Moikkuli!

 Päätin nyt palauttaa blogini syväjäästä elämään, sillä kaikkea kivaa tapahtuu ja uskon kirjoittamisen antavan lisäpotkua kivoihin asioihin. Syksy on usein uusien alkujen aikaa, ja itsellänikin alkoi syyskuun alussa ensimmäinen pt-valmennukseni ikinä! Juu, minulla on pt-osaamista itsellänikin, mutta en osaa valmentaa itseäni koska olen vähän hankalampi tapaus. 

Toinen uusi alku tuli eteen jo keväällä, maaliskuussa, kun päätin repäistä ja lähteä taas kerran kouluun. Työ oli tuntunut pakkopullalta jo viime kesästä alkaen ja uusin työnantajani repi hermojani vähän väliä, joten oli aika kääntää arjessa uusi lehti. Olin miettinyt jo jonkun aikaa ettei fyysinen työ tule olemaan sopiva juttu minulle pidemmän päälle ja pohtinut mikä olisi sellainen suunta joka tuntuisi omimmalta. Ensimmäisenä tuli mieleen, että työpaikkana laboratorio oli aika mahtavan tuntuinen ajatus, ja googlattuani asioita opin että päinvastoin kuin ysärillä ammattikouluja miettiessäni oli nykyään amiksessa olemassa laborantti-linja! Joten eikun hakemaan siihen kouluun, jossa oli jatkuva haku käynnissä. Opettaja haastatteli minut, otti oppilaaksi ja koulu alkoi kaksi päivää myöhemmin - alkuun etänä koronarajoitusten sanelemana. Maaliskuusta kesäkuuhun pyöritin sekä koulua että osa-aikatyötä joka oli onneksi kutistunut tunneiltaan melko surkeaksi ja oli siis aikaa keskittyä uuden oppimiseen. Heinäkuusta jäin opintovapaalle ja nyt koetan vain oppia kaiken mitä minulle opetetaan ja ehkä vähän enemmänkin. Ala tuntuu tosi omalta ja ekaa kertaa elämässä taustalla kytee jopa ajatus korkeakouluopinnoista.

Liuossarjoja koulussa. Mahtavaa!

Mutta se siitä. Tulen varmasti kertomaan kouluun liittyviäkin juttuja täällä, koska sen kautta tulee usein esiin aiheita joista innostun. Lisäksi tällä hetkellä on pinnalla hakeminen työharjoitteluun - asia joka sekä jännittää että innostaa kovasti. Pitäkää peukkuja että löydän kivan ja mielenkiintoisen paikan loppuvuodeksi! 

Ja sitten tosiaan nyt alkoi tuo kolmen kuukauden personal trainer-valmennus. Ihan huisin jännää! Pääsin mukaan Fitverstaan palvelutestaajaksi, mikä merkkaa siis sitä että sain valmennuksen aika hyvällä alennuksella ja vastapalveluksi kerron omia kokemuksiani kyseisestä valmennuksesta. Pt-valmennuksethan on aika arvokasta ostettavaa, ja minä käytin tähän osan opintolainastani, mutta uskon että jo hinnan maksaminen pitää minut tiiviimmin hommassa mukana. Aiemmin olen osallistunut moniin, myös Fitverstaan, nettivalmennuksiin, ja joskus koko juttu on jäänyt siihen että saan ohjelmat ja ohjeet ja sitten jätän homman sikseen. Nyt kuitenkin minulla on oma personal trainer jonka kanssa etäpalaveroidaan tarvittaessa. Tekemistäni seuraillaan appsin kautta ja nytkin jo alussa vaihdettiin aika lennosta yksijakoinen ohjelma kaksijakoiseen siltä varalta että salipäivät sopii viikolle vain peräkkäisinä päivinä. 

Bestiksen ottama kuva kun otan kuvaa stooriin :D 

Treeniohjelmien lisäksi saan ruokavalioon ohjeistusta. Minähän en tarvitse perinteistä dieettiä, mutta kun hiilarit on välillä ongelma ja energiaa tulee otettua helposti rasvasta, niin rasvan laatua yritetään rukata vähän paremmaksi. Ajattelin panostaa asiaan rahallisesti vielä sen verran että käyn otattamassa ainakin kolesteroliarvoni nyt alussa ja sitten vielä valmennuksen lopussa. Painon olen saanut nyt normaalipainon puolelle ja kovasti haluan pitää sen siinä. Siksikin haluan vähän lisää lihasmassaa - että paitsi jaksan arjessa paremmin ja nivelet pysyvät paremmin turvassa, niin myös se lisäpaino itsessään tuo minulle hyvän ja terveen olon. Pinnallisen puoleisesti, mutta samapa tuo!

Oispa rahkaa!

Aerobista sillein hissuksiin, kun ei ole tarkoitus
polttaa vaivalla haalittuja kaloreita :D

Kuntoilutaukoani melkeinpä koko tämän vuoden alkupuoliskon on venyttänyt aika pahaksi päässyt raudanpuute. Lihaksia on hapottanut jo tavallinen kävely ja puuskutus on ollut joka päiväinen kamu, joten treenaaminen ei ole houkutellut oikein missään muodossa. Kesällä tajusin että edellisestä rautainfuusiosta oli jo lähes kaksi vuotta aikaa ja hakeuduin asiani kanssa lääkäriin. Koronan ja lomien ansiosta asia hoitui kunnolla vasta elokuun puolella ja kuun lopussa sainkin suoneen pussillisen rautaa. Tai ainakin suurimman osan pussista sain. Koska olen oman elämäni akuankka niin loppuhuuhtelun aikana suoni hajosi ja myös osa raudasta pääsi vuotamaan ihon alle kudoksiin. Käteni näyttää nyt itseruskettavan tai hiusvärin sotkemalta ja kropassa väärissä kohdin kulkeva rauta aiheuttaa kaikenlaista jännää, kuten lihaskipua (joka tuntuu treenikivulta mutta ei ikävä kyllä ole minkäänlaisen kehityksen merkkinä) ja kudosten turpoamista ja kuumottelua. Tuon turpoamisen takia alkuviikosta aloitettiin antibioottikuuri ja valmennustreenien aloitus lykkääntyi parilla päivällä. Onneksi kuitenkin kiristys ja kuumotus helpotti pian ja pääsin torstaina testaamaan ekaa pt:n tekemää treeniä - ja maksan siitä hintaa vieläkin jumittavilla reisillä. Saattaisi olla venyttelyn paikka tänä iltana :D Jos joku muuten tietää raudasta kudoksissa jotain faktaa, niin kuulen mielelläni - pelkästään itseä tutkimalla on tutkimus vähän pientä. Google ei sen suhteen paljoa auttanut eikä lääkärikään vaikuttanut kovin varmalta miettiessään mitä tuleman pitää.

Iron maiden ruosteessa

Antibioottikuuri jatkuu ensi viikon puoliväliin ja sitten toivotaan ettei turvotus uusi. Viikolle olisi suunniteltuna kolme salitreeniä, mikä on 50% lisäys siihen mihin olen tähän asti pyrkinyt mutta en ole päässyt. Eli tavoitteet on korkealla :D Lisäksi tiedossa on sieniretki ja sadonkorjuumarkkinat, joten odotukset on korkealla myös tulevien syysherkkujen suhteen! Mukavaa alkavaa syysviikkoa sullekin! 

Pihlajanmarjoja on muuten tänä vuonna niin hurjasti, että
pitää hamstrata vähän ensi vuodellekin
-pihlajia ei meinaan ole joka vuosi tarjolla :)