Miten pienistäkin asioista syntyy pitkiä ajatuskiemuroita...

Onni on sellainen pyhäpäivä, jona kaupat on auki just sillon kun sä ehdottomasti tarviit leuanvetotangon heti paikalla. Epäonni on liian ohuet seinät... Siis oikeasti, käytännössä! ^_^

Ihanan talvinen reippailukeli?

 Juu. Eilen kipitin oikein reippailumielellä läheiseen halpalaan hakemaan itselleni leuanvetotangon. Olinhan päättänyt, että tänä vuonna vedän ensimmäisen leukani ja sen lisäksi ihanassa In Shapelaisten facebook-ryhmässä pistettiin pystyyn kolmen kuukauden leuanvetohaaste - harjoittelemaan pitäisi siis päästä hetimiten.

Hirveen näppärä. Or not.

En päässyt edes kokoamaan tankoa heti, piti kokata ja syödä ja sitten tulikin lähtö katselemaan Lux Helsingin mahtavia teoksia. Sieltä kotiuduttuani kävin heti käsiksi tankoon ja sen kokoamiseen. Tiesin, että makuuhuoneiden ovet ovat tuolle siirrettävälle tangolle kelvottomat, koska oven yläpuolella ei ole seinää vaan levy. Lisäksi ovet ovat kaikki sillä lailla kulmissa, ettei tangolle ole tilaa. Mutta onhan mulla vessassa ja kylppärissä hyvät ovet ja vahvat seinät!

Voi pettymystä kun tangon kasaamisen jälkeen vasta tajusin ettei kahdeksansenttinen seinä ihan oikeasti toimi jos tanko tahtoo vähintään yksitoistasenttisen seinän. Se ei siis pysy paikallaan ollenkaan. Vaan ei hätää! Mä olen niin näppärä että keksin ongelmaan ratkaisun! Kolme senttiä paksu puupalkki vessan oven yläpuolelle! Mahtavan nerokasta, eikö? Ei tarvitse kuin hommata puupala, maalata se valkoiseksi (että sointuu seinään) ja pultata se kiinni.

Vessan hyvä oven ympärys ja makkarin roska sellanen.

Yöllä ei leuanvetotanko jättänyt mua rauhaan. Tiedättehän, kun huolet pitää valveilla ja unistakin havahtuu miettimään sitä yhtä elämän pilaavaa asiaa? (Jep, työttömällä teini-ikää lähestyvien poikien yh:lla ei ole tän suurempia ongelmia...) Tajusin, ettei se seinän alueellinen paksuntaminen riitä, vaan siihen pitää saada tangolle myöskin karmintapainen stoppari. Siis koristelistaa alareunaan. Ai miten kätevää. Helposta en enää niin tiedäkään.

Jep. Ratkaseva uni ei vaan oo kovin levollista...

 Mutta viritelmä saattais olla ihan nätti koriste-esinehyllykin! Siis onhan se sisutuksellisesti tosi kiva kun vessan oven yläpuolella on nättejä juttuja esillä. Niitä voi sitten ihastella kun hyppien odottelee vuoroaan. Tai no, mulla ei montaa koriste-esinettä ole, mutta nätit kivet vois olla kans kivoja. Kunhan ne ei tipahda päähän. Ja kunhan ne näkee sieltä korkeuksista.

Mitä enemmän mietin tuota puuklimppiä vessan oven yläpuolella, sitä epävarmempi olen sen toimimisesta. Taidan soittaa iskälle, ja koska en kuitenkaan osaa selittää asiaa niin iskä joutuu tulemaan tänne ja tutkimaan asiaa ja varmaan tulee päätymään siihen että prinsessa pääsee helpommalla kun ostaa kunnon pultattavan tangon ja iskä poraa sen vessan seinään.

Näppärän kapee vessa tangolle. Ehkä? Ja tuo on siis katto.

Koska tämänkin vaihtoehdon olen miettinyt juurta jaksain... Ovien karmit on muovia - en luota niihin. En luota myöskään omiin voimiini jos puhutaan paikalleen kiristettävistä tangoista. Se on siis oltava pultattavaa mallia ja ainoa soppeli paikka on mun kapea vessani. Kätevästi voin alkuharjoitukset tehdä nousemalla pytyltä tangolle. Mitenhän pytynkannet kestää? Joku joskus rikkoi meidän pytynkannen esikoisen kanssa riehuessaan... Olikohan exä vai pikkuveli... No, enivei.

Aatelkaa miten paljon asiaa mulla on TANGOSTA! Vaikka tapahtuu mun elämässä joskus muutakin kuin päänsisäisiä juttuja. Niinkuin eilen kun olin salamaa nopeampi (jep, minä, laiskiaisen veroinen vauhdissa) ja olin ensimmäisten joukossa (kröhöm, itse asiassa eka!) kommentoimassa Foreverin statusta jossa luvattiin muutamalle ensimmäiselle ilmainen Fustratunti ihkauuden ohjaajansa kanssa! Jesss!!!! Oonkin ihmetellyt tuon Fustran hehkutusta, mutta nytpä pääsen itse kokeilemaan. Treffit on Lauran kanssa huomenna, raportoin asiasta toki teillekin :D

Kananmuna ja avokado tekee smoothiesta kuohkeeta. Tonnikala-kasvis-riisi oli vähän boring. Sitruunakana oli <3

 Sitruunakana muuten ansaitsee ihan selityksentapaisen ohjeen, oli sen verta hyvää. Jos tykkää sitruunasta, that is... Laitoin paistopussiin vuorotellen hyvin pestyn sitruunan viipaleita, broilerin minuuttipihvejä, suolaa ja pippurisekoitusta. Mausteita saa laittaa aika reilusti, koska sitruuna peittää ne helposti. Ite ainakin tykkään kirpeänsuolaisesta kovasti. Söin jopa kaiken riisini kiltisti, koska se maistui sekin niin hyvältä :D

Aamupala kynttilänvalossa. Ah tätä pimeyttä -_-

 

Pinaattia, kurkkua ja greippimehua juomana ja avokadoleipiä chililä ja suolalla. Nam :P

 Loppuun vielä Lux Helsingin ihanuuksia. Juustokakun takia oltiin tuliestyksessä juuri kun se alkoi, jolloin oli jo ihan mahdotonta päästä lähellekään lavaa. Kuten huomaatte kuvista. No, näkyy niissä jokunen kipinä. Tänään ja huomenna muuten ehtii vielä ihastelemaan kaikkea ;)

Nuo alavasemmalla näkyvät kipinäjutut oli mahtavan hienoja. Musiikkikin oli hyvää. Lähempää ois tämäkin pätkä varmaan hullaantunut täysin :D

Hesperian puistossa oli vaikka mitä pientä valoisaa nähtävää maassa ja puiden oksilla. Tuo Ikeakassi muratteineen oli ihana. Tykkään muratista.

Uuden ylioppilastalon seinä oli muuttunut flipperiksi :D

Hakasalmen huvila oli melkein tunnistamaton pienen hetken. Kansallismuseolta löyty kiva jatkuvasti muuttuva Snailtrail ja majakoita kunnioittava Fyr.

Kuvamäärän perusteella tykkäsin ehkä tästä eniten. No joo! :D Lemppariväriyhdistelmistä yks tuo pinkki-turkoosi ^_^ Musiikkikin tässä oli tosi hyvä. Löytyisköhän se jostain...

Kuvasin kaikenmoisia valoja. Osa ei ehkä kuulunut Lux Helsinkiin...

Sokoksen ikkuna - koska muffinssit. Ja mansikkajuustokakku joka sai mut unohtamaan gluteenin välttämishomman...

Materia, arvot ja Mtv

Satuinpas katsomaan Mtv:ltä (siis siltä kanavalta joka ennen soitti musiikkia ja sillä ansaitsi M-kirjaimen nimeensä) vanhaa tuttua Cribsiä. Tiedättehän, se ohjelma jossa julkimot esittelee hillittömiä lukaaleitaan ja autorivejään... Ja se pisti ajattelemaan.

Sanon nyt jo alkuun että tän päivän päivityksessä tullee paljon mielipide- ja makuasioita, joten mun jutuista ei kannata ottaa nokkiinsa ;)

Mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä ajatusta että rahan pitäis näkyä. Mä en ymmärrä kalliita autoja, en isoja ja rahalla tehtyjä koteja, en edes merkkivaatteita. Ja vaikka koulutuksen puolesta vois muuta olettaa, en mä myöskään ymmärrä yletöntä tekoripsien, -kynsien ja -hiusten laittamista.

Etenkin tuo merkkien palvonta on aina saanut mut vähän takajaloilleen. Mun mielestä tuote josta vamasti huomaa merkin, on sellainen mainostavara jonka käytöstä pitäisi maksaa ihmisille - tai vähän niinkuin sponssina jaella ilmaiseksi.

Nuo Cribsin asunnotkin on jotenkin niin dollareilla ostettuja ettei niissä näy asukkaan persoona ollenkaan. Kaikilla on sama massiivinen sohva, kivipöytä, jalkalamppu ja jättimäinen kukka-asetelma. On jättijääkaappi ja kuntosali jota ei käytetä. Telkkaria ei katsota vaan käytetään omaa leffateatteria. Uima-allaskin vain kuuluu olla. Mä en tahtois asua hotellin näköisessä kodissa. Ei sen puoleen, mä olen niin nirso ettei mulle kelpais kovin moni sisustuslehtien näpsäköistä lukaaleistakaan. Mä tahdon että mun kodissani - yhtälailla kuin mun elämässä muutenkin - näkyy että se on mun. Kaikkien ei tarvitse siitä pitää, mutta mun persoonani on jotain muuta kuin yleisystävällistä skandinaavista muotoilua. Mun mielestä kodissa pitää näkyä luovuus ja sitä kautta sellainen tietty kotikolomaisuus ja se, että sitä kotia ajatellaan ja rakastetaan. Siksi mä en koskaan vois asua valmiiksi sisustetussa asunnossa jossa jokaisella tavaralla on valmiiksi mietitty paikka. Mulla on ollut sohva keittiössä, verhoja pöytäliinoina, kaulahuivi verhona, joulukoristeita seinällä ympäri vuoden ja jätesäkeillä peitetty seinä - unohtamatta videonauhaa verhona.

Tavara. Mä en vaan tykkää siitä enää samallailla kuin muutama vuosi sitten. Reilu vuosi sitten mä tyhjensin oman ja lasten vaatekaapit kirpputorille. Samalla lähti muutakin tavaraa. Muuttaessa Kierrätyskeskus sai yhden autollisen tavaraa myytäväksi ja läheinen Lähetyskirppis vielä muutamat jätesäkilliset kierrätyskuormasta unohtunutta tavaraa. Uudessa kämpässä jäikin sitten muutamia laatikoita ja kaappeja tyhjäksi. Totta kai mulla on edelleen tavaraa, mutta mulla on käyttötavaraa sen verran kuin tarvitsee eikä montaa kaapillista vaatteita vaan koska... Niin, miksi edes oli? (On mulla edelleen aika monta bilemekkoa vaikken kummemmin edes biletä, niitäkin voisi vielä vähentää...)

Jotenkin se materian väheneminen on vapauttanut ajatuksia muuhun kuin miettimään sitä mitä ympärillä on. Mä olen kääntynyt aika paljon sisäänpäin ja miettinyt sitä(kin) mitä mä haluan näyttää itsestäni ulospäin. Mun mietintöjen lopputulos on se, että mä haluan näyttää ulos sen mitä on mun sisällä. Ja siihen ei edelleenkään liity hienot kulissit tai hillityt mielipiteen osoitukset (kuten taidatte juurikin huomata). Mä olen hirveän yksinkertainen sisältä. Mä tahdon tehdä hyvää sekä itselleni että muille. Mä arvostan tekoja enemmän kuin sanoja ja sisältöä enemmän kuin pintaa. Mulle ei millään sopisi hulppea auto parkkiruutuun kun mä itse olen enemmän ruosteinen pyörä.

Siis oikeasti tyhjä tila mun ympärillä on täyttänyt mun ajatuksia. Kun mun ei tarvitse miettiä materialistisia halujani, niin mä voin keskittyä sisäisiin haluihini. Esimerkiks siihen että potkin itseni lenkille vaikka ois sokeriväsymys päällä (mitenkäs tuo sokerikin nyt kummittelee mielessä... ehkä koska kaapit on edelleen sitä täynnä -_- ) Tai siihen millainen mä haluan olla - sisältä.


Arvatkaa tekiskö mun mieli tyhjentää asuntoa lisää? Jep.

Mulla on ollu materiakauteni kyllä myöskin. Siksi mä uskallankin väittää että sillä yritetään paikata jotain koloa henkisellä puolella. Koska ainakin omalla kohdallani mun olo on parantunut sitä mukaa kun materia on vähentynyt. Tai sitten materia on vähentynyt sitä mukaa kun olo on parantunut. Lopputulos on sama. Mä tykkään itsestäni enemmän kun mulla on vähemmän vaatetta, muumimukeja, koristekorkkareita, meikkejä, käsilaukkuja.... Tietääkö muuten joku minne voisi lahjoittaa ison kasan cd-levyjä ja dvd-leffoja? :D

Jotenkin sillä tavaramäärällä ja merkeillä ja hinnalla tahdotaan näyttää että menee hyvin. Mut se saa kuitenkin lähinnä vain epäilemään että meneekö? Rahallahan saa vain kaikkea näkyvää. Entä se osa elämää jota ei voi nähdä? Onko Jaguaarissa itkeminen oikeastikin kivempaa kuin pillittäminen bussissa? Entä jos bussissa ei itketäkään niin paljoa kuin Jaguaarissa?

Lisää vettä tähän mun ajatusmyllyyn laitto Sara Sievisen blogikirjoitus ulkonäöstä. Tuo rahamaailma työntää lonkeronsa jo niinkin syvälle kuin ihmisen käsitykseen itsestään. Kukaan ei kai voi olla hyvä tai kelvollinen ilman että laittaa rahaa ulkonäköönsä? Jos ihminen ei kelpaa itselleen sellaisena kuin on, voi olla aika vaikea uskoa että kelpaisi jollekulle muullekaan. On aina vain näytettävä paremmin kiillotettua pintaa ja pian sä et voi edes ystävilles näyttää mitä on siellä pinnan alla. Oikeasti tuntuu siltä, että ihmisten ominaisuudet, taidot tai luonne painaa vaakakupissa nykyään melkoisen vähän... Ajatellaan että se Cribs-pinta on se persoona joka hehkuu ihmisestä ulospäin, ja se täytyy ostaa. Ja jos ei siihen ole rahaa, otetaan lainaa. Seiskajulkkikset näyttää siitä hyvää mallia miten pinta tuunataan kuntoon ja maksellaan myöhemmin - jos pystytään. Ja nuoret tytöt saattaa oikeastikin ajatella että se on ok tapa toimia.

Voi itku. Tästä tuli nyt aikamoinen purkaus. Mut sellainen mä olen; kun asia on mulle tärkeä niin mä tykkään välillä paasata :) Mua on sen takia luultu useasti suuttuneeksikin kun puhkun ja puhallan sydämeni perukoilta mielipidettäni. Mä en osais olla sellainen beigen tasainen ihminen jonka mielestä asiat on "ihan kivoja". Ja siksi mun on vaikea päästä joihinkin ihmisiin "sisälle" jos en ole koskaan kuullut yhtään hengästyttävää mielipidettä tai nähnyt sitä säihkettä mikä ihmisessä tuikkii kun puhuu jostain itselleen tärkeästä - oli se sitten mielipide, harrastus tai intohimo muuten vain. Siksi mun on myöskin vaikea ymmärtää sitä jos vaietaan vaikeiden asioiden edessä mieluummin kuin sanotaan oma mielipide, välillä pienissäkin asioissa. Ei haluta vahingossakaan ärtyä mistään eikä ärsyttää ketään.

Mun paasaaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö tahtois kuulla muiden mielipiteitä tai etteikö mun ajatukset asiasta vois muuttua. Päinvastoin - tottakai ne voi muuttua! Ja siksi mä haluan kuulla muiltakin ajatuksia ja mielipiteitä - "ihan kiva" jutustelu ei johda mihinkään.

Olen puhunut. Saa vapaasti ärtyä.

On mullakin materiahöpöä - vähän. Mut tiarassa ei oo oikeita timantteja, vaikka ehkä ajattelittekin niin :P

Todistekuvia siitä että oon syönyt vähän paremmin, useammin ja enemmän ^_^

Mä kiillotin mun ulkokuorta uudella hiusvärillä!

Edit. Voi huutonauru... Mun blogiin on päädytty Googlen kautta hakusanalla vilautus! Mahto olla pettymys kun vilauttelinkin vaan lahjaideoitani XD

Vuoden alkua ja ruotuun palaamista.

 

Vuosi vaihtui Pohjassa, jonne ehdittiin juuri ja juuri kuudeksi katsomaan jokavuotista upeaa ilotulitusta. Ilotulituksen jälkeen oli hyvä rahoittua ja rentoutua äitin ja faijan luona, käydä saunassa ja lopulta vaihtaa vuotta katsellen ja kuunnellen muksujen hihkuntaa tähtisadetikkujen kanssa. Rauhallinen oli siis uusi vuosi meillä. Eikä ollut pää kipeä heti ensimmäisenä päivänä.

Sain vielä pari joululahjaakin koska ei oltu nähty joulun aikaan. Tämmöset on mun mielestä upeita lahjoja - itsetehdyt! Äiti oli takonut mulle maustelusikan ja faija oli tehnyt luusta ja puusta kaulakorun, jonka oli pakannut itsetehtyyn rasiaan. Ihan mahtavaa :D

 

Niin juu, täytyyhän mun kertoa muistakin mahtilahjoista mitä sain jouluna :D Kannattaa aina toivoa ;) Sain meinaan ihanan paksua kasvorasvaa!  Ja villasukat ja teetä!!! Mahtavaa! Ja joulutonttu toi paljon toivotut sählymailan (normi kolmekutosen naisen lahjatoive), säädettävän 15 kilon käsipainon ja uuden treenirepun. Ja ettei menis liian maanläheiseks sain myös korkkarit ja hajuvettä ^_^

Nerokas ja kaunis kynttilänjalka, jossa kynttilä palaa ihan kokonaan loppuun :)

Ja tässä on mun evästykseni eiliseltä. Hiinä ja hiinä jaksoin nousta sohvan pohjalta ja paistaa rahka-munaletut ja makkarat ja lämmittää pavut. Ajattelin ruoan niin, että letut edustavat proteiinia, pavut kasviksia ja kuitua ja makkara hiilaria :D Ihan hyvää, mutta aikamoista roskaa kaikkien jouluherkkujen jatkoksi...

 

Mä en ois uskonu miten paljon nää joulukuun hölläilyt ruoan kanssa tuntuu olossa. Painoahan mä en ois pelänny - itse asiassa toivoinkin sen nousevan. Mut ei tarttunu paino, ei. Sen sijaan mun olo muuttu ihan mahdottomasti. Musta tuli laiska, saamaton, väsynyt ja hermostunut. Tekemättömät asiat otti ihan kympillä päähän  mutta mitään ei jaksanu tehä. Yhtäkkiä mä tajusin että samanlainen olohan mulla oli ollu ties kuinka kauan. Elokuuhun asti. Tuo oli just se sama olo millä mä oon painanu menemään monta vuotta. Ihmettelen miten oon saanu mitään aikaseks. Ei, mä haluan sen pirteen olon takaisin! Tänään sitten marssin kauppaan ja ostin tuttuja ja turvallisia - ja terveellisiä - juttuja... Raejuustoa, mustikkakeittoa, hedelmiä, pinaattia, kanaa, avokadoa, greippiä, inkivääriä... Ja ensimmäiseks kaupasta tultua tein itelleni smoothien.

Oonhan mä pari viherpirtelöä joulun jälkeen juonutkin, mutta ei se auta jos muu syöminen on ihan mitä sattuu, laadullisesti ja ajallisesti. Mut tää smoothie oli niin älyttömän hyvää, että teen uusiks huomenna! Pohjana kokeilin kefiiriä (sitä mun oman sienen pöhistämää :D ) normaalin rahkan sijaan. Lisäks laitoin tehariin kolme tölkkipersikan puolikasta, sentin pätkän inkivääriä, puolikkaan avokadoa (se ois kyllä ollu kivempi kypsempänä XD ), puolikkaan päärynää, tilkan täysmehua ja lopuks heivasin päivän satsin Opti-MSM:ää päälle. Kunnolla sekaisin ja testaukseen - ja lempparilistalle! Mä odotin et kefiirin kirpeys ois maistunu enemmän, mut eipäs maistunutkaan ollenkaan liikaa. Ois jo huominen, tahdon lisää :P

Tuo kefiiri muuten taitaa tosiaan toimia. Mulla oli ennen joulua päänsärkyä, joka räjähti valloilleen hieronnasta. Mä uskon että hieronnassa lähti kuonat kunnolla liikkeelle, jolloin kefiiri pääsi toimimaan toden teolla puhdistaen maksaa ja muita ulottuvuuksia minussa. Kuonan liikkeelle lähdön huomasi päänsäryn lisäksi erinäisistä muistakin asioista - sellaisista joita huomataan vain yksinään vessan lukittujen ovien takana XD Päänsärky helpotti kun vessakäynnin vihjaisemana tajusin alkaa juoda ihan reilusti vettä. Nyt etenkin aion pitää huolen siitä että juon kefiirini joka päivä - on pakko saada oloa kevyemmäksi ja... noh, kuonattomammaksi.

Vatsakaan ei muuten ole tykännyt joulun ajan sokeri- ja vehnäjauhoövereistä, harvoin mulla mahakipuja on ollut... Eikä tykännyt ihokaan. Mun Roaccutanilla kuntoon saamani iho lykkäs pari viikkoa ennen joulua ohimooni sellaisen paiseen etten hetkeen ole nähnyt... Ja kun MÄ puhun paiseista, mä EN tarkota isoa finniä. Vaan sellasta kaksisenttisen kokoista kupolia jota ei saa meikillä piiloon vaan käyttöön on otettava hiukset ja/tai pipo O.o Tuosta säikähtäneenä mä päätin kokeilla gluteenin välttelyä. Ennenkin on asia käynyt mielessä, mutta mun iho on aina ollut niin huonossa kunnossa, että ruokavalion tehot ois näkyneet vasta piiiiiitkien aikojen päästä. Nyt on vielä ihan hyvä tilanne, joten on helpompi todeta auttaako gluteeniton ihon kuntoon vai ei. Tänään tutkin kaupassa jo valmiiksi leipiä - missä on vehnägluteenia ja missä ei :)

Ruoaksi tein broileria ja vihanneksia uunissa - broilerin päällä oli kyllä smetanaa fetan lisäksi, mutta ei nyt liioitella terveysjuttuja heti alkuun ;) Lisäksi söin perinteeksi muodostuneen läjän kesäkurpitsaa - helpoin tapa kerätä päivän kasvismäärää kasaan. Perunat tein ohjeella joka aamulla jo osui silmääni netin syövereissä - kun vain muistaisin missä O.o Pottujen nimi oli kuitenkin Ryppyperunat. Nimi oli jo niin jänskä, että jäin lukemaan sivua eteenpäin. Googlaamalla löysin läjän ohjeita, ja keitin perunat valtavan vaikean, Kotikokin sivuilta napatun, reseptin mukaan. Potuthan siis keitetään tosi suolaisessa vedessä, ja lopuksi vettä vähennetään reilusti ja perunat saa muhia vielä suolaisessa vesitilkassa kunnes vesi on haihtunut. Kuten arvata saattaa, perunan pintaan jää melko hyvin suolaa - ja sepäs saa perunat niin maittaviksi etten edes minä tarvinnut potuille _mitään_ seuralaista. En margariinia, en broilerin smetanaa, en vesihörpsyä. Päivän suola-annostakin sai täytettyä perunoilla ihan kivasti. En olis uskonut että mulle joskus maistuu kuiva peruna :D

Joku muu peruna muuten sopii hommaan paremmin kuin puikula. Kattilan pohja oli mulla valmiin muussin peitossa... Onneks suurin osa perunoista säilyi kuitenkin kasassa. Valitkaa siis normi kiinteä pottu.
Eiks oo kiva että mä testasin senkin asian ettei teidän tarvii? :D

Mä oon siis tosi huono perunan syöjä ollu aina, oikeastaan missä muodossa vaan. Nyt päätin opetella senkin homman kun gluteeninvälttelytestini vaikeuttaa pastan käyttöä. Täytyykin tarkastaa onko mulla kaapissa vielä perunakeittokirja - ja toivoa että ohjeet sisältää muutakin kuin kerma- ja voipottuja tai korppujauhotettuja perunakroketteja...

Loppuun vielä ihan näpsäkkä kaava smoothien tekoon. Mulla ainakin välillä meinaa mielikuvitus loppua, mutta tän avulla saa aivosoluja vähän liikkeelle ja uusia ideoita hurautteluun. Vaikka mä tosin juonkin nyt tän päivän kefiiri-smoothia kunnes kyllästyn ^_^

Ei lupauksia, vaan tavoitteita ja vanhan vuoden pohdintaa.

Omenamehu-kurkku-pinaatti-persilja-pirtelö ja avokado-kurkku-pinaatti-persiljapirtelö. Namia :P

 Mennyt vuosi oli aikamoisten myllerrysten vuosi. Tokihan aina vuoden aikana ehtii tapahtua paljon, mutta tänä vuonna mä valmistuin kosmetologiksi ja pinnistin samalla itselleni Cidesco-tutkinnon, "aloin" työttömäksi, hain töitä ja kävin yrittäjäluennoilla, menin naimisiin ja laitoin eropaperitkin vetämään, kävin parisuhdeterapiassa ja tein siihen liittyviä tehtäviä, muutin ja mikä tärkeimpänä - aloin järjestää elämääni uuteen uskoon tavoitteena henkinen ja fyysinen kasvu.

Jo keväällä alkoi mielessä kyteä ajatus siitä, että itseään voisi kohdella paremminkin. Että olin antanut itseni olla aikalailla hunningolla ja tehnyt asioita joidenkin muiden prinsiippien mukaan kuin niiden jotka kumpuavat omasta sydämestä ja omista toiveista. Esimerkkinä se, että ennen kaksivuotista koulua olin lihonut kymmenen kiloa ja kerrankin painoin yli viisikymmentä kiloa (tosin en ollenkaan sen mallisena kuin olisin toivonut enkä pelkästään syömisten takia...) ja koulun loppuessa olinkin sitten laihtunut 12 kiloa... Alipainoisesta normaalipainoon ja hujauksessa takaisin alipainoon...
Aina välillä havahduin siihen että jotain pitäisi tehdä, mutta muutos jäi aina alkutekijöihinsä.

Tämä on niin totta. Paikallaan jumittaminen huonossa olossa on kaikista pahinta mitä voi olla. Siihen verrattuna se kipu jota irtirepäisy tilanteesta voi aiheuttaa on pientä....

Kesällä otin itseäni niskasta kiinni. Olin päättänyt viettää kesälomaa lasten kanssa stressaamatta työasioista ja samalla keskittyä pistämään itseni niin sanotusti ruotuun. Aloin käymään kävelyillä ja kuopuksen kanssa uimassa. Innostuin hortoilusta ja keräsin nokkosta ja vuohenputkea varastoon. Siinä samalla uusien vähän parempien elintapojen rinnalla kulkivat kuitenkin kaksi suurta pahettani - iltakaljat ja tupakka. Elokuussa jätin nekin, ja ostin itselleni ensimmäisen nettivalmennuksen ever - Fitfarmin Superdieetin. Jonkin verran sain kuulla ihmettelyä siitä, että miksi näin laiha alkaa dieetille, mutta minullapa olikin tavoitteena oppia syömään hyvin, terveellisesti ja säännöllisesti. Samalla sain liikunnan vielä suuremmaksi osaksi arkeani kun toteutin säännöllisesti Superdieetin kotitreenejä. Ja toimihan se - kuuden viikon aikana sain yhen kilon lisää!

Nää kuvat sai mut kunnolla uskomaan siihen että muutosta tapahtuu :)

Superdieetin perään osallistuin Lite In Shape-valmennukseen, jok sisälsikin jo vähän hifimpää salitreeniä ja enemmän ruokaa. Salikortin hommasin jo ennen In Shapen alkua, jotta nurkat olisivat tutut kun treeni alkaisi tosissaan. Syöminen osoittautui haasteeksi... Muuten sain kaiken kyllä syötyä, mutta hiilarit (peruna, riisi ja makaroni) tökki pahasti. Tökkii vieläkin... Korvasin niitä jonkun verran muilla hiilihydraatin lähteillä, mutta loppujen lopuksi opin kuin opinkin syömään makaronini vähän paremmin. Salitreeniä tein In Shapen ohjeilla ensimmäistä kertaa nelijakoisena ja tykkäsin kovasti. Jonkun verran näkyi kehitystäkin, vaikka tietenkin olisin halunnut muuttua bikinibeibeksi yhdessä yössä...

Ei ehkä terveellisin tapa syödä hiilareita, mutta saanpahan lusikoituane innolla - hedelmäriisiä :P
Ja persiljanoksahan sopii tuohon ihan mainiosti (ei ollut muuta vihreää) XD

Mun syksyn tavoite oli päästä painossa viiteenkymmeneen kiloon. Se oli aikamoinen haaste, eikä raja tullutkaan täyteen. Silti, kolme kiloa viidessä kuukaudessa ei ole ihan huono! Itseasiassa neljä, jos tämän päivän punnitus piti yhtään paikkaansa eikä koostu pelkästä hiilarituvotuksesta... :D Mutta sitä hihkun enemmän sitten ensi vuonna, jos ja KUN paino pysyy samoissa lukemissa kuin tänään ;)

Fyysisen kasvun lisäksi mä onnistuin henkisessä kasvussanikin melkoisen hyvin. Mä opin itsestäni paljon ja tiedän nyt mitä mä tahdon, tarvitsen ja toivon. Parisuhdeongelmien myötä kävimme tunnekeskeisessä terapiassa syksyn aikana, ja sielläkin koin aika suuria valaistumisen hetkiä. Ymmärsin miksi jotkut pieneltä tuntuvat tilanteet saa mut täysin takajaloilleen ja tajusin myöskin että  mun tunteissa ei ole mitään väärää. Jos mä ahdistun jostain, se tapahtuu syystä ja silloin jotain pitää muuttaa. Tämä kasvu ja oman sisäisen maailman tutkiminen TULEE jatkumaan ensikin vuonna.

Valkosuklaapudding - my love <3

Ensi vuodelle en lupaa mitään. Mutta tavoitteita mulla on! Ensi vuonna se viisikymmentä kiloa TULEE täyteen. Ja sen päälle vielä pari lisää. Ja kun paino on kohdillaan, aion ottaa viikko-ohjelmaan salin lisäksi aerobistakin harjoittelua jonkun verran - ihan kunnon takia. Ensi vuonna mä OPIN syömään hiilarini vielä paremmin. Muuten terveellinen syöminen jatkuu kuten tähänkin asti (miinustettuna toki joulukuun hötöt ;) ). Mä OTAN lihashuollon paremmin haltuuni ja otan aikaa venyttelyyn. Ja etsin sen halun siihen miettimällä mitä ne jumit voi aiheuttaa - ongelmia ihan jokapäiväisessä toiminnassa... Lisäksi mä HILJENNYN välillä - opettelen olemaan ilman kännykkää ja läppäriä, ilman telkkarin taustahälyä ja ajatuksissanikin keskityn asiaan enkä anna niiden levottomasti hyppiä aiheesta toiseen. Ja työpaikan mä AION myöskin löytää, heti vuoden alkupuoliskon aikana.

Eli oikeastaan mä JATKAN tätä elämänmuutosta jonka olen jo aloittanut. Ehkä sen voi ajatella lupauksenakin. Mä lupaan olla itselleni hyvä ja tehdä päätökset oman hyvän oloni toteutumisen mukaan. Silloin mun lähimmäisiläkin on hyvä olla.

Vauvakuumetta ja arkeen paluuta.

Joulusta on selvitty ja... No, miksi ihmeessä joulusta ei olisi selvitty? Juu, jouluna mätetään ihan hirveästi, mut eihän ne jouluruoat niin kovin pahoja ole? Ne muut herkut on... Itelleni iski kaamea finni ohimoon ja niveletkin on tuntuneet ikäviltä - ja oonkin miettiny tässä et onkohan se valkonen jauho joka vaikuttaa ihoon ja niveliin? Aattelinkin kokeilla gluteenitonta heti kun joulun jäljet on siivottu ruokakaapeista :P

Oon kerran melkein kokeillut, mutta se kaatui siihen etten muistanu asiaa ollenkaan. Gluteeniton kokeilu alkoi aamulla, kahvitauolla koulussa söin pullaa - ja kirosin. Ruokatauolla ostin tötteröjäätelön - ja kirosin taas. Iltapäivällä ostin Elovena-juoman ja kirosin taas vähäsen. Jos tällä kertaa valmistautuisin hommaan paremmin ja keskittyisin...

Tänään mä sain mun vauvakuumeeseeni vähän helpotusta - ja toisaalta se iski vielä isommin. Kävin ajelulla Pertunmaalla asti katsomassa pientä Odessaa, ja varasin sen itselleni. Nyt en malttais odottaa että kissan saisi hakea kotiin :D

Siis kissakuvia ;)

Tää oli ensimmäinen asia mitä mä näin kun astuin pentujen huoneeseen. Yliannos söpöyttä! Hyvä etten heittäytyny viereen köllimään ja löpisemään. Mut sit huomasin, ettei mun pieneni ole kasassa missään kohtaa... Mutta ei ollut Odessa kaukana...

 

Pienin rimpulainen oli sisarustensa takana kissatunnelin sisällä ihan täydessä unessa. Ei meinannut herätä edes mun silittelyihin - kurkkas vain vähän ja käänsi kylkeä. Kunnes tuli ruoka-aika...

Sisarukset läksivät ruoan kimppuun kuka nopeammin ja kuka vasta kun haistoi jauhelihan... Odessa oli siinäkin vähän laiska. Ja ensin piti saada emon maitoa. Oikea mammanpentu ^_^ Hyvä vaan että juo maitoakin reippaasti kun on niin pikkanen. Maidon jälkeen maistui sitten lihakin :)

Vähän lie semmoinen oman tien kulkija tämä hissukkatyttö. Ja niiiiin suloinen sellainen <3
Ja ehkä me ollaan Mimminkin kanssa samanmoisia.
Nyt täytyy odottaa muutama viikko että Odessa kasvaa kilon painoiseksi ja tarpeeksi vanhaksi, pääsee leikkaukseen ja SITTEN huristellaan taas iskän kanssa Pertunmaalle hakemaan kissaa ja mun unohtuneita hanskojani :D

Kun tulin kotiin, olin valmistautunut siihen että Mimmi nuuhkii mua pitkään ja hartaasti. Mutta ei, muutaman kerran nuuhki mun jalkojani, sitten puski niinkuin yleensä ja jatkoi matkaa. Kun pääsin sohvalle tultiin mut tosin leipomaan läpi ja merkkaamaan omaksi :)

Sitten asiasta kukkaruukkuun.

Puuroaamupala on jouluhössötysten jälkeen tehnyt paluun - ja ai että se on hyvää. Proteiinijauhe on saanut toimittaa raejuuston virkaa, kun en ole muistanut ostaa mustikkakeittoa ja ilmanhan en raejuustopuuroa syö. Tänään tein aamupalaksi lapsivapaan ja hiljaisen aamun kunniaksi selluliitinpoistosmoothien. Ohjeen sain jokunen aika sitten ystävältäni, mutta tänään tein smoothien vähän versioituna. Inkivääriä en muistanut ostaa ja sitruunan jätin pois ettei vain närästys kiusaisi.

Sellusmoothieen tulee greippiä, päärynää, kurkkua, persiljaa, pinaattia ja tilkka ananasmehua. Greipin pitäisi tasapainottaa insuliiniarvoja, kurkun taas silottaa ihoa. Persilja ja ananas poistavat ylimääräistä nestettä ja kuona-aineita. Päärynässä on paljon kuitua. Multa puuttunut inkivääri taas - no, inkiväärihän tehoaa vaikka mihin! Inkivääri kiihdyttää pintaverenkiertoa, tukee immuunijärjestelmää ja flunssa-aikana se onkin oiva pöpöjen häätäjä. Inkiväärin uskotaan myös vähentävän tulehduksia ja helpottavan allergioita. Olenpa lukenut tutkimuksesta jonka mukaan inkivääri tappaa syöpäsolujakin! Siihen en tosin uskoisi ihan varauksettomasti, lähde ei muistaakseni ollut tiedetasoa ;)

Kannattaa kokeilla - vaikka maku on melkoisen vihreä, peittää päärynä ja greippi liian vihreyden hyvin. Persiljakin sopii smoothieen ihan huippuhyvin :D Ja etenkin jos tämä tehoaa selluliittiin niin hyvin kuin sanotaan - taidan itse ottaa tämän vakiojuomaksi!
Voisin itse kokeilla tähän spirulinaakin, etenkin jos laitan sitrusta vähän enemmän. Voisi spirulinan maku peittyä ja saisin senkin vitamiinipommin helpommin vedettyä napaani :)

Sellaista tällä kertaa - seuraavalla kerralla vielä vähän joulujuttua. Ja ehkä jo uutta vuottakin :)

Ihmeellinen lauantairuuhka nelostiellä O.o Ja mahtava joulukuinen ilma ajella...

24. Hyvää Joulua!!!

Kalenterikuvatoive minusta Petteri Punakuonona puun oksiin sotkeentuneena. Toivottavasti vaatimaton tuotokseni tyydyttää toiveesi Voimariini ^_^ Välillä tunsin oloni vähän Nasse-tätiksi tuossa maskissa... Ja hassua miten ilmeet jotenkin laimenee kun on noin hassuja viivoja nassussa.
Itse oon kyllä tyytyväinen poro-meikkiini - eka "kunnon" maskeeraus ever!!! :D

Esikoinen kysyi "Ootsä tosissas??? Siis oikeesti, yhen blogikuvan takia sä teet tollasta???" No, monta kuvaahan niitä tuli. Nih ^_^

Tänään aamupalaksi riisipuuroa. Joulupukin kuuma linja päälle ja puoli kahdeltatoista Lumiukko. Sitten alkaakin pikkuhiljaa olla aika lähteä iskän luo joulun viettoon. Jouluaatto alkaa edelleen aika lailla samallailla kuin silloin kun olin pieni. Joulunviettopaikka on vaihdellut, mutta aamupala, Joulupukin kuuma linja ja Lumiukko pysyvät aina.

Mustaherukkafudgen tein siskon reseptiä soveltaen - sainkin fudgesta aikaiseksi toffeeta... Oon mä vaan mestari keittiössä ^_^ Oli se silti hyvää. Resepti löytyy Keltaisen keittiön sivuilta täältä, itse laitoin alussa vain desin vettä ja makuvaiheessa puolitoista desiä kiehautettuja ja soseutettuja mustaherukoita. Keittelin vähän lisää sen jälkeen. Mun toffee vaati viileän lämpötilan että oli suht hermoille helppoa leikattavaa. Lämpimänä siitä tuli tarrrttuvaaaa :D

Onpa houkuttelevan näköisä tuossa kelmun alla XD

Suklaafudge mikrossa onnistui ihan yli odotusten - parin päivän kuluessa se vain parani. Ohje löytyi Ajattelevien äitien sivulta täältä. Käänsin ohjeen - toivottavasti tein sen oikein ^_^

Ainekset:
2 cuppia (enklanniksi!) minivaahtokarkkeja, eli viitisen desiä
14 unssia tiivistemaitoa. Kaupan purkillinen 397 grammaa on just sopivasti :)
Hippusellinen suolaa
12 unssia eli 340 grammaa tummaa suklaata rouhittuna
1 cuppi maitosuklahippuja eli vajaa kolme desiä suklaarouhetta
Puoli cupillista eli puolisentoista desiä pähkinöitä
1,5 tl vaniljaa

1- Mittaa parin litran lasikulhoon (tai muuhun mikronkestävään astiaan) vaahtokarkit, tiivistemaito ja suola. Mikrota täydellä teholla 3-4 minuuttia. HUOM! Vaahtikset tahtoo paisua lämmetessään, eli kannattaa vahtia seosta - se tulvii reunojen yli aika nopeasti. Sitten vaan tauko ja sekotus ja jatkoa :D
Mikrotuksen jälkeen sekoita seos tasaiseksi.
2. Lisää suklaarouhe ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon pähkinät ja vanilja.
3. Mulla oli käytössä silikoninen leipävuoka, ja öljysin sen ohuelti ennen suklaaseoksen sinne kaatamista. Jos on tarttuvaisempi astia, kannatta se vuorata leivinpaperilla. Astian kokona on hyvä olla noin parikymmentä senttiä suuntaansa. Tasoita massa astiaan. Anna jäähtyä pari tuntia jääkaapissa (tai näillä ilmoilla pihalla :) )
4. Leikkaa kuutioiksi. Nam!

 Minimuffinssit tein Miisulin reseptillä. Paistoaika oli kymmenen minuuttia ja rapiat, kun muffarit oli niin pieniä. Ja hyviäkin kuulemma, itse en vielä ole ehtinyt maistamaan :D

8-10 iso muffinssia

150 g voita

2 dl sokeria

2 munaa

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

2 banaania

1,5 dl maitoa

n. 10 palaa tummaa suklaata

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat samalla vatkaten.

Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää seokseen.

Soseuta banaanit haarukalla ja sekoita joukkoon maito.

Paloittele suklaa reiluiksi paloiksi leikkuulaudalla (suklaata voi laittaa ihan oman maun mukaan) ja sekoita varovasti joukkoon.

Jaa seos isoihin muffinssivuokiin. Itse laitoin 10, jolloin muffinsseista tuli kuvan kaltaisia. Jos haluat ”muhevampia” ja hieman ylipursuavampia, varmaan 8 vuokaa riittää. Lopuksi leikkasin vielä muutaman palan suklaata ja upottelin niitä muffinssien pinnalle ja samoin tein lopuille murusille.

Paistetaan 200 asteessa viitisentoista minuuttia kunnes muffinst saavat väriä pintaansa. Ylipaistaminen vie muffinssien mehevyyden!

Suunnitelma oli upottaa yksi Dumle-nappi jokaisen muffinssin keskelle, mutta ei näin mineihin olis mahtunut. Lykättiin sitten minivaahtikset taikinan sisään :)

  Suolaiset muffinssit tein Myllyn Parhaan ohjeella. Tein tupla-annoksen ja makuina oli paprikaa, aurinkokuivattua tomaattia ja pepperonia. Lisäksi laitoin kermamaidon sijaan purkillisen kermaviiliä ja 2dl maitoa.

10-15 kpl (ja täähän riippuu siitä minkä kokoisia tekee, mulla tuli tuplataikinasta 20 isoa ja 12 miniä)

4

dl

vehnäjauhoja

2

tl

leivinjauhetta

½

tl

paprikajauhetta

1

tl

yrtti- tai valkosipulisuolaa

1

rkl

yrttejä

100

g

kuutioitua kinkkua, kalkkunaleikettä, savukalaa tms.

100

g

kasviksia pieninä kuutioina

100

g

juustoraastetta

2

dl

kermamaitoa

2

munaa

½

dl

öljy

Niinkuin muffinseissa yleensä, kuivat aineet sekoitetaan keskenään, muut aineet keskenään ja seokset yhdistetään. Taikina lusikoidaan vuokiin (voi laittaa lähestulkoon täyteen) ja paistetaan 225-asteessa keskitasolla 15-20 minuuttia.

Rocky Roadia oli vielä myös pakko tehdä, koska kaapissa oli niin paljon kaikkea siihen tarvittavaa :D Tämän ohjeen oon joskus napannut Pirkka-lehdestä :)

Ainekset:

Reilu parisataa grammaa suklaata, itse sekoitan tummaa ja vaaleaa. Pelkästä vaaleasta tulee melkoisen makeaa tavaraa.

20 grammaa voita (itse käytin kookosöljyä, tuleepahan sulavaisia suklaita)

50 grammaa minivaahtokarkkeja tai paloiteltuja isompia vaahtiksia.

Desi-puolitoista piparimurskaa (ei ihan murua)

Desin verran suolapähkinöitä

1. Sekoita vaahtokarkit, pähkinät ja piparimurut. Varaa vähän vaahtokarkkeja koristeeksi.

2.Sulata suklaa ja rasva mikrossa, sekoita tasaiseksi.

3. Sekoita sula suklaa ja muu hässäkkä keskenään ja levitä leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Itse käytin taas leipävuokaa. Ripottele koristeet päälle ja painele niitä vähän seokseen jotta ne tarttuvat kiinni.

4. Anna jähmettyä viileässä noin tunnin verran. Leikkaa neliöiksi ja nam nam :P

Iski laiskotus reseptien kirjoittamiseen - eikä tämä itse asiassa ole edes mun juttuni... Näitä kuopus teki isänpäivälahjaksi, ja niitä saavat mofa ja fafa joulunakin koska pitivät kekseistä niin kovasti. Enkä ihmettele :D
Ohjeen näkee kuitenkin kuvasta; kekseihin painetaan kolot ja koloihin laitetaan hilloa. Omenakanelia meillä :P

Innostuin joulukuun aikana ihan hirmuisesi myöskin makusiirapeista - etenkin kanelisiirapista. Olen laittaut sitä kahviin, teehen, rahkaan ja puuroon. Tein siirappeja myöskin lahjaksi. Siirapin ohjeita kirjoittelen joskus myöhemmin. Toisaalta, ne eivät vaadi taitoa, vain vähän aikaa, joten ohjeet eivät pitkät olekaan. Mutta tämä riittää nyt tältä päivältä...

Toivotan teille kaikille ihan hirmuisen hyvää joulua - toivottavasti se on juuri sellainen kuin toivot! Tunnelmaa ja rauhallista olostelua toivovat varmaan jokainen. Sitä siis. Stressittömyyttä, läheisyyttä, herkkuja ja hyvää mieltä. Kaikkea sitä toivotan sulle :)

Hyvää Joulua!

Minä ja mun Fafa. Fafa on aina mielessä, mutta etenkin jouluna <3