tiistai 8. lokakuuta 2013

Nyt on paljon asiaa :D



Tätä mä hoen itelleni salilla, että osaan olla vertaamatta omia painojani muiden isoihin moukareihin...
Tänään oli taasen ojentaja-olkapää-päivä ja niin kovasti mä pinnistelin noita ojareitakin että kädet tutisi (ehkä ne tutisi koska vastavalossa huomasin käsikarvani) eikä viimeset toistot onnistunu enää. Siis oikeaoppisesti noin niinku. Mut tuo ylläoleva lainaus ja muutenkin jatkuva muistutus siitä että vertaa itseään VAIN itseensä tuli tarpeeseen kun kiikutin kahen kilon käsipainot takasin telineeseen ja vieressä nainen huiteli menemään kuusilla kiloilla...

Mä olen ollu huolissani siitäkin, kun hirmu pinnistelyn ja tutisemisen jälkeen jälkituskat jää tulematta - eikö ne kuuluis asiaan - niinku "No pain, no gain"??? Ja kun joissain liikkeissä en oikeastikaan uskalla painoja nostaa yhtään ettei satu - ja luultavasti ne ei enää mihinkään liikahtaiskaan. Onneks nyt tänään illalla on vähän tullu tuntemuksia eilisen selkätreenin jäljiltä. Mutta tosiaan, piti googletella asiaa niin eihän se lihaskipu olekaan pakollista. Sitä voi kehittyä ilman hirveitä tuskiakin! (Jotain tuntuu silti puuttuvan kun ei säre) Ja varmistus tuli ohjelman tekijöidenkin suunnasta, ettei tarvitse stressata kivuttomuutta. Hyvä. Ehkä nuo laturit ja muut treenijuomatkin tekee tehtävänsä asiassa?

Kahtokaa, oon salin pukkarissa ja uskalsin kuvata itteeni! (koska siellä ei ollu muita)

Eilen oli tosiaan selkäpäivä, sekä takareidet, ja koska perjantain kotihauistreeni jäi ihan noloksi niin aattelin kokeilla rinta- ja hauisliikkeitä. Siinäpä oli taas yks saliköriläs tekemässä treeniään jättimäisellä painolla ja lueskelemassa Iltalehteä aina väliin. Ajattelin kuitenkin että kyl mä nyt hauiskäännöt tangolla haldaan, joten eikun viereen pinnistämään sillä pienimmällä mahdollisella tangolla. Venypä vaan körilään lehdenlukutauko aika pitkäks kun jäi tuijottamaan mua peilin kautta otsa kurtussa - aattelin ihan oikeesti sen olevan vihanen jostain. No, aikansa kun se tuijotti niin enhän mä voinu olla hiljaakaan enää vaan kysyin että teenkö mä liikkeet nyt ihan totaalisen väärin??? Köriläs siihen, et "no et kovin - sä vaan kiepautat hartioita taaksepäin kun koukistat, ja koukistaessa pitäs puristaa kovemmin sitä haukkarii ja sit sä suoristat käsivartta liikaa kun pitäs pitää se jännitys siinä koko ajan... Ja sit voisit pistää noi käsivarret viel tiukemmin kylkiin." JAHA? Ei sit sen enempää ollu pielessä? No, vaadin sitä sit kattomaan ja sanomaan meneekö paremmin seuraavat toistot. Menihän ne - ainakin mun toistomäärä tipahti heti, kädet alko tutisemaan (samoin ku pää ja posket, mut siitä en haluu puhua sen enempää) ja lihakset iski tulta. Pitihän mun puolustautua et tein sitä nimenomaista liikettä vasta ekaa kertaa, niin sit  sainkin kehuja et siihen nähden se meni oikein hyvin :D Jeiii!!! :D Kuulemma *kirosana*ttaa katella kolmatta vuotta salilla käyviä heijailijoita...
Treeni menikin sit niin hyvin perille etten saanu tankoa nostettua varpaita korkeemmalle, saati telineeseen (kiroan muutenkin ne pystyasento-tankotelineet) mut onneks köriläs nosti pyynnöstä tangon paikalleen. Niin, ja sain tietää myöskin että tein liikettä 10 kilon tangolla, kun ite luulin sitä viiden kilon tangoksi. Ei saa nauraa. Jos painoissa lukee 2,5 niin pakkohan sen on olla viisi kiloa yhteensä - huolimatta siitä että tuntuu hirveen painavalta...

Tässä mä kävelen salilta pois.

Noita mä juon palkkarina kunnes saan jotain omia jauheita ja sen sheikkerin. Ehkä siks mun toinen sierain on isompi ku toinen.
Pakko mainita kans tuo Liten In Shape-ryhmä! Kyllä se on niin että vertaistuki on paras tuki! Ihan mahtavaa lukea muiden kokemuksia treeneistä ja ehdotuksia ruoista, ja tietää että siinä porukassa voi kysyä mitä vaan mitä mieleen tulee vaikka tuntuis tyhmältä. Sieltä on saanut niin monta mahtivinkkiäkin vaikka mihin, että en tiiä mitä tulis ilman sitä porukkaa. Yksinäistä olis ainakin kertaa sata.
Siellä oli tänään puhetta siitä, et treeniseura ois hyvä jo ihan senkin takia että olis varmistaja joissain liikkeissä - vois uskaltaa pinnistää vielä sen yhen viimesen (onkos se nyt se pakkotoisto?) kun tietäis ettei satu. Itekin aloin heti miettimään keinoja saada varmistaja mukaan treenaamaan ja äkkiä. Etten mä VAAN satuta itteeni tai muita niillä kahen kilon megapainoilla ^_^

Niinhän se on, ei voi tehä asioita jos ei ole valmis ja tahdo.

Mortteli merisuolaa varten, shottilasi päivän satsille, juustokupu (?) valmiiks murrrrskattua suolaa varten ja suoladrinksu. Nammm...

Oon nyt opetellu ottamaan tuon päivän suolamäärän veden kanssa. Yritin sitä lisätä ruokiin, mutta gramma per ateria ei oikein riitä. Puurohitulatkin menee pirtelössä ja jos keittäisin puuroa niin tuskin muistaisin suolata sitä kun en muutenkaan niin tee. Ensimmäiset kerrat tuo suolaveden juominen tökki aika pahasti ja sitä juodessa jalas vispas ku oisin karkuun lähössä... Mut kaikkeen tottuu - suolaveteenkin. Ajattelen sitä litkiessäni suolakurkkulientä joka on ihan hyvää. Ja kun saa tarpeeks suolaa niin vesikin maistuu ihan erilailla :D

En sitten tiedä onko kroppa saanu shokkihoitoa kun on yhtäkkiä veden ja suolan määrä on lisääntyny - sille tasolle kuin se kuuluu ollakin. Eilen meinaan iski semmonen turvotus että sormetkin tuntu nakeilta... Turvotus oli kyllä ohimenevää, mutta nyt illan mittaan tuntuu taas vähän sormet nihkeiltä. Saa nhädä miten nopeasti kroppa tottuu - onko se paljonkin hitaampi kuin makunystyrät...

Yhtä hassua kuin tuo suolaan ja veteen tottuminen on se miten mulle on alkanut tulemaan nälkä. Tai tää on jo Superdieetin (toim huom. johon osallistuin oppiakseni syömään ja treenaamaan, en laihtuakseni) aikana huomattua... Mutta kun opetteli ruokarytmin niin kroppa alkoi muutamassa päivässä vaatimaan ruokaa aina muutama tunti edellisen ruokailun jälkeen - vaikka ruokamäärät tuntuivatkin aluksi ihan älyttömän suurilta. Tätä pohtiessani oon tajunnu miten sekaisin kroppa on aikasemmin ollu... Eihän mulla oikein koskaan ollut nälkä. Mä en syönyt aamuisin mitään, kouluaikana pahimmillaan vasa kahdentoista pintaan ruokailun aikaan. Sitten en ehkä syönyt mitään ennen kuin illalla. Ja se siinä. Karkkia välillä tai pullaa korvaamaan jotain mitä ei osannut kaivatakaan - oikeaa ruokaa. Annoskoot jätän ihan omaan rauhaansa - sen verran sanon etten syönyt vatsaa täyteen useinkaan vaan lopetin siinä vaiheessa kun nälkä oli ohi. Ei mikään ihme että rimpula pysyi rimpulana... Mun nälkäni huomasin vasta silloin kun alkoi rajattomasti ärsyttää ja suututtaa kaikki. Siitä tiesin olevani nälkäinen. Vatsa murisi kyllä, aika useinkin. Mutta se murisi miten sattuu - välillä tyhjänä ja välillä vasta ruoan jälkeen. Sitten kun väkisin opettelin tuon syömisen, niin nälkä alkoi tuntua vatsassa - ei kipuna eikä murinana vaan semmoisena muistuttavana tunteena. Ihan mahtavaa! Voi tuntua pieneltä ilonaiheelta, mutta oikeasti mun mielestä on ihan mahtavaa kun mun kroppani oppii ja alkaa toimimaan niin kuin sen odottaisi toimivankin. Me ollaan kavereita :D

Päivän ruoat lukuunottamatta iltapalaa.
Tän päivän päiväruoka :)



Päiväkahvi kookosöljyllä. Ja vesi.
No, ne näytti nätille lasissa :D
Löysin kaupasta tämmöisen - myskikurpitsan. Oon googlannu ohjeita mut en tiedä vielä mitä siitä tulee :D

Ois mulla ollu vielä lisääkin asiaa (onneks ette joudu kuuntelemaan tätä höpinänä) mutta säästetään loppujutut huomiselle. Ne ei oo niin kiireellisiä ku nämä tässä höpistyt :D

Mulle varsinkin "hard work" kun se syöminen on välillä niin rankkaa puuhaa...

Eilinen maailmanlopun taivas. Tänään oli maailma hävinnyt sumuun :)


 Nyt iltahommiin, joten hyvät illanjatkot ja huomiseen :D

2 kommenttia:

  1. Joo, varsinkin tuo oma syöminen on ihan pyllyllään. Vielä kun sen oppisi oikein. Itse vaan syön liian isoja annoksia kulutukseen nähden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeintä ois varmaan se, että oppis jättämään napostelut pois ja että söis tarpeeks usein terveellistä. Vihreitä kasviksia voinee syödä aika surutta - jos kokeilisit täyttää vatsaa niillä? :)

      Poista

Kommentteja? Ajatuksia? Ruusuja tai risuja? Anna tulla :D