torstai 19. joulukuuta 2013

19. päivän juoksentelua...



Tänään Mimmi pääsi taas kalenterikuvaan, koska sain päivällä olla niin ylpeä mun katistani! Mimmillä oli tänään rokotuspäivä. Vasta nyt, koska Mimmi on sisäkissa ja nyt, koska rokotukset täytyy olla hoidossa jos ja kun Mimmille tulee kaveri - sitä ei koskaan tiedä mitä tuliaisia nuo ties mistä löytyneet karvakamut voivat tuoda.

Mimmiä ei (niinkuin ei varmaan suurinta osaa kateista) saa kuljetuskoppaan kuin oveluudella, nopeudella ja voimalla. Me tajusimme asian vasta varttia ennen rokotusaikaa, joten koppa oli tuhoon tuomittu ajatus. Siispä kissalle (joka ei yleensä ulkoile) valjaat ylle, kissa kainaloon ja menoksi. Esikoinen oli nakitettu kantamaan koppaa, koska on mua pidempi ja lyhyelle tuon ison kopan kantaminen on kovin hankalaa... Esikko sai siis kantaa pelkkää koppaa (varmuuden vuoksi se oli otettava mukaan) ja minä kannoin kissaa. Onneks ostarin eläinlääkäriin ei ole montaa sataa metriä...

Matka sinne meni hurjan hyvin, Mimmiä kyllä uteloitti kaikki ja pari kertaa meinasi hypätä sylistä. Ja eläinlääkärissä hoitaja kehui kattia hirmu paljon - olin itsekin vähän yllättynyt tytön käytöksestä koska ei me olla oikein käyty muualla kuin mun vanhempien luona ja sinne mennään aina autolla. Mimmi oli tosi reipas, utelias ja sosiaalinen - oli hoitajan kaveriakin heti. Häntä pystyssä kuljettiin tutkimassa kaikki nurkat. Käytiin vaa'allakin (kolme kiloa!) ja nähtiin koira! Se oli vähän pelottava ja karvat nousivatkin pystyyn. Lääkärihuoneeseen Mimmi marssi oikeastaan ihan itse. Eläinlääkäri yritti viedä Mimmin huomion piikistä antamalla pari namia pöydälle, mutta ei Mimmi niitä ehtinyt tutkia. Eikä kyllä huomannut piikkiäkään.

Sitten mentiin takaisin aulaan, ja siellä oli toinen koira! Tämä oli kuitenkin pienempi kuin edellinen, ja Mimmin pörhistys oli saman verran pienempi. Koira halusi haistella Mimmiä - ja Mimmi koiraa! Olin ihmeissäni - ensimmäisellä kerralla koiran tavatessaan Mimmi huitaisi koiraa nenään ja lensi (oikeasti, lensi) ikkunankarmiin roikkumaan ja sähisemään... Vaan nyt kumpikin otus varovasti haistelivat toistensa kuonoja, ihan kaikessa rauhassa :) Hieno, rauhallinen Mimmi ^_^

Kissa-asiaa vielä sen verran, että toive Kuuran saamisesta meille kariutui, koska Kuura oli hoitopaikassaan kaverustunut niin kovasti toisen kissan kanssa, että olisivat halunneet antaa kummatkin kissat samaan paikkaan. Mulla ei kuitenkaan ole suunnitelmia eikä varaakaan kuin yhteen lisäkissaan, ja tämä Kuuran kaveri oli juurikin se meille liian arka Täplis josta alunperin soittelin Rekkurescuelle. Nyt pistin sitten meiliä paljon pääkaupunkiseutua kauemmas - toivottavasti nyt natsaisi ja meille tulisi Halloweenina syntynyt pörriäinen... Peukkuja! :D

Noin. Eiköhn tuon verran kissalöpinää riitä elämänmuutosblogiin yhdelle kertaa.

Aamupäivällä mä päätin lähteä reippailemaan Ikeaan ja samalla tsekata mitä tuo lonkka nyt sanoo kävelystä kun hieronta on hoidettu. Vähän se aristeli vielä, mutta arkana oli selkäkin vähän - niinkuin ois salilla käyny :) Ja kuten kuvista näkee, on täällä ihanan jouluiset säät ja oli tosi mahtavaa lähteä kävellen ostelemaan vähän joulujuttuja... Jep.

Toisekseen mä osaan tehdä kävely-shoppail-reissuni aina hirveen helpoiks. Koska selkä oli vielä arka, niin päätin ottaa vuosien jälkeen kävelysauvat käyttöön ja tutkasta helpottaisko niiden käyttö selkäjumeja kans. Esikoisen reppu selkään (onneksi lapset ei tässä vaiheessa vuotta tarvitse reppujaan koulussa...) ja menoks. Ostin tietenkin painavimmat ostokset pitkiin aikoihin - mä teen sen aina kun olen kävellen repun kanssa liikkeellä. Eikä pikkusälä sit mahtunut enää reppuun, joten oli ostettava sininen kassi. Ja sithän sauvat oli enää ylimääräkuormaa ja mä hengästyin ja hartiat juili ja meinasin kuolla (no en, meinasin jäädä tien pieleen istumaan, se on totta)... Jos mä en vaan enää kävis kävellen Ikeassa??? ^_^

Tehokkaasti käsitelty ettei ketään vaan tunnista, mutta huomaahan siitä juhlan? :D
Iltapäivällä olikin sitten kuopuksen joulujuhla - ja taas mä itkin! Mä oon ilmeisesti saavuttanut sen iän, jossa kaikki kaunis ja söpö itkettää... Muttakun ne lapset! Ne laulo osa niin totisina ja osa niin innosta piukeena, kertosäkeissä volyymi nousi tuplaksi, joku siellä lauloi iha nuotin vierestä... Niiiin suloista :D Ja mun oma starani istui lavalla ja yskähti pari kertaa - roolinsa oli flunssan saanut tonttu. Tai yksi niistä. Esityksessä oli hyvä opetuskin (se tosin oli paljastettu mulle jo eilen ;) )... "Muistakaa myös kaiken kiireen keskellä välillä pitää hauskaa!!!"

Joulujuhlan jälkeen kävin kaupassa ja sitten tulikin äkkilähtö kauemmas kaupoille ja postiin ja pakettiautomaatille, koska *joulusensuuri*, mutta sainpahan niitäkin asioita hoidettua. Nyt voi vihdoin rentoutua kotona - ja oikeastaan painua piakkoin pehkuihin :)

Että näin paljon taas treeniä mun päivässä - vaikka kyllä mä sen Ikeareissun melkein Heiaheiaan voisin merkitäkin... Huomenna taidan juoksennella vähän vähemmän - mutta juoksentelen kuitenkin :D
No jos mä voisin joulupukilta saada tosta vaan ne näkyvät vatsalihakset, niin voisin jopa unohtaa tuon viinilasillisen :P

1 kommentti:

Kommentteja? Ajatuksia? Ruusuja tai risuja? Anna tulla :D