Ensimmäinen viikko viidestä - done!

Melkein tosin on toinenkin viikko jo pulkassa... Näin mä laiskottelen että otsikotkin jää jälkeen ;)

Noniin. Ei se ensimmäisellä viikolla ainakaan vielä ollut yhtään niin kamalaa ollut kuin luulin. Luulin että alkaisin kulkemaan oksuämpäri kainaossa heti tiputuspäivästä yksi lähtien... Vaan ei.

Paha paha sairaala... Ei vaan huippuhoitoa ja ihania hoitajia Meilahden Syöpäsairaalassa.

Tosiaan, viime maanantaina oli ensimmäinen sytostaattitiputus. Jo osastolle mennessä tuli ihan hyvä fiilis, kun näin aulan hyllyssä laatikon jossa oli pipoja ja kaulahuiveja "kanssasisarille kanssasisarilta". Hirmu ihana ajatus kutoa päänpeitettä paleleville kaljuille. Jos osaisin voisin itsekin jotain väkertää - no kaulaliinan osaisin kyllä minäkin varmaan tehdä! :D



Kaikkea ihanaa oli tarjolla <3

Tällainen mulle!

Hoitaja joka tuli mua aulasta hakemaan, oli ihan hirmuisen ihana. Jotenkin välitön ja suora, mutta lempeä ja huumorintajuinen. Hoitaja seisoi huoneessa  mun pedin vieressä ihan koko sen ajan jonka tipat suoneen tiputtelivat, ja kertoi juttuja hoidosta ihan laidasta laitaan. Tuli turvallinen olo :) Heti alkuun sain jugurttiakin kun kerroin etten oikein ollut syönyt aamulla mitään. Pahoinvointia vähentää jos on pikkasen jotain saanut vatsan täytteeksi. Myöhemmin äiti toi mulle teetä - hyvää sekin.

Ensin nauratti, sit nipisti ja sit en enää vissiin niin tajunnu mikä on meininki ^_^

Ihan ensimmäisenä sain nieltäväksi allergialääkkeen ja pahoinvointilääkkeen. Sitten tuli tippaletku käteen - kanyylin laitto onnistuikin heti toisella yrityksellä, kiitos arpisten suonieni.... Tipasta sain ensin vatsansuojalääkettä, sitten  kortisonia. Kortisoni ja allergialääke annettiin siksi, että ensimmäinen kunnon myrkyistä aiheuttaa melko usein allergiaa. Siksi myös tiputusvauhti oli aluksi verkkaisempi ja vasta kun allergian mahdollisuus oli suljettu pois laitettiin tipat tippumaan normaalilla vauhdilla.

Tyrniä Meilahdessa <3

Ensimmäinen lääke oli paklitakseli. Mua aina hymyilyttää tuo lääkkeen nimi (niinkuin itse asiassa aika monenkin uuden lääkkeen nimi...) Tuohan kuulostaa enemmän remonttitarvittavalta tai hobittipilleriltä kuin vahvalta lääkkeeltä! Paklitakseli on lännenmarjakuusen nilasta eristetty solunsalpaaja - onko siistiä vai mitä! Se vaikuttaa solujen (varsinkin niiden syöpäsolujen, mutta muidenkin) jakaantumiseen ja sitä kautta tappaa ne. Toinen käytetty myrkky on karboplatiini. Hirmuisen hienoa kun lääkkeen pohjana on platinajohdos. Kun olin pieni, sain reumaani kultapiikkejä, joten enää puuttuisi jokin timanttipöly tai jalokivipillerit niin olisin arvotavaraa :D Karboplatiini häiritsee solun DNA:n toimintaa vaikeuttamalla sen korjausta.

Tiputukset hoituu pumpulla.

 

Hassusta paklitakselista ei tullut kuvaa, tässä platinainen litku.

 Kummastakin myrkystä tulee sivuoireita, tietenkin. Vaikka uusia syöpähoitoja koko ajan kehitetäänkin niin ei taida ihan ensi vuoden lääkityksissä vielä olla täysin sivuoireetonta myrkkyä... Näistä voi iho kuivua, sormenpäät ja varpaat halkeilla ja kynnet liuskoittua. Koska lääkkeet vaikuttavat nopeasti jakaantuviin soluihin (jollaisia juuri syöpäsolut ovat) vaikuttavat ne myöskin oman elimistön soluihin kuten ruoansulatuskanavaan, hiuksiin ja valkosoluihin. Siksi hiukset lähtevät päästä, vatsa voi olla sekaisin ja tulehdukset hoidetaan suoraan sairaalassa antibioottitiputuksella.

Ensimmäisellä viikolla en tuntenut juuri mitään ikävää, ainoastaan väsymys oli selvempää kuin normaalisti. Nyt kun toinenkin viikko on jo voiton puolella, olen käynyt halaamassa pyttyä muutamana päivänä. Huono olo on kuitenkin sellainen aika nopeasti päälle ponkaiseva fiilis, ei jatkuvaa etomista - kiitos hyvien pahoinvointilääkkeiden joita minullakin on kaksi erilaista käytössä. Luulen myös että olen hieman rasittanut itseäni liikaa... Tiistaina kävin kolmen vartin kävelylenkillä, sitten lähdin kaupungille ostoksille, sitten tulin kotiin ja oksensin ja sitten lähdin sädehoitoon. Keskiviikona oli sädehoito ja peruukin sovitus ja samalla reissulla vein äidin ravintolaan syömään - ja kotiintullessa sai taas halata pyttyä. Sitten oli Tärkeän Ihmisen kissan hakemisreissu, ja illalla puhuin jälleen norjaa. Tänään nukuin koko päivän ja kävin iltapäivällä sädetyksessä - eikä mitään pahoja oloja. Eli pakko se on tunnustaa, tarvitsen lepoa enkä pysty touhuamaan niin paljoa kuin haluaisin. Tylsää, mutta onneksi ohimenevää!

Selfie sädehoito-osaston pukkarissa :)

Sytostaattitiputuksen jälkeen oli tunnin lepotauko, jonka jälkeen menin sädehoitoon. Sädehoitoa on luvassa viidesti viikossa, joka ikinen arkipäivä. Siinäpä jotain duuniin verrattavaa, varsinkin näillä voimilla :)

Sädehoitoa on käytetty jo yli sata (!!!) vuotta. Sädehoitolaite on lineaarikiihdytin, joka tuottaa elektronisuihkun joka taas kohtion avulla muutetaan jatkuvaspektriseksi fotonisäteilyksi. Hienoja ja vaikuttavia sanoja. Säteily kuitenkin tuhoaa epätoivottua kudosta kohteesta ja nykyään säteet voidaan rajata hyvinkin tarkasti halutulle aluelle. Usein sädehoidosta ei edes tule sivuoireita - iho voi punoittaa ja kuivua hoidettavan alueen ympäriltä, se voi jopa palaa. Mutta esimerkiksi minulla kun hoidetaan ruokatorvea niin luvassa on erittäinkin äkämystyneet ja kiukkuiset limakalvot, nielemisongelmia, syömiskipuja ja kaikkea muuta mukavaa. Ja sitä varten onkin sitten taas lisää ja lisää lääkkeitä - eikä varmastikaan hyödyttömimpänä opioideihin kuuluvat kipulääkkeet.

Tämä on niin upea laite että tahdon kertoa tästä teille joku kerta enemmänkin - kunhan opin asioita itsekin!

Maanantaisin ehtii käydä pariinkin kertaan kahviossa herkuttelemassa - mikä on tässä tilanteessa kovasti hyödyksi. Herkuttelu siis :D

Tahdon käydä myös isotuoppiosastolla!

Perjantaina kävin ravintoterapeutilla. Sain vähän noottia siitä että olen levännyt ja nukkunut ja pötkötellyt liikaa. Sain siis ohjeen liikkua niin paljon kuin jaksan. Sain myös ohjeita ruoan terästämiseen voilla, kermalla ja  öljyllä - jotain mitä olin tehnyt jo aiemminkin. Smetanaa kuulemma voi pitää jääkaapissa aina - check! Kahviin kermaa eikä maitoa - check! Perunaan voita - check, makaroniin ja riisiin myös! Määrät vaan tahtovat jäädä kovin pieniksi syödessä, joten kertoja pitäisi sitten lisätä. Syödä pitäisi jopa kahden tunnin välein. Toisaalta, eipä tässä nyt muutakaan ohjelmaa päivisin oikeastaan ole... Lisäksi ravintoterapeutti kehotti käyttämään proteiinijuomia ja apteekista saatavia korvaavia ravintojuomia. Tullevat tarpeeseen etenkin sitten kun nieleminen on hankalaa - parhaimmillaan neljästä juomasta saa jo 1600 kilokaloria päivässä ja kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet.

Niin vitamiinit... Niitähän en saa syödä nyt erikseen enää. Enkä hivenaineita tai muita lisiäkään. Kaikki vaikuttaa kokonaisuuksiin, jokin voi vaikuttaa sytostaattien toimintaan, joku voi rasittaa maksaa tai munuaisia eikä elimille haluta nyt yhtään ylimäärähommia. Joten ollaan sitten ilman. Vähän vaikeaa tällaiselle vitamiiniuskovaiselle mutta minkäs sille mahtaa. Ja magnesiumtasoja mulla seurataan nyt viikottain, joten ne hoidetaan tarvittaessa ainakin kuntoon!

Lauantaina pääsin Tärkeän Ihmisen pihaa haravoimaan. Joku saattaa muistaakin, että aiempina vuosina olen joutunut menemään haravoimaan Kaivopuistoa, kun yhtään pihaa ei ole ollut tarjolla :D Nyt kuitenkin on, ihana aurinkoinen, iso piha ja ihania vaahteranlehtiä jotka on paitsi kauniita myös kiitollisia haravoitavia. Haravoiminen on ihan mahtavaa. Lehtien säkittäminen ei ihan niin mahtavalta tuntunut - ennen kuin sunnuntaina kun tajusin tehneeni järjettömän hyvän takareisi- ja kankkutreenin lehtiä maasta nostellessani. Lisää tätä, ehkä?!

Kaunis rouva vaahtera!

Vaahteranlehdet säkeissä.

Paljon jäi taas asiaa kirjoittamatta, mutta jatkan seuraavalla kerralla. Peruukista ainakin kerron pian. Samoin on taas paljon ihania ihmisiä ja juttuja joita minun pitää päästä hehkuttamaan! Loppuun taas piristyskuvat :D

Kaapissa oli sei-annos sulamassa ja kissat yrittivät kumpikin vuorollaan päästä apajille. Toinen oveluudella keksimällä miten ovi aukeaa ja toinen (kuvassa) voimalla alhaaltapäin tyhjentäen.

Ruusuja, lokakuussa! :)