torstai 3. lokakuuta 2013

Tästä tämä nyt sitten lähtee!

Blogin pitäminen nimittäin. Melko jännää :)
Terveellisempi elämä alkoi siis jo joku aika sitten. Oon parannellu elintapoja jo elokuusta saakka. Ensin jätin tupakin, ja pikkuhiljaa jäi iltaoluetkin kauppaan. Liityttyäni Fitfarmin Superdieettiin opettelin syömään oikein; ruokavalio puhdistui eineksistä ja kovasti pinnistämällä opin viiden aterian päivävauhtiin. Superdieetin jälkeen on vuorossa Liten In Shape ja tarkoituksena saada lisää painoa ja lihasta! Nyt ajattelin kasata itselleni vähän sosiaalistakin painetta hommaan - ei ehkä tule lipsuttua niin paljoa, ja treenitkin saattaa houkuttaa enemmän kun tietää että joku saattaa seurata tuleeko tuloksia vai ei...

Jos vähän pohjustan koko hommaa kertomalla itsestäni...
Oon ollut alipainoinen suurimman osan elämääni. Tähän asti väitin syöväni kunnolla, jopa "paljon" ja ihmettelin miten roskaruoastakaan ei mitään tarttunut kroppaan... Nyt tajuan, ettei kerran päivässä roskan mättäminen auta asiaa, koko päivän kalorit on melkoisen vaikea saada yhdestä ateriasta - vaikka sitten vetäisi pizzan ja huuhtoisi sen oluella alas...

Ennen lasten saantia olin hirmu alipainoinen, painoa ei ollut kuin 39 kiloa. Pituutta 157 (pituus on päivitetty keväällä 158 senttiin, woohoo!). Mutta se oli mulle ihan normaali olotila. En säännöstellyt syömisiäni enkä harrastanut pakonomaisesti liikuntaa - höh, en harrastanut ollenkaan liikuntaa. Tykkäsin silloinkin ruoasta, vaikka nykyään ehkä vielä enemmän. Silti sai kuulla "vitsikkäitä" heittoja anoreksiasta ja hämähäkkijaloista.

Lasten myötä paino nousi muutaman kilon; ensimmäisestä 42 kiloon, toisesta jo 45 kiiloon. Kerran painoin viiskytviis, mut se johtui lääkityksestä eikä ollu yhtään mukavaa, turvotusta vaan. Vaan kun loppu lääkitys, humahti painokin vuodessa takas vakio-neljäänviiteen. Ja siihen on jymähdetty. Muutama vuosi sitten sain kuntosalilta pari lisäkiloa ja kaupan päällisiksi hienon peffan. Sitten tuli ero ja salihommat jäi. Ja peffa lähti kans :(

Ja ettei asiat ois liian yksinkertaisia, lisätään soppaan vielä sairaushistoriaa (tämä kohta lisää nykypäivinä usein tuntemaani mummoutumis-fiilistä) ! Olen sairastanut nivelreumaa kolmekymmentä vuotta. Se jo itsessään vaikuttaa ikävällä tavalla voimiin ja lihaksiin. Saati sitten se, että oon syönyt kortisonia enemmän ja vähemmän saman ajan - ja se on myrkkyä lihaksille. Tiedossa siis lie tuplataistelua painojen kanssa. Eikä siinä vielä kaikki! Ettei syöminenkään onnistuis liian helposti, on reumalääkkeet aiheuttaneet ruokatorven tulehduksen ja sitä myötä ahtaumaa, eikä ruokatorvi tahdo joustaa ihan normaalilla tavalla. Tän takia vältän viimeiseen asti isojen juttujen nielemistä, kaikki vitamiinit ja omegat on siis löydettävä pureskeltavina vesioina tai nestemäisenä. Vatsan takia syön vatsansuojalääkkeitä, ettei tutkimuksissa todettu "parantunut alkava vatsahaavakaan" pääse enää valloilleen. Lääke auttaa myös armottomaan närästykseen. No, se siitä, valitan seuraavan kerran jos iskee oikein paha flunssa :)

Nyt aion ainakin kovasti yrittää saada painon viiteenkymmeneen kiloon, mieluiten tän vuoden loppuun mennessä. Melko varmasti peffakin tekee siinä samalla comebackin.

Ja siinä hommassa te saatte olla se eteenpäin potkiva positiivisen painostuksen voima <3
Kaikenmoisia ruokakuvia on sit tulossa - paljon :P

Oon oppinut syömään vähän rumempaakin ruokaa - tässä rahka, mehukeitto ja pellavaleseet melkein sekotettuna :D

2 kommenttia:

  1. Hyvä, hyvä! Siitä lähtee! :)

    -jansQ

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps! Nyt alkaa jo ramppikuumekin vähän hellittämään :D

      Poista

Kommentteja? Ajatuksia? Ruusuja tai risuja? Anna tulla :D