Lihaton päivä

Lupauduin osallistumaan Docventuresin Lihattomaan Lokakuuhun, mutta lusmuilin osallistumiseni vain yhteen päivään viikossa. Sekin menee yrittäessä... Ei siinä, pidän kasvisruoista ja niitä on kiva kokata ja nättejäkin ovat - mutta nyt kun kahmin kaksin käsin proteiinia (no, melkein) en millään usko jaksavani korvata lihaa tofulla ja pähkinöillä ja pavuilla ja vielä suuremmalla määrällä rahkaa... Ei, kannan korteni kekoon vaatimattomammin.

Onneksi päivän ateriani onnistui - ensimmäistä kertaa elämässäni sain tofusta jonkun makuista! No, ehkä asiaa auttoi se, että tofupalat uivat marinadissa maanantai-illasta asti... Lisäksi tein kastikkeen, joka nyt ei todellakaan ruokavaliooni kuuluisi, mutta kun... :P Valkoviini-parmesansoossi saostettuna kananmunalla on vaan niin hyvää... Fetaa lisäsin annokseen, koska en luottanut tofutaitoihini niin paljoa että olisin heti uskaltanut ottaa koko satsia pelkkää soijaproteiinia.

Ei tämä nyt muutenkaan ole täysin ohjeiden mukaan koostettu ateria, mutta melko lähelle kuitenkin :P

Välipalaksi söin protskupuddinkia blandattuna rahkalla  - sillein se on mun makuun vähemmän makeeta. Ja omenasosetta päälle. Ja kanelia, tottakai :D

Ja arvatkaapa miten pitkälle mun muistini toimi tuon lihattomuuden osalta... Alkuperäinen ajatus oli tehdä fetasalaatti, mutta ajatusnyrjähdys sai mut nappaamaan helppoa leikkelettä lautasen reunalle... Itseasiassa alitajunta tahtoi lihaa jo vähän sitä ennen - salaattia leikatessani yritin saada mukaan osan etusormea. Lihaa oli siis selkeä tarve saada.

Karvakaveri oli kovin kiinnostunu mun salaatista. Tai kalkkunasta siinä...

Ja päivän suolat jäi taas niin vähälle huomiolle, että illasta oli otettava melko vahva suoladrinkki. Tästedes lupaan muistaa ripotella suolaa jo aamupuuroonkin. Promise!

Lopuksi vielä lupauksesta huolimatta hetki mummomaista sairauskertomus-jutustelua ^_^
Kävin lääkärissä valittamassa pari viikkoa kestänyttä alaselän särkyä. Sain käskyn syödä tulehduskipulääkettä, ja toistoa siihen että pari vuotta sitten otettujen röntgenkuvien perusteella epäillään selkärankareumaa. Niiiiiiin, epäillään... Voisko joku joskus antaa diagnoosinkin? Googlettelun perusteella (jep, kotilääkäri vauhdissa) ei muuta vaihtoehtoa ole, kun SI-nivelraot ei kunnolla erotu skleroosilisän takia ja lisäksi L1-L4 nikamavälit on madaltuneita. Alaselkä siis ei oikeastikaan liiku enää ihan normaalisti, en ole vain luullut olevani jäykistynyt. Sain kuitenkin lisäpotkua salihommalle - lääkärin mielestä suunnitelmani on loistava ja salilla saa tehdä kaikkea kunhan ei satu. Rohkaisi vielä punttaamaan ihan kunnolla :D Selkä kuulemma on saattanut hermostua liikunnan rajusta lisäämisestä, mutta tottuu siihen pian. Ihan mahtavaa, ei tarvitse varoa! :D
Yksi syy lisää saada itseni kuntoon ja vahvaksi. Selkärankareuma voi hyvinkin pysyä aisoissa liikunnalla ja tulehduskipulääkkeillä ja sitä totisesti toivonkin - en tahdo yhtään enempiä vahvoja lääkkeitä aamupillerirepertuaariini.

Eli periaatteessa hyviä uutisia lääkäriltä - kuntokuuri on ok ja suositeltavaakin ja valituksen aihe on jotain mihin voi itse vaikuttaa.

Kohta onkin iltapalapirtelön aika ja loppuillaksi siirryn sohvalta jumppapallon päälle kiikkumaan. Se tekee ihmeitä tuolle selälle, ihan mun ykköskaveri nykyään <3

Mun ihana palleroni