en silti aio antaa periks mun kuntokuurissa. Se on liian tärkee juttu. Se tulee opettamaan mut vielä paremmille tavoille, vaikka hyvät elintavathan mulla on jo nyt kun noudatan Fitfarmin ohjeita. Tavotteena on kuitenkin se, että opin tekemään asiat itse. Nyt kun oon saanu liikunnan osaks arkea, tahdon myös pitää sen siinä. Mulla on niin paljon kuitenkin fyysistä kremppaa et jos en pidä kropastani huolta niin meen vaan kipeemmäks. Sekin tuntuu välillä semmoselta asialta mitä kaikki ei ymmärrä. Toisaalta kummahan se ois jos suhtautuminen omaan kroppaan ois samanlainen perusterveellä ja kolmekymmentä vuotta enemmän ja vähemmän sairastaneella. Mut sit kun sen vihdoin tajuaa tämmönenkin romu että siitä omasta kropasta voi saada ehjemmän, niin eihän sitä tahdo enää tehdä itelleen hallaa. Muilla se selkäkipu voi helpottaa hieronnalla tai liikunnalla, mulla se kipu voi olla merkki jostain muusta kuin huonosta työasennosta. Muilla voi olla jalat väsyneet päivän seisomisesta, mulla se väsymys voi muuttua turvotukseksi nivelissä. Ja se väsymys mikä tulee kun on kipee, se on semmosta mihin kahvi ei auta eikä se mene ohi päikkäreillä. Se ei ole edes päänsisäistä väsymystä, vaan se alkaa fyysisestä ja pian väsyttää henkisesti vaan siks et on niin kypsä siihen että on aina välillä kipee...
Jos mä pystyn itse tekemään jotain sen eteen ettei noita väsymyksiä ja särkyjä tulis, niin totta helvetissä mä sen teen. Ja tää asenne on mulle uus enkä siitä halua luopua.

Erinäisistä syistä johtuen viikonloppu oli melkosta matalalentoa mielialan osalta. Kaikki alko taloushuolista kun tajusin miten pitkä aika seuraavaan rahapäivään onkaan. Huoli ja stressi siitä varmaan aiheuttikin sit seuranneen dominoefektin: pettymyksen siitä ettei hallitse kaikkea - suru siitä ettei ihmissuhteet ole loistavalla tolalla - pelko siitä että selkäkipu on kohta jotain pahempaa... Ja loppujen lopuksi itku tuli jo siitä että lattialla oli näkkärin muruja. Matala mieliala ei ole vieläkään ihan helpottanu, mutta koska mä oon käyny pohjalla aikasemmin niin mä tiedän etten vielä ole ihan surkeessa jamassa. Mä huolestun sit kun en jaksa lähteä enää salille tai lenkille.

Aika paljon keskittymistä ja jonkinlaista itsesuggestiota tai psyykkaamista tarvii että saa oman mielialansa paremmaksi. Sen mä oon alkanu oppimaan ettei märehtiminen auta ja ettet sä voi vaikuttaa muihin ihmisiin, niiden käytökseen tai tunteisiin. Asiat on mitä on, niitä voi selvittää mut aina ei oo oikea aika sillekään. Välillä täytyy keskittyä siihen omaan hommaansa ihan täysillä, keksiä märehtimisen sijaan muuta tekemistä ja muiden ihmisten miettimisen sijaan miettiä itseään. Mä olen kuitenkin ennen hajottanu itseäni miettimällä liikaa asioita joille en voi yksin tehdä mitään, sen mä päätin lopettaa jo kesällä. Ja siitä mä pidän kiinni. Voi olla että mä pidän yllä suojamuuria, tai rakennan sellaista, mutta tällä hetkellä olo tuntuu kuitenkin liian hauraalta täysin ilman suojaa elämiseen. Mä olen avoin mutten enää sinisilmäinen. En sitten tiedä onko se hyvä vai paha. Toisaalta, voiko olla täysin elämälle avoin jos tarvitsee edes suojamuurin rippeitä?

Tämä tässä tällä erää. Jäi omat kuva laittamatta kun meili toimii hitaanlaisesti ja läppäri uhkaa sulkeutua kohta päivitysten takia. Halusin kuitenkin saada tämän purkauksen valmiiksi. Vähän erilaista höpinää tällä kertaa.

Nyt mä lähden salille!

Lihaton päivä

Lupauduin osallistumaan Docventuresin Lihattomaan Lokakuuhun, mutta lusmuilin osallistumiseni vain yhteen päivään viikossa. Sekin menee yrittäessä... Ei siinä, pidän kasvisruoista ja niitä on kiva kokata ja nättejäkin ovat - mutta nyt kun kahmin kaksin käsin proteiinia (no, melkein) en millään usko jaksavani korvata lihaa tofulla ja pähkinöillä ja pavuilla ja vielä suuremmalla määrällä rahkaa... Ei, kannan korteni kekoon vaatimattomammin.

Onneksi päivän ateriani onnistui - ensimmäistä kertaa elämässäni sain tofusta jonkun makuista! No, ehkä asiaa auttoi se, että tofupalat uivat marinadissa maanantai-illasta asti... Lisäksi tein kastikkeen, joka nyt ei todellakaan ruokavaliooni kuuluisi, mutta kun... :P Valkoviini-parmesansoossi saostettuna kananmunalla on vaan niin hyvää... Fetaa lisäsin annokseen, koska en luottanut tofutaitoihini niin paljoa että olisin heti uskaltanut ottaa koko satsia pelkkää soijaproteiinia.

Ei tämä nyt muutenkaan ole täysin ohjeiden mukaan koostettu ateria, mutta melko lähelle kuitenkin :P

Välipalaksi söin protskupuddinkia blandattuna rahkalla  - sillein se on mun makuun vähemmän makeeta. Ja omenasosetta päälle. Ja kanelia, tottakai :D

Ja arvatkaapa miten pitkälle mun muistini toimi tuon lihattomuuden osalta... Alkuperäinen ajatus oli tehdä fetasalaatti, mutta ajatusnyrjähdys sai mut nappaamaan helppoa leikkelettä lautasen reunalle... Itseasiassa alitajunta tahtoi lihaa jo vähän sitä ennen - salaattia leikatessani yritin saada mukaan osan etusormea. Lihaa oli siis selkeä tarve saada.

Karvakaveri oli kovin kiinnostunu mun salaatista. Tai kalkkunasta siinä...

Ja päivän suolat jäi taas niin vähälle huomiolle, että illasta oli otettava melko vahva suoladrinkki. Tästedes lupaan muistaa ripotella suolaa jo aamupuuroonkin. Promise!

Lopuksi vielä lupauksesta huolimatta hetki mummomaista sairauskertomus-jutustelua ^_^
Kävin lääkärissä valittamassa pari viikkoa kestänyttä alaselän särkyä. Sain käskyn syödä tulehduskipulääkettä, ja toistoa siihen että pari vuotta sitten otettujen röntgenkuvien perusteella epäillään selkärankareumaa. Niiiiiiin, epäillään... Voisko joku joskus antaa diagnoosinkin? Googlettelun perusteella (jep, kotilääkäri vauhdissa) ei muuta vaihtoehtoa ole, kun SI-nivelraot ei kunnolla erotu skleroosilisän takia ja lisäksi L1-L4 nikamavälit on madaltuneita. Alaselkä siis ei oikeastikaan liiku enää ihan normaalisti, en ole vain luullut olevani jäykistynyt. Sain kuitenkin lisäpotkua salihommalle - lääkärin mielestä suunnitelmani on loistava ja salilla saa tehdä kaikkea kunhan ei satu. Rohkaisi vielä punttaamaan ihan kunnolla :D Selkä kuulemma on saattanut hermostua liikunnan rajusta lisäämisestä, mutta tottuu siihen pian. Ihan mahtavaa, ei tarvitse varoa! :D
Yksi syy lisää saada itseni kuntoon ja vahvaksi. Selkärankareuma voi hyvinkin pysyä aisoissa liikunnalla ja tulehduskipulääkkeillä ja sitä totisesti toivonkin - en tahdo yhtään enempiä vahvoja lääkkeitä aamupillerirepertuaariini.

Eli periaatteessa hyviä uutisia lääkäriltä - kuntokuuri on ok ja suositeltavaakin ja valituksen aihe on jotain mihin voi itse vaikuttaa.

Kohta onkin iltapalapirtelön aika ja loppuillaksi siirryn sohvalta jumppapallon päälle kiikkumaan. Se tekee ihmeitä tuolle selälle, ihan mun ykköskaveri nykyään <3

Mun ihana palleroni