Pieniä voittoja

Jep. Ruokaa. Taas. Paljon.
Maanantaina alko Body Campin Booty Camp. Mä oon lähinnä opetellut taas kerran syömään tarpeeksi - ettekä muuten usko miten vaikeeta on saada kaikki 2900 kaloria syötyä! Mut kyl se tästä. Nälkä ainakin on jo kasvanut jonkun verran - sananlasku "nälkä kasvaa syödessä" siis pitää paikkansa ihan fyysisestikin :D

Ruokavoitot! Smurffilimu muistaakseni kuului treeniruokavalion perjantai-iltaan, samoin kuin jätski :D

Tein muuten tosi hyvää inkivääri-maapähkinä-kookos-kardemumma-kanaa :D Tuossahan litania aineksista jo tulikin, mut tarkemmin kerrottuna marinoin broilerin sisäfileitä pari tuntia hippusessa kardemummaa (puolisen teelusikallista) ja läjässä inkivääriraastetta (laitoin pari senttiä, enemmänkin ois voinu ;) ) ja maustoin suolalla ja pippurilla. Sitten paistoin pötköt pannulla, laitoin (teelusikallinen per pala) maapähkinävoita päälle ja kaadoin pannulle ruokakermaa ja jonnin verran kookosmaitoa. Soossi keitty hetkessä kokoon, ja sit vaan riisin kanssa lautaselle ja syömään. Suosittelen! En paistanut kaikkia inkivääripötkötettyjä mötköjä ja parista lopusta teinkin kanasushia. En tiedä onko se ihan taiteen sääntöjen mukaista, mutta hyvää oli ja koko riisimääränkin sain sishina syötyä ihan huomaamatta! Vaikkakin seuraavaan päivään asti luulin etten saanut, kunnes muistin tehneeni riisiä tupla-annoksen :D


Virallisiin, ohjeidenmukaisiin treeneihin en ole vielä päässyt kiinni. Oon käynyt salilla kyllä kolmesti tällä viikolla, mutta mä oon antanu itelleni luvan tutustua paikkoihin ja laitteisiin. Oon mä siinä testaillessanikin saanu paikkoja sopivan kivasti kipeeksi, mikä on ihan mahtavaa! Ja kun lihakset on treenin jälkeen jumissa, niin oon saanu venyteltyäkin! Tuplamahtavaa! Ens viikosta alotan sit ohjeiden mukasen treenin. Heti maanantaista :D

Siinä niin tyylikkäänä treenaa hän.

Mut vaikka en oo treeniohjeita seurannutkaan, on mulla ollu älyttömän upeita voittajafiiliksiä tällä viikolla saliin liittyen!  Ja nää pienet voitot on saanu pään ja ajatuksetkin taas hyrisemään enkä mä tiedä parempaa fiilistä kun oivaltaminen ja asioiden päättely ja tajuaminen kaiken ihmettelyn jälkeen.

Ensinnäkin tänään kävin ekaa kertaa ikinä _vapaapäivän_ aamusalilla. Oli ihan mahtavaa herätä ajoissa, hörpätä kahvi ja eilen valmiiksi tehty aamusmoothie ja olla ulkona jo puoli kahdeksan jälkeen. Heräsin tuulen vinkumiseen ja sateen ropinaan ja aamupalaan mennessä sade oli muuttunut loskaksi - melkein ei huvittanut lähteä... Lähdin kuitenkin! Yhdeksältä oli sit sali hoidettu. Ihan mahtava fiilis! Ja sehän on aina mahtavaa kun saa tehdä treeniä rauhassa - tänään majoituin naistenpuolelle ihan vaan koska sain olla siellä yksin. Oli paljon mukavampi puhista ja pinnistää ylhäisessä yksinäisyydessäni :D

Toinen, suurempi, voitto oli torstaina kun menin salille toista kertaa - ensimmäisellä kerralla maanantaina paikalla oli työntekijöitä ja ovet oli auki. Mua alko kuitenkin jännittää se salille meno ihan hirveästi, ja mitä enemmän mietin sitä höhlältä tuntunutta jännitystä niin sen enempi mua jännitti. Loppujen lopuks oli itkukin jo lähellä et en mä nyt vaan pysty menemään. Tunnustelin selkää - se oli mukamas liian kipee saleiluun... Samoin nilkat, polvet, kurkussakin kaihersi... Tiesin kyllä koko ajan et etin syytä jättää menemättä joten en itsekään voinut uskoa kaikkia selittelyjäni ja koska tahdoin tehdä treenini niin oli vain mentävä.

Isossa kuvassa vasemmalla pelottava sisääntymiskoppi! Tankojen painot seinällä on ihan mahtavuutta! Ja yks pikkuvoitto lisää oli se, että uskalsin testata juoksumattoa - tosin kävelemällä mutta kuitenkin. Oon mä urhea! :D

Ja miksi mua jännitti niin hirveästi? Siksi koska en tiennyt miten salin ovet toimii! Eikö ole höhlää? Alunperin kuvittelin kulkevani salikortilla ovista noin vain, mutta sitten veljeni sanoi että 24/7-saleilla mennään sisälle sormenjäljellä ja sellaisesta turvakomerosta, missä ensin mennään yhdestä ovesta sisään ja sitten vasta aukeaa ovi salin puolelle. Mä tykkään tietää mitä mun pitää tehdä milloinkin, ja kun mulla ei yhtäkkiä ollut hajuakaan missä kohtaa heilutan korttiani ja missä sormeani ja onko edes varmaa etten jää jumiin sinne kopperoon... Panic!

Mä sitten kipitin viimeiset metrit salille sporttipariskunnan perässä, kun näyttivät siltä että voisivat olla salille tulossa  - aattelin ottaa heistä mallia. Vaan miten kävikään? Tää pariskunta ei tienny miten ovi aukee, joten mä sit sanoin et "se aukee varmaan tällä kortilla" ja avasin oven. Aulassa ei sit huvittanu jäädä paikoilleen jännittämään ja ihmettelemään ja oli sit mentävä siihen pelottavaa turvakopperoon, ja siellähän olikin ohje miten toimia! (Siinä vielä luki ettei saa hätäillä ettei tule hälytyksiä, tein siis ohjeen mukaan ja otin iisisti :D ) Pariskunnan nainen kurkki lasin takana musta mallia ottaen et miten homma hoituukaan... Eli kaikki meni hyvin ja helposti ja ongelmitta, ja mä sain olla muka pro ovista kulkemisessa!

Niin niin, vapaapainot ja laitteet ja plääplää, mutta tykkään silti hirmuisesti tuosta takapotkuvehkeestä-mikälie :D

Jokohan mä alkaisin oppimaan että asiat hoituu kyllä. Ja jos ei hoidu, se ei haittaa. Mitä sitten jos oisinkin jäänyt kopperoon jumiin? Oishan se ollu _tylsää_ istua siellä, mut joku ois jossain vaiheessa jeesiny mut sieltä ulos. Nolostuminen ei kannata, sen mä luulin oppineeni jo... Nauratko sä pahantahtoisesti jos joku sössii, kompuroi tai jää koppiin jumiin? Mä en, miks niin tekis muutkaan?  Hauska juttuhan siitä tulis, ja itekin kertoilisin sitä eteenpäin varsin tyytyväisenä että mulla on hupaisa juttu kerrottavana. Siis nyt lupaan lopettaa turhan hötkyilyn ja jännittämisen. Jännitän  vain kompastelua ja sitäkin siks ettei paikkoihin satu tai nenä murru :D

Tänään en ostanut kahvilasta ihania leipiä enkä kakkuakaan vaikka mieli ois tehnyt - mutta ruusulimun ostin. Se oli niin söpö - hyvääkin se oli :D

Eli tämän viikon saldo on mulla vähän parempi itsetunto ja vahvempi usko siihen että mä osaan ja hoidan kyllä. Ja koska mä pystyn tekemään niinkin hurjia asioita kuin uhmaamaan kieroja sormenjälkikoppeja, niin mähän voin tehdä ihan mitä vaan! Ens viikolla ainakin testaan sen uhkaavan soutulaitteen. Sen jälkeen voinkin jo alkaa suunnittelemaan maailmanvalloitusta!

Tällä viikolla: minä!