Olin ajatellut netittömän viikkoni olevan ihan hurjan aktiivinen. Salilla olisin käynyt joka päivä ja olisin ehtinyt lukemaan tuhat kirjaa ja jokainen meidän perheen ateria olisi huolella alusta pitäen itse väännetty - vähän pidemmän nettitauon aikana olisin kasvattanut kasviksetkin ruokapöytään. Tuuli tuivertaisi hiuksissani, aurinko lämmittäisi ja kasvit suikertaisivat taimiaan maasta, kun eläisin oikeaa elämää netin kahleista vapaana, hymyillen.
Ensinnäkään, täysi netittömyys ei ollut mahdollista. Lasten koulujen Wilma-viestit oli luettava. CV oli pakko meilata työnantajan sitä pyytäessä. Facebookkiinkin oli kirjauduttava alle vuorokausi lakon alkamisesta, koska oli hytinän perusteella tarkistettava erään arvonnan tulos - onneks tarkistin, koska voitin. Kerran googlasin hankalan sanan joka jäi vaivaamaan kesken lukemisen. Ja niinkuin itselleni lupasin, ohjelmia sain katsoa netin kautta - ja katsoinkin. Yksi kausi Doctor Whota ja pari leffaa riitti ajantappamiseen muutaman ensimmäisen päivän aikana.
Muuten pysyin itse itselleni asettamissani tiukoissa rajoissa, ja jätin esimerkiksi maissitortillat tekemättä koska en voinut googlata ohjetta. Hesarin tilauksen loputtua jouduin kyselemään uutisiin tarkennuksia muilta. Ilman bussiaikatauluja tulin hyvin toimeen - mutta yhteydet täälläpäin ovatkin sen verran hyvät että sen kun menee pysäkille niin kohta tulee joku linja viemään sinua eteenpäin.
Hassuin asia jonka huomasin oli se, että käytän Facebookkia kuten moni käyttää tupakkaa. Tekemisen puutteessa vilaisen naamakirjaa. Aamukahvin kanssa on ihana nautiskella muiden aamukuulumisista ja lukea säätiedotukset eri puolilta Suomea. Kun sain ikävän sävyisen tekstarin, oli ensimmäinen reaktioni kurkata ihmisten kuulumisia ja ehkä valittaa vähän. Aluksi facettomuus hermostutti ja kiukuttikin vähän. Kun tajusin tuon pienen asian, oli loppuaika ilman Facebookkia paljon helpompaa. Olen kuitenkin aina ollut tyytyväinen siihen, etten ole narahtanut esimerkiksi tupakkaan niin kovaa kiinni etteikö lopettaminen olisi käynyt hyvinkin kivuttomasti. Ajattelin siis netin (tai lähinnä Facebookin) päässäni huonona tapana joka ei tee minulle hyvää - ja naps, ikäväkin laantui.
 |
| Netin tarkoitus. Kissakuvat. |
Kirjaa luin ahmien vain yhtenä päivänä. Uudenlaisia ruokia sävelsin kahdesti. Sain flunssan, enkä käynyt salilla kertaakaan. Kävin keikalla ilmoittamatta siitä netissä. Tekstailin niille muutamalle tärkeimmälle ihmiselle enemmän kuin koskaan ja ahdistelin heitä kissa- ja ruokakuvillani. Istuin hiljaisuudessa ja ajattelin. Suunnittelin uusia järjestyksiä ja asioita.
Enkä siltikään saanut suurta valaistumista, en vaipunut nirvanaan enkä aloittanut uutta harrastusta. Se myönnettäköön että olo oli seesteisempi ja rauhallisempi ja sain keskittymiskykyäni takaisin. Tärkein ahaa-elämykseni oli se, ettei nettimaailma tai Facebook ole mikään suuri mörkö joka hallitsee elämääni. Se suuri mörkö on ihan omassa päässäni. Mä osaan laittaa koneen kiinni ja osaan olla räpläämättä kännykkää. Mä osaan edelleen lukea satoja sivuja päivässä. Mä olen olemassa ilman nettiäkin, mutta osa mun sosiaalisesta elämästä on olemassa verkossa ja hyvä niin - en mä oikeassa elämässä voisi tavata niin monia ihmisiä päivittäin, en ehkä edes yhtä. Kahville lähtö kaupungille tai kylässäkäynti vie oikeasti ison siivun päivän ajasta, enkä mä elä elämääni yksin vaan mulla on lapset joiden kanssa haluan olla.
Eli mahtavan, sielun syövereitä avaavan ja minut maailmankaikkeuteen yhdistävän digi-detoxin tulos oli plus-miinus-nolla. Netti on hyvä renki mutta huono isäntä, niinkuin moni moni muukin asia. Ilman nettiä täytyy pystyä pärjäämään, mutta siitä saa myös niin paljon iloa ja jeesiä elämään että sen kieltäminen olisi melko hullua. Meillä aletaan viettämään netittömiä päiviä jolloin kaivetaan latapelit naftaliinista, pidetään leffailtoja ja uppoudutaan seikkailuihin kirjojen kautta. Ja jos tuntuu siltä, niin silloinkin voidaan netistä kaivaa uusi herkkuresepti tai selata uusimmista leffoista se mieleisin katsottavaksi.
Sitäpaitsi, netistä löytyy ihan hurjasti tietoa kunhan osaa suodattaa hömpän faktasta. Pikkujuttujen ja -faktojen googlaaminen kesken keskustelun on joskus ihan mahtavan hauskaa. Netistä löytyy työpaikkailmoituksia. Netin kautta on helppo varata kirjaston kirjoja. Netissä voit käydä monella kirpputorilla samaan aikaan. Vain netissä on kutkuttavan naurattavia netti-meemejä. Netistä löytyy kulttuuria, vinkkejä, ohjeita, sielunkumppaneita (luv u Geek-girls!) ja kissakuvia. Mikä sen mahtavampaa? :D
Mut nyt mä menen lukemaan kirjaa - Westeros, mä tulen taas!
