keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Pakkasta ja papukeittoa

Pitkä tauko on ollut päivittämisessä. Osasyy on tämä:



Juu, se muutti meille vihdoin ja viimein lauantaina. Sitä ennen piti tietenkin siivota perusteellisesti, ettei pieni löydä mistään mitään väärää syötävää. Lauantain jälkeen taas aika on mennyt ihmetellessä uutta tulokasta ja napsiessa muutama miljoona kuvaa... Luulin muuten saaavani laiskanluikeroisen ja lötköpötkön kissan, mutta Odessa on osoittautunut iha muuksi kuin mitä näin eläinsuojeluyhdistyksen tiloissa... Katti on ihan mahdoton vilperi, kova höpöttämään ja tykkää nukkua kainalossa ja röhnöttää sylissä. Ja kissanpentujen tapaan nukkuminen onnistuu missä asennossa ja miten pienessä kolossa tahansa :)

Mun oli jo pari päivää tehnyt mieli keittoa, ja tänään himo oli pakko toteuttaa. Ja koska jollain nettisivulla silmään osui papuaiheinen juttu, oli soppahimoon saatava mukaan papuja. Lähdin aamulla niin hyvissä ajoin hoitelemaan asioita, että jouduin odottelemaan ovien aukeamista jonkun aikaa. Onneks aikaa saa helposti kulumaan ruokakaupassa koska ulkona oli pakkasen lisäksi tuulista - melkoisen kylmä yhdistelmä...


Kuullotin ensin kattilassa paprikajauheen, chilimausteen, sipulin, kesäkurpitsan ja riisin reilussa tilkassa öljyä. Sitten lisäsin sekaan tomaattipyreetä pari ruokalusikallista ja puoli purkkia tomaattimurskaa. Lisäsin vajaan litran vettä ja kasvissuikaleet. Annoin kuumeta ja lisäsin kidneypapuja sekä isoja valkoisia papuja, yhteensä 400 grammaa. Edellä mainittujen mausteiden lisäksi maustoin keiton pippuriseoksella, Provencen yrteillä, suolalla ja hunajalla (tykkään käyttää makeaa tomaatin kanssa). Sitten annoin sopan porista kunnes riisi oli kypsää.

Lahjakkaana kokkina unohdin valkosipulin sopasta, mutta onneksi mulla oli kaapissa valkosipulilastuja. Viskasin niitä keittoon reilusti vähän ennen kuin soppa oli valmis. Suosittelen muuten kokeilemaan jos ei ole vielä tuttu juttu ;)

Ja tuli muuten hyvää soppaa! Keiton seuraksi pyöräytin porkkana-siemensämpylöitä, joiden ohje löytyy täältä. Ja lisäksi napsin muutamat palat raakaa parsakaalia, koska se on niin älyttömän terveellistä. Tais olla suoliston bakteereillekin aika herkkua :D
Soppaa jauhottomien porkkanasämpylöiden kanssa - namia!

Riiviö-apukokki - soppaa keitellessä piti olla koko ajan tämänkin seurana :)

Rimpulan facebook-sivulla on muuten jo 15 syytä olla onnellinen, 85 vielä tulossa ;)


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Avokadoa, avokadoa ja avokadoa. Ja leuanvetoyrityksiä.

Kaupoista on saanu ihan mahtavia avokadoja viime viikkoina - ja vielä edukkaasti - ja mähän olen tietysti ollut asiasta ihan intopiukeena. Ja koska oon ostanu avokadoni pussillisina, oon myöskin ollut iloisesti pakotettu käyttämään niitä jos johonkin...

Avokadohan on täynnänsä hyvää rasvaa - ja kasvirasvoissa ei ole kolesteroli- tms. vaaroja. Päinvastoin - avokado tekee tosi hyvää koko kropalle. Tyydyttymättömät rasvat auttavat pitämään ihon kimmoisana ja pehmeänä, ja hiukset kiiltävänä. Lisäksi avokadossa on huisisti vitamiineja ja hivenaineita. E-vitamiini on antioksidantti joka suojaa ihoa vapailta radikaaleilta. Myös C-vitamiini toimii antioksidanttina sen lisäksi että se osallistuu kollageenin muodostukseen - eli se vaikuttaa ihon, nivelsiteiden ja jänteiden hyvinvointiin. B6-vitamiini auttaa elimistöä puolustautumaan taudinaiheuttajia vastaan ja muodostamaan punasoluja ja keho käyttää B6:sta proteiinien pilkkomiseen - mitä enemmän proteiinia ruokavaliossa, sitä enemmän B6:sta tarvitaan. Lisäksi avokadossa on K-vitamiinia, magnesiumia, folaattia, luteiinia ja kaliumia. Aika mahtava hedelmä siis!
Lautasella, lasissa ja nassussa :D
Smootheihin ja pirtelöihin mä olen aika ajoin jo avokadoa piilottanutkin. Nyt mä tahdoin tehdä kolme avokado-juttua yhdellä kertaa ja mahdollisimman samoilla aineksilla. Väsäsin smoothien, soossin ja naamion. Ja aineksina oli:

Smoothiessa oli yksi avokado, kefiiriä, persimon, appelsiini-mandariini-rypälemehua ja kaurahiutaleita.
Soossissa ja naamiossa oli pohjana yksi avokado, mehutilkka, hunajaa, kurkkua vajaa kymmenen senttiä, rypsiöljyä ruokalusikallinen. Nämä muussasin yhdessä ja erotin pari ruokalusikallista sosetta naamioksi. Eroksi näihin tuli se, että naamioon lisäsin pari teelusikallista kefiiriä ja soossiin suolaa ja chilimausteseosta.

Naamioon olisin voinut lisätä kaurahiutaleitakin, niin koostumus olisi ollut hieman paksumpi. Seuraavalla kerralla sitten :) Naamio tuntui yllättävän viileältä koko parinkymmenen minuutin vaikutusajan - yleensä naamio lämpenee ihon lämpöiseksi aika pian. 

Ihan mahdottoman hyvää oli myös smoothie, johon laitoin avokadoa, mangoa, kefiiriä ja mehua. Jos kefiiriä ei ole saatavissa, voi sen jättää pois tai korvata sen rahkalla, piimällä tai maustamattomalla jugurtilla. Onnistuu varmasti millä vain. Tänään laitoin avokadoa myöskin kerrosvuokaan johon sen lisäksi tuli jauhelihaa, sipulia, perunaa, kesäkurpitsaa ja juustoraastetta. Vaikkakin olin jostain lukenut, ettei avokado tykkää kypsentämisestä, oli asia pakko kokeilla - ja todeta väittämä perättömäksi. Ainakaan vuoan seassa avokado ei kummemmin muuttanut makuaan. Koostumus pysyi yllättävän tiiviinä vaikka odotin sen muuttuvan mössöksi :)

Lisäksi olen monelta sivulta lukenut avokado-suklaamoussen ohjeita. Pitänee etsiä sekin tarkemmin käsiin ja pistää kokeiluun :D
Kerrosvuokaa
Mä olen vihdoin päässyt myös aloittamaan leuanvetotreenini. Sitä ei kyllä siksi ihan heti arvaisi - en nimittäin saa itseäni vedetyksi ylöspäin tippaakaan. Jep, rimpula mikä rimpula... Mutta huippukuntoon.fi-sivulla olevien ohjeiden mukaan oon alotellu tankoon tutustumista. Oon roikkunut siinä, noussut yläasentoon steppilaudan avulla ja laskeutunut siitä sitten alas ja oon tehnyt helpotettuja vetoja varpaat steppilaudan reunalla. Kyllä se siitä kun kovasti harjoittelee. Esikoinen yllätti mut vetämällä suoraan kaksi leukaa, kolmekin kuulemma menee välillä - voimamiehen alku :) Kuopus harjoittelee mun tyylilläni rimpuilemalla. Kaikki meistä kuitenkin riippuu tangossa aina jossain kohti päivää :)
Talvea <3
 Yritän kyllä noiden leuanvetoharjotustenkin kanssa olla aika varovainen, kun mulla on taas nivelet kiukuissaan. Menee hermo! Polvet mulla on ihan muhkuraiset. Maanantaina kävin kävelyllä testaamassa uudet (vanhat) nastalenkkarini, ja vaikka lenkkarit oli ihan mahtavat niin iloa vähän himmensi se että polvet kiukutteli vuorotellen. Välillä toinen meinas mennä alta tai sitten iski vaan ohimenevä juili... Ehkä tuo reuma ei oo tykänny kun oon vähentänyt kortisoniannostani mut katsotaan miten hyvin piikki auttaa tilanteeseen. Ens viikon torstaille sain sitten lääkäriajan - tahdon kortisonipiikin ainakin tuohon muhkuraisempaan vasempaan polveen. Lisäks kyselen nyt vasta lannerangan röntgenin tuloksista, ja vingun itselleni silmälääkärilähetteen (ikä-hemmetin-näkö vissiin vaivaa...) Piti siis varata pidempi aika ja siks se meni noin pitkälle. 

Iskee muuten taas vanha olo kun on kremppaa vähän jokaisessa ruostuneessa osassa. Mut kyl mä tästä vielä nousen ja karistan kaikki ruosteet harteiltani ^_^

Ja sit kun saan jalat taas toimimaan moitteetta, niin keskityn paremmpin kotitreeniinkin. Siihen asti teen vaan leuanvetoharjotuksia ja yläkroppaa. Ja ehkä muutamia kyykkyjä ilman lisäpainoja, koska eihän polvet siitä voi suuttua - eihän??? :D 
Venyttelyyn oon kans keskittynyt nyt vähän enemmän. maanantain hieronnan jälkeen päätin venytellä reisiä ja pohkeita ihan huolella, oli niissä sen verran kipeitä koppurakohtia... Jos tässä oppisi venyttelemään jatkossakin edes jotenkuten säännöllisesti :)
Oikein kovin "jee"-ilme XD
 Viikko menee kuitenkin vauhdilla. Mulla on kaks päivää aikaa siivota vielä vähän tarkemmin, tarkastaa sänkyjen ja sohvien aluset sun muut kolot ettei löydy mitään vääränlaista syötävää nurkista - lauantaina kun meidän perheeseen tulee se odotettu perheenlisäys. Vielä on jotain vauvatavaraa hankkimattakin - vauvalle oma vessa, lisää hiekkaa ja vauvanruokaa pitää olla valmiina Odessan saapuessa :) Ja lauantaista eteenpäin menneekin sit muutama päivä ihan lentäen kun on seurattava uuden tulokkaan sopeutumista ja kissojen kaverustumista.

Pakkasella saa ihania taivaskuvia :D

Kuu ja lintu :)

Auringon lasku ja komee auringonpilari - livenä se oli tietenkin hienomman värinen ja korkeempikin. Ei se montaa minuuttia kestäny, satuin kattomaan ikkunasta oikeeseen aikaan :D
























Rimpula bloglovinissa :D

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Ympätään tähän postaukseen tämä älytön yhdistelmäkuva tyhjäksi syödyn rahkakulhon pohjasta. Mutta se vaan oli minusta niin nätti ^_^

lauantai 18. tammikuuta 2014

Haaste hoidettu ja laitettu eteenpäin :D

Sain Treenimuija-Tiinalta tosi kivan haasteen - itse asiassa bloggarin urani ensimmäisen!
Haasteen idea on seuraava:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Seuraavaksi tulee vastata 11:een kysymykseen.
3. Haastetun täytyy keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastetun täytyy kertoa kenet on haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Haasteen kimppuuuuuun!!!!
 Eli, ensin kerron itsestäni vapaasti valitut 11 faktaa:

1. Aloin kiinnostua liikunnasta vasta 24-vuotiaana kun tuijottelin kroppani raskausmuutoksia peilistä. Siihen mennessä ainoa liikunta jota olin harrastanut, oli alle vuoden kestänyt uiminen varhaisteininä. Kun kiinnostuin liikunnasta, kiinnostuin myös ravinnosta ja kaikesta hyvinvointiin liittyvästä. Ihan aluksi kuntopyöräilin kotona ja tein pilatesta kirjaston kirjan avulla :)

2. Suurin haasteeni on oppia pois alisuorittamisesta. Mulla on tapana tehdä asiat hyvin, mutta myöskin helposti ja pinnistämättä. Sit olen kuitenkin pettynyt jos en saa huipputulosta. Mun täytyisi oppia siirtymään sille epämukavuusalueelle ja vaatia itseltäni vielä vähän enemmän, ainoastaan niin vois saavuttaakin enemmän. Yksi syy miksi lopetin uimisen oli se, että aloin olemaan omaan ryhmääni liian taitava ja mun olis pitänyt siirtyä "isompien" porukkaan. Pelästyin ja lopetin.

3. Mä olen hirmuinen jännittäjä, mutta sitä ei huomaa. Mulle on useinkin sanottu, että osaan olla rennosti tiukoissa paikoissa, kuten vaikka työharjoittelussa näyttöjä antaessa. Tosiasia on, että olen silloin autopilotilla, enkä kuule tai näe mitään enkä jälkeenpäin muista tapahtuneesta paljoa. Saatan olla osin kyborgi O.o

4. Tunnustaudun nörtiksi. Sci-Fi on fantasian ohessa ihan ykkösviihdettä ja tykkään lähes kaikista Marvelin sankareista vaikkakin sarjiksista paras on Spawn. Luen kuitenkin mieluiten faktaa ja aihepiireistä siistein on hiukkasfysiikka - vaikka en mä oikeasti siitä paljoa ymmärräkään.

5. Mä haluaisin tykätä omasta hiusväristäni, mutta se on auttamattoman tylsä mun mieleeni. Viihdyn parhaiten mustassa, pinkissä tai ultrablondissa kuontalossa, mutta välillä pitää antaa hiustenkin levätä ja käyttää jotain naturellimpaa. Ruskeaa mulla ei ole ollut koskaan - eikä tule.

6. Mä olen ollut bläkkäri, gootti, punkkari ja kaikkea siltä väliltä ja musta onkin mun ykkösvärini. Vaikka nykyään oonkin vaan verkkaristi, niin eniten tykkään katsella synkistelevien tyyppien tyylejä. Cybergootit on cool, vaikkei musta enää ole itselleni kovin huisia tyyliä rakentamaan :)

7. Mä olen hidas. Siis aika lailla kaikessa. Mä syön hitaasti, ajattelen hitaasti (tiedättehän sen tunteen kun seuraavana päivänä hogaa jonkun nasevan jutun edellispäivän keskusteluun - that's me all the time), valmistaudun asioihin huolella ennen kuin teen. Mut sit mä kävelen tosi nopeesti O.o

8. Mä olen parin viime vuoden aikana kasvanut henkisesti tosi paljon ja matka vaan jatkuu. Ennen olin sitä mieltä että ajatusten ja/tai tapojen ja/tai tunteiden analysoiminen oli turhinta huttua ikinä. Nyt tykkään miettiä muitakin juttuja kuin hiukkasten spinejä.

9. Äitinä mä oon melkoisen rentoa sorttia. Mä en panikoi lasten flunssista tai kolhuista - parkouria kokeiltaessa voi välillä poski olla ruvella. Meillä ei saada slaagia jos ruoka-aika siirtyy tai jää välistä - välillä syödään iltaruoka vasta kahdeksalta ja iltapala jo viideltä. On meillä silti säännöt vaikka monissa jutuissa onkin joustamisen varaa.

10. Mä olen joissain asioissa aika vanhanaikainen ja siveyden sipuli. Esimerkiks rap-videoiden naiskuva on musta aivan pöyristyttävän kaamea samoin kuin seksin ymppääminen joka paikkaan ei sovi mun maailmankuvaani. Ja ei, mä en ole uskossa ^_^

11. Mua vaivaa kielioppinatsius. En mä hermoo tavallisten ihmisten tavallisista kirjotuksista, enkä mä tiedä pilkkusäntöjä aina itsekään, mutta yks suurimmista toiveistani ois että toimittajat osais kirjottaa oikein :P

Ihanaa kun talvi tuli tännekin :)
Sitten vastaamaan Tiinan antamiin kysymyksiin. Jei! :

1. Suosikki liikuntamuotosi ja miksi?
Ehdottomasti tykkään eniten kuntosalista. Jotenkin siinä on helpompi haastaa itsensä kuin muissa mun harrastamissa lajeissa. Ehkä jos ja kun joskus opin juoksemaan niin opin tykkäämäänkin siitä. Mut tällä hetkellä kaikki aerobinen tuntuu hankalalta enkä niihin viitsi panostaa ennen kuin painotavoite on täynnä. Lisäks kuntosali on ainoa jossa oon koskaan huomannu selvää kehitystä.
 
2. Minkä asian tekisit elämässäsi toisin jos voisit?
Totta kai olis kiva pyyhkiä omat isot mokat pois, mutta sitten mä en olis tässä ja samanlainen kuin nyt oon. En siis muuttais mitään. Varmuuden vuoksi :)
 
3. Mistä löydät motivaatiota kun et yhtään jaksaisi?
Tää on paha... Yleensä on vaan pakotettava itsensä tekemään väsystä huolimatta. Sekin auttaa (jos jaksaa) kun miettii mitä haluaa, millaisen kuvan haluaa antaa muille ja miten on ajatellut tavoitteisiin päästä - sit ei vaan ole muita mahdollisuuksia kuin toimia.
 
4. Miten hemmottelet itseäsi?
Juustolla. Leffaillalla herkkuineen. Nukkumalla pitkään. Juomalla aamukahvin täydessä hiljaisuudessa. Mitä nyt milloinkin mieleen juolahtaa, mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä :)
 
5. Ketä ihailet ja miksi?
Mä ihailen älykkäitä, vahvoja, tasapainoisia, luovia, positiivisia ihmisiä. Ja sellaisia maailmaa rakastavia jotka osaa nähdä hyviä asioita kaiken ikävän uutismassan seassa. Einsteinia, Gandhia, Valtaojaa, nykyinen paavikin on cool... Richard Feynmanin omaelämäkertaa oli tosi hauska lukea - siinä miehessä yhdisty äly, luovuus ja positiivinen ilkikurisuus. Pekka Hyysalo taas on esimerkki vahvasta ja positiivisesta tyypistä - ihan mahtava heppu!
 
6. Upein paikka missä olet käynyt?
Hirveen vaikee. Oon reissannu vähän ulkomailla, mikään niistä ei oo mun mielestä ollu kovin upee. Koska ensimmäisenä tuli tää paikka mieleen niin vastaan sen: iskän mökki. Siellä näin ekaa kertaa korpin ja sydän muljahti ihastuksesta :)
 
7. Lempiruokasi?
Aika outoa mutta mulla ei oikeastaan ole lempiruokaa! Mä tykkään ruoasta ja oon siitä kiinnostunut - sekä resepteistä että ravintoaineista ja niiden toiminnasta. Oon melko ennakkoluuloton ja maistan mielelläni vähän erikoisempiakin juttuja eikä mulla ole yhteenkään ruoka-aineeseen vihasuhdetta. Ainoa mistä tähän mennessä oon kieltäytynyt, on hanhenmaksa - ja sekin puhtaasti sen tuotantotapojen takia. Himotuksia mulla on aika ajoin - nyt on ollu persimonien vuoro. Juustoja rakastan, mutta nykyään syön niitä harvakseltaan.
 
8. Mitä asioita tavoittelet elämässäsi?
Tasapainoa ja onnellisuutta sekä itselle että lapsille. Voimaa, jaksamista ja kivutonta elämää. Ja ehkä joskus vanhaa mansardikattoista puutaloa :)
 
9. Syysi urheilla?
Että pysyisin kunnossa, pääsisin ehkä nivelvaivoista kokonaan eroon. Jaksaisin paremmin. Ja tietenkin kans jotta oisin kuumakroppanen rantsulla :P
 
10. Mistä olet riippuvainen?
Salmiakista.
 
11. Mitä aiot tehdä tulevana viikonloppuna?
Nyt on tää kohta tehty ja iskä kävi vakuuttamassa mut leuanvetotangon kestävyydestä - joten vetelen kai hirmuisesti leukoja kohta (ehkä saattaa mennä roikkumiseks, mutta...). Huomenna nään ystävää ja toivon mukaan saan laiteltua muutamat lisäripset :)
 
Ja tässä mietittävää haastetuille:
 
1. Kerro sun mielestä parhaat puolet jokaisessa vuodenajassa.

2. Mikä on sun lempileffa ja miksi?

3. Mistä urheilulajista et tykkää?

4. Mikä sun lapsuuden haaveammatti oli ja mitä teet nyt?

5. Mitä eläintä muistutat?

6. Minne haluaisit matkustaa?

7. Jos sinun pitäisi olla joku muu, kuka olisit?

8. Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?

9. Lapsuudensankarisi?

10. Lempimusiikkisi?

11. Mistä pidät itsessäsi?
 
 
Ja mä haastan seuraavat tyypit; Emmi, Karkkikeiju, Kristiina, Johanna, Noora ja Marika 
 
Löysin kaupasta herkkua, ja innoissani söin sen puoliks jäisenä ^_^
 

torstai 16. tammikuuta 2014

Gluteeniton kokeilu ja herkkusämpylät!

Muuten vaan hedelmien kuva - persimonit on mun herkkua <3
Tänään tein ensimmäistä kertaa elämässäni gluteenittomia sämpylöitä. Ja ihan ilman jauhoja - tai edes psylliumia! Mähän olen nyt pyristellyt menemään ilman vehnägluteenia jokusen viikon jo.

Joulukuussa musta tuntu että mun iho menee taas huonompaan kuntoon. Paitsi että mulla tuli ohimoon se julmetun kokoinen paise (joka on nyt vasta pikkuhiljaa kuihtumassa) niin tuntui että iho punoittaakin taas niinkuin ennen. Peljästyin että iho on kohta samassa kunnossa kuin ennen keväällä aloitettua Roaccutan-kuuria... Himpan verran mietittyäni päättelin, että jos joululeipomusten lomassa olin syönyt hurjasti paljon enemmän vehnäjauhoisia herkkuja kuin yleensä ja samoihin aikoihin iho alkoi taas kiukuttelemaan voisi vastaus olla se gluteeniton ruokavalio. Keväälläkin olin asiaa ajatellut, mutta silloin mun ihoni oli niin huonossa kunnossa että ruokavalioapu olisi varmastikin vaatinut aikaa ja odotella mä en enää sen ihon kanssa halunnut. En kuitenkaan ole sulkenut pois mahdollisuutta että kaikki ruoka-aineet ei välttämättä ole mulle hyväksi. Päätin siis nyt joulun jälkeen kokeilla elämää ilman vehnägluteenia. Kauraa annoin itselleni luvan syödä - koska raejuustopuuro <3 Kauraleipää olen syönyt paketillisen mutta se on ikävän murenevaa, ja ruisleipää oon syönyt myös jonkun verran (on muuten vaikeaa löytää vehnätöntä ruisleipää...) Saa nähdä jos rukiinkin jättäisi pois, mutta tää tuntuu vaikuttavan jo näinkin! :) Gluteenin vaikutuksesta ihoon löytyy netistä hirmu paljon kaikenmoisia juttuja, yksi esimerkiksi täältä.

Samoinhan maito saattaa olla semmonen aine, että elimistöön syntyy tulehdustila joka sitten voi oireilla vaikka ihossa. Maidosta mä en kuitenkaan ole valmis luopumaan ainakaan vielä. Rahka ja kefiiri, joskus jugurtti, ja juustot... En pysty vielä ajattelemaankaan että niitä ei mun kaapistani löytyis. Ostin mä silti tänään maistiaisiks mantelimaitoa. Pitkään sitäkin mietin - on hinta mun mielestäni melko suolanen noissa maidonkorvikkeissa... Vähän petyin - odotin kai jotain amaretto-aromista herkkujuotavaa ^_^

Lihan kanssa on sama juttu. Tiedän ettei sen syöminen ole ympäristöteko, ja punainen liha ei välttämättä ole kans ihan terveellisin valinta, mutta mä tykkään lihasta... Enkä osaisi sitäkään korvata mitenkään. Tofut ja isot määrät papuja ei vaan mene alas. Lupaan kyllä maistaa jos joku kokkaa mulle hyvää tofua! Itse oon onnistunu siinä kerran. Pikaruokaa sekään ei ollut kun uitin tofua ensin mausteissa vuorokauden vai kaksi :D

Oranssien porkkanoiden lisäksi keltaisiakin :D
No mutta! Niihin sämpylöihin! Reseptin nappasin Treenimuijan blogista - kannattaa tsekata sivut! Treenimuija taas nappasi tämän Detox-kirjasta, jota mä lähden metsästämään huomenna Suomalaisen alelaareista. Koska mä en oo niin kovin detox niin lisäsin omiin palleroihini reilun teelusikallisen suolaa vaikkei sitä ohjeessa ollutkaan. Oli kai pelko että jää mulla syömättä suolaton leivänkorvike... Tuskin olisi jäänyt, oli sämpylät sen verran hyviä :D

Sämpylöihin tarvitset:
*kilon porkkanoita
*2dl auringonkukansiemeniä
*2dl kurpitsansiemeniä (mutta koska en välitä niistä tein kuten Treenimuija ja käytin kaurahiutaleita)
*1dl seesaminsiemeniä
*1dl pellavansiemeniä
*4 munaa

ja pinnalle seesaminsiemeniä.

Ensin laitetaan uuni lämpiämään 175 asteeseen. Sitten raastetaan porkkanat ja sekoitetaan siemenet. Siemenet sekoitetaan ensin kolmeen desiin porkkanaraastetta ja sitten lopun porkkanaraasteen sekaan. Munat rikotaan toiseen kulhoon, vispataan ja sekoitetaan siemen-porkkanaseokseen.

Taikinasta muotoillaan sämpylänmallisia palleroita leivinpaperilla päällystetylle pellile. Pinnale sirotellaan seesaminsiemeniä ja paistetaan noin tunti.

Mä joudun hommaamaan isomman kulhon, oli hiinä ja hiinä että tämä taikina mahtui mun normitaikinakippooni :)
Koossa pysyivät! :D
Söin sämpylöitä lämpimänä margariinin kanssa - oi nam! Juomaksi taas uus yhdistelmä: kefiiriä, purkillinen  rahkaa, mustaherukkanektaria ja yks päärynä ja blenderissä sekaisin. Siinäkin yksi uusi lemppari :D


Sain siivottua keittiötäkin tänään ja vihdoin kaikki lisäraviteet ja puddingit ja protskut on samassa paikassa. Olinpas mä reipas :D

Muistakaa käydä Rimpulan facebookissa tykkäämässä, sinne tulee tänään toinen osa haasteesta Sata Syytä Olla Onnellinen ;) Mikä sen mukavampaa kuin kertoa ääneen mukavia asioita :)



keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Lyhyesti: Sata syytä olla onnellinen ja Rimpulasta Facebookissa :)



Tartuin taas uuteen haasteeseen johon törmäsin Meanwhile in Longfield-blogissa. Sata syytä olla onnellinen. 100 asiaa sadassa päivässä joista juuri minä olen onnellinen. Kuulostaa helpolta, mutta saa nähdä miten osaan valita joka päivästä sen yhden jutun - nyt kun ajattelen asiaa niin joka päivässä on niin hurjan paljon hyviä juttuja. Tai sitten kiukkupäivät - löytyykö niistä se aurinkoinen puoli?  Tarttukaa tekin haasteeseen kiinni, jos ei asioita halua kirjoittaa julki, niin miten olisi purkki johon kerää joka päivä yhden onnenlapun? Ajatella miten mukava purkin lappuja olisi selata vähän huonompana päivänä :D

Nämä sata syytä päivittelen helppoussyistä Rimpulan uudelle Facebook-sivulle! :D Jeps, uskaltauduin laajentaamaan blogijuttuani sinnekin. Ja onhan sieltä helpompi seurata päivityksiä jos muutenkin käyttää facebookkia enemmän kuin selailee blogeja - itsekin löydän sieltä päivitykset ja tapahtumauutiset helpoimmin ja nopeimmin :)

Käykääpä tykkäämässä Rimpulan facesta, jos niillä sivuilla oleskelette :) Onnellisuus alkaa siellä vielä tänään (vaikka oonhan mä onnellinen tuosta uudesta facesivusta jo ihan sellaisenaankin) :)


maanantai 13. tammikuuta 2014

Jutta, motivaatiota ja kamppailulajeja

Perjantain tammikuinen sää...

Tuntuu vähän myöhäiseltä tämä päivitys, kun perjantaista vielä intoilen, mutta viikonloppu oli niin täynnä tohinaa ettei ehtinyt istua koneen ääreen :)

Perjantai alkoi perinteisen (?) tammikuisen sateisena. Vaan eipä haitannut, koska illalla oli luvassa kivaa ohjelmaa - Jutta on the Road-luentokiertueen ensimmäinen stoppi Espoon Barona Areenalla. Oltiin puhuttu mun bestiksen kanssa sinne menosta ja sainkin joululahjaksi häneltä lipun tapahtumaan. Siis sinne! Koska iltapäivän ohjelmaan mulla kuului myös lasten vieminen bussille ennen kuin pääsin irtautumaan Espoonreissuun, olin suunnitellut aikatauluni huolella - katsonut millä bussilla ehditään lasten bussiin ja miten ehdin vielä vaihdolla omalle jatkolinjalle. Kotoa Espooseen pääsyyn olin varannut kaksi tuntia, minkä tiesin riittävän hyvin. Enpä siis paljoa hurrannut kun jostain syystä juurikin se bussi jolla meidän piti stadiin mennä oli ihan tupaten täysi... Siis linja joka kulkee kymmenen minuutin välein eikä koskaan ole niin täynnä etteikö kyytiin mahtuisi - paitsi nyt. Olin varma että seuraavalla bussilla myöhästytään lasten bussista jolloin mun lippuni menee jo umpeen ja joudun ostamaan uuden lipun sen lisäksi että itsellekin tulee hoppu... Huoh. Hypättiin kuitenkin seuraavaan saapuvaan bussiin ja ajateltiin ihan vain katsoa kuinka käy... Ja- tadaa - kuski oli kaahaavaa sorttia ja olimme lasten jatkolinjan pysäkillä kymmenen minuuttia ennen mun alkuperäisen suunnitelman aikaa! Lasten bussikin tuli ajoissa, joten mä laahustin ihan rauhassa kirjakaupan kautta (piti käydä kurkkaamassa aletarjonta) mun bussien lähtöalueelle - ja siellä oli bussi juurikin minuutin päästä lähdössä. Hyppäsin siihen ja olin loppujen lopuksi Espoossa kolme varttia ajoissa! Onneksi ystiskin tuli pian paikalle :D

Osa sienestäni jatkoi matkaansa ystävän hoitoon. Kefiiristä löytyy lisää mm. täältä.

Bussissa oli sisällä väärä linjanumero - ihan hetkiseks säikähdin että olenko menossa lähellekään tavoitepaikkaani...

Onneksi oltiin ajoissa, koska Barona Arenan löytäminen ei ollutkaan ihan helpoin juttu. Tiedettiin kyllä minne mennä, mutta yhtäkkiä oltiin jumissa parkkipaikalla josta näimme Areenan mutta josta ei päässyt ulos kuin sieltä mistä olimme juuri tulleet. Tulipahan iltalenkki tehtyä Espoossa tihkusateessa köpöttäessä. Näin paljon espoolaisia autoja ja isoja lätäköitä.

Perille päästyämme katsoimme pikaisesti läpi kiertueen yhteistyökumppaneiden ständit. Saimme maistiaiset Moist-juomaa - jonka tarkoitusta en oikein ymmärtänyt mutta joka oli mun mielestä tosi hyvää kun taas ystis ei siitä välittänyt. Olisi siellä ollut kaikenmaailman hyviä tarjouksia Puhdistamon, Body Actionin ja Hypoxin jutuista mutta mä olin kuten tavallista liikkeellä hilut taskun pohjalla :D Elixia olisi tarjonnut ilmaisen Inbody-mittauksen, mutta ilmaisuudesta tietämättöminä me laiskiaiset ei jaksettu jäädä pitkän jonon päähän odottelemaan :)

Itse luento oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäisellä puoliskolla Jutta puhui minäkuvasta, unelmista ja tavoitteista, motivaatiosta ja vastoinkäymisten selättämisestä sekä luovuttamisen syiden kumoamisesta. Täyttä asiaa siis - osa vanhaa tuttua mutta osa uuttakin. Puolivälissä oli tauko, ja kipitimme hakemaan kahvia lämmikkeeksi, sillä areenalla oli aika vilpoista. Tauon jälkeen Jutta jatkoi hetken yksin kunnes oli Bullin vuoro tulla Jutan seuraksi lavalle. Bullin tehtävä oli kumota yleisimpiä harhaluuloja treenaamisesta ja laihduttamisesta. Täyttä asiaa sekin, tosin kahteen Fitfarmin nettivalmennukseen osallistuneena suurimman osan faktoista tiesinkin jo. Olin kuitenkin tyytyväinen tapahtumaan ja luentoon. Odotin ehkä jotain suurta ja massiivista, mutta pienempimuotoinen tapahtuma oli mukavampi eikä kahviakaan tarvinnut jonottaa pitkään :D

Onneksi ystävä uskalsi kysyä yhteiskuvaa, mä kun menen aina tuppisuuksi tämmösissä tilanteissa.
Lauantaina tein mahtavaa ruokaa - siis niin hyvää etten mä ehkä enää tuu kaipaamaan pizzaa :D Meidän ihanassa In Shape-ryhmässä facebookissa on vinkkailtu loistoreseptejä muillekin, ja tää pohjas yhteen niistä vaikka mulla ei itse reseptistä ollutkaan mitään muistikuvaa... Mutta fiiliksellä hei! Huijauspizzaa tekemään :D

Uunivuoan pohjalle viipaloin juustohöylällä yhden kesäkurpitsan. Sen päälle ripottelin kahdesta sipulista sipulirenkaat. Olisin laittanut kolmekin (olivat pieniä) mutta itketti liikaa. Tässä vaiheessa jauheliha meni kuumalle paistinpannulle paistumaan. Viskasin kesäkurpitsan ja sipulin päälle pari hyppysellistä merisuolaa ja herbes de provence-seosta. Tähän väliin purkillinen Pirkan valkosipulidippiä (omnomnom se on hyvää!) ja vähän Koskenlaskijamurua. Sitten kippasin vuokaan reilusti paprikalla, pippurisekoituksella, bbq-mausteella ja suolalla maustetun jauhelihan ja viimeiseksi ripottelin päälle pari-kolme desiä juustoraastetta. Kokkiseuralaiseni tahtoi omana silauksenaan lisätä päälle vielä muutaman viipaleen chilimeetwurstia - ei ollenkaan huono idea! Eihän tämä nyt mikään ihan suoranainen terveysruoka ollut ylimääräjuuston ja meetwurstin takia, mutta ihan älyttömän hyvää. Vuoka oli uunissa parissasadassa asteessa puolisen tuntia... Oijoi, koskahan tekis tätä uudestaan :P
Maistui seuraavanakin päivänä ;)

Maissi ja porsaanlehtipihvi oli jälkiruoka huijauspizzalle :D Niin ja dippiähän mulla oli kaapissa koska nachot...
Sunnuntai-iltana oli Kaapelitehtaalla Hokutoryu-jujutsuklubilla kamppailulajinäytös - uudet kurssit alkavat tällä viikolla. Ihan kiinnostuksesta lähdin katsomaan - mullahan ei (ainakaan vielä) ole mitään mahdollisuuksia lähteä harrastamaan moista. On meinaan ollut kävelykin pari päivää taas hankalaa kiukkuisen polven takia, ja salissa lattialla istuminen olikin välillä aika hankalaa. Mutta ei sille voi mitään, kamppailu- ja itsepuolustuslajeissa on jotain komeeta :)

Ensin nähtiin kick-boxingia ja junnujen jujutsua.
Ju-jutsu oli hienoa katseltavaa :)

Kenjutsu - ei voi olla miettimättä samuraita ^_^
Karatea. Ja kyllä, siellä hajosi laudanpätkät ja lekaharkot.
Sambo - se laji jota Putinkin harrastaa :)
Näytöksiä katsoessa hujahti lähemmäs kaksi tuntia tuosta vain - lattiaistumisen aiheuttamista nivelkivuista huolimatta. Yllämainittujen lajien lisäksi oli näytös brasilialaisesta jujutsusta, mutta siitä en teidän onneksenne saanut yhtään suttuista kuvaa, koska otteleminen tapahtui lähinnä lattianrajassa ja edessä oli sen verran paljon ihmisiä etten paljoa nähnytkään. Laji vaikutti kuitenkin melko hurjalta ollessaan todella iholla käytävää taistelua. Brasilialaisessa jujutsussa ei korosteta potkuja tai lyöntejä, vaan taisteluharjoitukset perustetaan todenmukaisempiin tilanteisiin ja tutkimusten mukaan suurin osa taisteluista käydään maassa jolloin potkiminen ei onnistu. Melko rankan oloinen laji.

Nyt vaan lisää salitreeniä ja paljon venyttelyä mulle ja lihakset ja nivelet hyvään terään - sitten voin ajatella jotain näistä lajeista. Tällä kehonhallinnalla ei onnistu kuin kaatuminen :D



Tein eilen itselleni makuvettä. Ihan testimielessä - onko se yhtä hyvää kuin aina Porvoon Café Onnessa. Ja olihan se! Omenan maku tosin hukkui vadelman alle, seuraavan kerran vain yhtä makuainetta. Kyllä tuli juotua selvästi enemmän vettä ja ilman pinnistelyä. Seuraavaksi taidan kokeilla mustaherukoita vedessä :D



Lue omalla vastuulla - Explicit Content.

Ihmisten arvostelu - tuo aihe on taas hieman kiehuttanu mun sisuksiani viime päivinä... Nyt mä puhun nimenomaan ulkonäköön pohjautuvasta ikävästä arvostelusta, tai siitä että ulkonäön perusteella oletetaan ihmisen persoonasta jotain. Mulla tulee sellaisesta käytöksestä mieleen lapset jotka ei oo saanu kotona mitään opastusta hyviin käytöstapoihin... Ja sellanen käytös tahtoo saada mut käyttäytymään kuin samanmoinen kakara ja tässä mä nyt sit puran ajatuksiani. Nämä on mun mietintöjäni ja mielipiteitäni ihan yleisellä tasolla ja omien kokemusteni pohjalta. Lukekaa siis omalla vastuulla, en ota vastuuta kiukustumisista.

Mun on vaan niin äärettömän vaikea ymmärtää mikä oikeuttaa sanomaan toisesta ihmisestä "yök" tai "hyi". Mikä oikeuttaa puhumaan pakkasenraiskaamista pulkannaruista, luurangoista, kakkosnelosista, apinoista, vajakeista, nälkämaan kurjesta sen enempää kuin ryhävalaista, laiskoista läskeistä tai sotanorsuista? Siis suoraan arvostelemaan jonkun ihmisen ulkonäköä ja vielä melko ikävään sävyyn? Tuo pulkannaru saa mut joka kerta näkemään punaista... Mä en ole koskaan kuullut mitään hirveämpää nimitystä. Onko edes vastaavaa yhtä rumaa sanontaa ylipainoisista ihmisistä? Ja siis yleisessä käytössä olevaa - joku verbaalivillehän nyt voi keksiä naapurilleen mitä upeampia haukkumasanoja, mutta ne ovat taas sitä "marginaalitaidetta"...


Eikö arvostelijat tajua, että laihasta tuntuu yhtä lailla pahalta kuulla olevansa riuku kuin ylipainosesta tuntuu läski-nimitys? Johtuuko se siitä, että jonkun standardin mukaan laihuus on ihanne ja tavoite ja koska joku on "ihanteen" mukainen niin se ei voi tai edes saa loukkaantua arvostelevista sanoista? Laihaa ihmistä kuulkaas sitäpaitsi ketuttaa kun jauhetaan laihasta kauneusihanteesta, koska pelkkä "laiha" ei ole se ihannekuva mitä mediassa viljellään. Enemmän näkee hehkutusta kurvikkaista naisista, jotka siis eivät ole kurvikkaita joidenkin perusmammojen "pullea maha ja tuhdit reidet on kurvikasta"-käsityksen mukaan vaan Hollywood-kurvikkaita. Tiedättehän vaikka Anderssonin Pamskun? Tai Katy Perryn, Scarlett Johanssonin, Salma Hayek tai Sofia Vergara? Kauneusihanne nappaa yhden kohdan laihasta, yhden tuhdimmasta ja koostaa niistä kivan paketin... Nojoo, se kurveista, menee ohi aiheen :D

Mä ymmärrän sen, että tuhdimmat ihmiset on hekin saaneet kuulla yhtä ja toista ikävää omasta ulkomuodostaan. Pointti ei mulla kuitenkaan ole se, että ainoastaan laihoja ei saisi arvostella. Vaan että mun mielestäni (ja varmasti monen muunkin) ketään ei pitäisi arvostella tai arvioida ulkonäön perusteella - negatiivisessa mielessä. Kyse on ihan sellaisista pienen pienistä käytöskukkasista, vaikka että sanooko yhden missiehdokkaan olevan "kaikista rumin" vai toisen ehdokkaan "olevan kaikista kaunein". (Toki missien homma on olla ulkonäköön perustuvan arvostelun alla, mutta tuskin tuomarit siinäkään lajissa kirjoittavat papereihinsa "yök, en tykkää".) Misseissä ei edes ole rumia ehdokkaita - eikä muuten ole missään muuallakaan rumia ihmisiä. Niin kliseeltä kuin kuulostaakin, niin jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista. Ihan oikeasti. Se vaan pitää osata nähdä sieltä kaiken oman katkeruuden ja kateellisuuden keskeltä. Koska mistä muualtakaan ikävä arvostelu kumpuaa kuin siitä ettei itsellä ole hyvä olla?


Onko se siinä että jos sä olet tehnyt kroppas eteen jotain, niin sä olet luvallista riistaa koska sunlaisista ihmisistä voi muille tulla paha mieli? Vai onko jotkut turhaakin turhemmat mielikuvat vaan palanu kiinni joidenkin ihmisten mieliin niin ettei muuta osata nähdä? Laihoissa on se iänikuinen leima "kukaan ei voi olla noin laiha luonnostaan tai kärsimättä" ja puntatuissa leima "muskelia habassa meinaa ettei oo järkee päässä". Onko annettu joku sanaton lupa arvosteluun kun on itse tehnyt itsestään tietyn mallisen - tai riittääkö että se on oletettavasti tehty itse? Ja jos sitten onkin se "tavallinen pullero" niin nimittely on ihan täysin väärin, koska pullerohan ei voi itselleen mitään. On luonnollista ja normaalia syödä epäterveellisesti, lihoa, olla huonossa kunnossa ja sairastaa. On ihan ok valittaa polvikipua painon takia, treenin aiheuttama polvikipu on "oma vika".


Itse asiassa ylimääränen paino taitaa olla ihan jees juttu, koska "Elämää rakastavat ja siitä nauttivat ihmiset syö pihviä kastikkeella ja juo viiniä, laihat kieltäytyy kaikesta." "Laihoista kakkosnelosista tykkää vaan piilohomot miehet, koska naisessa täytyy olla jotain mistä ottaa kiinni." "Laihat ihmiset natustaa tuskissaan vaan kuivaa salaattia eikä ne koskaan nauti syömisestä." "Lihavat on parempia sängyssä koska ne nauttii elämästä muutenkin vapaammin." "Lihavat on lepposia."

Jokainen vähänkään muita kunnioittava ihminen osaa nykyään kuitenkin olla haukkumatta tukevampia ihmisiä. Kaikki tietävät että pullerolle tulee paha mieli jos sanotaan "yök, sotanorsu" tai "laiska ei pysty laihduttamaan". Niin ei  hyvinkäyttäytyvä normaalisti käyttäytyvä ihminen sano. Miksi sitten saisi sanoa "yök mikä luuranko" tai "bodarit on idiootin näkösiä". Miksi on hyväksyttävämpää kysyä "syötkö sä koskaan mitään vai onko sulla anoreksia?" kuin "syötköhän sä kuule vähän liikaa, onko sulla joku ahmimishäiriö?". Miten joku kehtaa sanoa toiselle "sulla on liikaa lihaksia, mä en tykkää bodareista" mutta jos joku sanoisi toiselle "sussa on liikaa läskiä, en tykkää lihavista" niin häntä katsottaisiin kuin vajaata. Tai salilla käyvälle naiselle sanotaan hänen alkavan pian muistuttaa miestä - lihoneelle ei kai sanota hänen pikkuhiljaa muistuttavan merinorsua?

Miksi itsestään huolehtiminen on outoa ja epäilyttävää ja miksi sen pitäis olla vaan väliaikaista? Moni terveelliseen elämäntapaan hurahtanut on saanu kuulla kysymyksiä kuten "koska alat syömään taas normaalisti?", "koska sä lopetat sen salilla käymisen?", "koska sun elämäntaparemontti loppuu?" Miksi hyväksyttyä on se, että ostaa suklaata, viiniä, olutta, sipsiä, ties mitä, ja istuu illan sohvannurkassa niitä mussuttamassa??? Miksi itsehillintä tuntuu välillä olevan epänormaalia? Miksi ajatus "elän mieluummin lyhyemmän elämän vapaasti mässäten kuin pitkän kitukuurisen" on ok, miksi seuraava ei kaikkien mielestä tarkoitakaan "hyvää elämää": "elän mieluummin pitkään terveenä, liikuntakykyisenä, pirteänä ja mahdollisimman lääkkeettömänä kuin lyhyemmän elämän särkyisenä, polvivaivaisena, kiukkuisena ja lääkkeitä napsien."?

Aihe tuntuu koko ajan lähtevän lapasesta ja leviävän naapuriaiheisiin :D


Yritän vaan jotenkin perustella sitä, miksi bodarit tai ballerinat tai pikajuoksijat tai maratoonarit - ja myös ne normaalit laihemmat ja pyöreämmät tyypit myös - ansaitsisivat saman peruskivan kohtelun kuin kuka tahansa muu. Urheilija on lajinsa valinnut oman intohimonsa mukaan - miksi kukaan alkaisi valintaa arvostelemaan? Miksi sitten olisi ok arvostella lajin edellyttämää ulkonäköä? Jos ei bodaus kiinnosta, niin miksi haukkua bodareita? Jos baletti on ihan samantekevää, miksi nimitellä ballerinoja? Ja jos laji taas kiinnostaa - no, silloinhan arvostelu olisi aika höhlää hommaa... Enivei, eikö voisi mieluumin kunnioittaa sitä mitä ihminen tekee, mitä saavuttaa, miten kohtelee toisia, kuinka paljon näkee vaivaa tavotteidensa ja halujensa eteen - kuin että tuijottaa pintaa ja arvostelee sitä?

Jos joku teistä tykkää haukkua ja yökkäillä ihmisten ulkonäölle, niin saa vapaasti kertoa mulle miksi niin tekee - kunhan perustelee asiansa hyvin. Koska mielipiteitähän saa (ja pitääkin) olla, mutta kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen. Jotkut perustelevat loukkauksensa sillä, että ovat "suorapuheisia ja rehellisiä ihmisiä", mutta minun mielestäni asiat voi aina sanoa kauniimmin eikä kenenkään loukkaaminen ole koskaan tarpeellista. "Suora puhe" on jotain johon sisältyy myös hyvä käytös ja rakentava kritiikki. Se ei ole sitä että möläyttää ilmoille jokaisen mielipiteensä ja pitää niistä loukkaantuvia ihmisiä herkkähipiäisinä tai jotenkin hankalina. Ja sanat "yök" ja "hyi" pitäisi voida poistaa käytöstä, johan lapsiakin kielletään yökkäilemästä.


Olen jälleen yrittänyt tuoda oman näkemykseni asiaan, joka jäi punaisena vaatteena pyörimään päähäni kuin pesukoneeseen - kiitos muun muassa tämän kuvan ja sen saamien kommenttien:

"Yök."

Voitaisko nyt sopia, että mielipiteensä jonkun ulkoisesta habituksesta voi kertoa jos osaa tehdä sen nätisti? Että mietitään ennen kuin möläytellään? Jotain muuta kuin "yök". Pliis?

...joten jo siksikin - ollaan nätisti.

Kuviin laitoin sekalaisia juttuja joista tykkään, koska en tahdo sanoa kenestäkään "hyi". Nuista sanon vaikka "jei". Ihania, kauniita, jänniä ja mielenkiintoisia ihmisiä olisi toki löytynyt hurjasti ja paljon lähempääkin, mutta ehkä eivät tahdo tulla liitetyksi tähän juttuun. Saavat olla siis mun salaisuuksiani :D

torstai 9. tammikuuta 2014

Fustraa, fantsuja vaatteita ja nastat lenkkarit

Kävi tsäkä ja pääsin eilen kokeilemaan Fustraa!

Fustrahan on uusi liikuntametodi, jonka tarkoitus on parantaa ryhtiä, vahvistaa korsettilihaksia, lisätä liikkuvuutta ja kehittää kehon hallintaa (joka on itselläni ainakin surkastunut ihan olemattomaksi). Fustra auttaa tasapainottamaan kehon lihasepätasapainoa - esimerkiksi selkälihakset ovat usein vatsalihaksia heikompia. Fustra on suomalaisen Jarkko Kortelaisen kehittämä. Lehdistä on saanut lukea juttuja miten fustran harrastajilta häviää migreenit ja muut säryt, elämä helpottuu ja ryhdin myötä paranee myös vartalon malli. Huimia lupauksia...


Tunti aloitettiin ohjaajan kanssa lämmittelemällä crosstrainerilla. "Helppo nakki", ajattelin sillä lämmitelenhän itse yleensä juurikin crossarilla ennen salia. Joskus olen käynyt jopa crossingtunneilla. Vaan eipäs ollutkaan ihan helppoa crossata fustran ohjeilla... Ohjaaja neuvoi hyvin, ja korjasi asentoani aina tarpeen tullen. Eli koko ajan. Kun lantio oli hyvässä asennossa, nousivat kantapäät polkimilta. Kun lavat oli vedetty yhteen ja hartiat oli saatu taas alas, puristin kahvoja liikaa. Pää tahtoi vetää itsensä eteenpäin koko ajan (tuon huomaan läppärillä istuessanikin - pään roikkuvan edessä niin että kohta niskaan sattuu...) tai unohdin pitää jännityksen vatsalihaksissa... Kireyttä siis on ja vaikka minkämoista epätasapainoa, mutta tuon crossaustyylin mä kyllä opettelen vielä. Kantapäät oli kaikista hankalimmat pitää alhaalla, ja saada liike takaosastoon etureisien sijaan... Alussa jo huomasin että ei tuo ihan keppijumppaa taida ollakaan.

Kyykkyasento, mun selityksestäni kun tuskin saa selvää... :)
Sitten siirryttiin pt-huoneeseen, jossa sai rauhassa treenata ja tuijottaa asentoja peilistä. Keppiä käytettiin muutamassa liikkeessä - kyykyssä se pidettiin käsivarsilla ja kädet eteen ristittyinä. Pystypunnerrus tehtiin selkä seinää vasten, jalat reilusti irti seinästä, koko selkä seinässä, vatsa tiukkana ja kädet alkuasennossa yhdeksänkymmenen asteen kulmassa. Tässä vaikeinta oli ryhdin pitäminen (jokaisessa liikkeessä piti muistaa pitää lavat vedettyinä lähemmäs toisiaan) ja ranteet kiinni seinässä. Keppiä käytettiin myös sivutaivutuksessa, jossa oli yllättävän vaikeaa pitää se kepin keskimerkki oman pään keskikohdan paikkeilla.

Mulle hirmu vaikea ^_^
Lisäksi oli monia liikkeitä matolla. Olen aina miettinyt lantionnoston tekemistä yhdellä jalalla, mutta jotenkin arastellut sitä. Vaan alanpas nyt tekemään sitä ihan vakituisesti, sen verran nasahti liike suoraan takalistoon! Uus rakkaus <3

Lopussa oli vielä jälkilöylyt crossarilla, ja tällä kertaa etureisien polte loppu aika pian ja tuntuma siirty takareisiin ja kankkuihin. Edelleen oli asennossa korjattavaa vähän väliä, mutta paljon paremmin se meni kuin alkulämmittely. Sain kehujakin siitä että pääsin  aika hyvin eroon etureisillä työskentelystä. Osasyy varmaan se, että salilla on jo hakenut tuntumaa takalistoon, ja pump-tunneillakin opinut siihen ettei tapata etureisiä kun on muitakin lihaksia joita käyttää. Ja joita kuuluu käyttää aika useassa liikkeessä...

Tämä vatsaliike oli helppo niin kauan kun pää sai hakeutua turvalliseen paikkaansa eteen, mutta kun ohjaaja käski pään takas taakse alkokin tutinat. Tarvinnee treenata vatsoja vähän enemmän... -_-
Hirmuinen hiki puski alkulämmittelyssä jo (no, enhän mä kolmeen viikkoon ole oikein mitään taas tehnytkään *nolostus* ) ja lämpö pysyi koko tunnin ajan. Näköjään crosstrainerilla saa kunnon hien jo kymmenessä minuutissa kun tekee polkemisen vähän hankalammalla tavalla ^_^  Tunnin lopussa ohjaaja venytteli takareidet ja pohkeet, mikä tuntui ihan mahtavalta :)

Tunti oli tosi kiva, ja tykästyin kyllä lajiin. Mulla tuli vähän mieleen pilates, mutta erilaista tuo fustra oli kuitenkin. Ohjaajakin oli tosi ihana ja oli hirmu kiva kun joku aina muistutti lavoista ja vatsasta ja kaikesta mikä niin helposti alkoi repsottaa kun keskittyi liikkeen tekemiseen. Selkä- ja jalkavaivaisena tuo varmaan olisikin mulle laji ihan kohdallaan, mutta hinta estää kyllä ohjaajan tunneillä käymisen - yhden tunnin hinta tuolla Foreverillä on 89 euroa... Onneksi liikkeitä voi tehdä kotonakin, kunhan vaan saa peilin kautta varmistettua että liikkeet menevät oikein. Pitää suunnitella peiliostosreissua Ikeaan...

Päätin muuten siirtää läppärini yhden pikkukaapin päälle, niin en naputellessani istu pää etukenossa sohvalla röhnöttäen... En ehkä naputteliskaan ihan niin paljoa. Toimiskohan? Jaksaisko?

Mutta jos on mahdollisuus lähteä fustraamaan, niin ihan ehdottomasti suosittelen kokeilemaan! Etenkin salitreenille fustra on varmasti tosi hyvä vastapaino. Lisää tietoa lajista löytyy täältä.


Mä tein teille mahtavan upean kollaasin mun uusista treenivaatteista! Harmi vaan kun en oo kovin hyvä ottamaan kuvia aikalaukaisimella, ja vielä huonompi oon poseeraamaan. Mutta pitihän nuo esitellä, harvoin tulee noin isoa kasaa uutta vaatetta kerralla :D Joulukuussa voitin Sports Ladyn blogin synttäriarvonnassa lahjakortin nettikauppa Gazoziin. Jes!!! Tilasin tietenkin koko rahalla. Ja koko rahalla sai vielä enemmän kun keksittyi poistotuotteisiin. Joku keltavimma muhun ilmeisesti iski tilausvaiheessa ^_^ Kaikki vaatteet oli tosi mieluisia, huppareissa on just semmonen reilumpi huppu mitä oon kaivannu - semmonen et sen voi vetää päähän pipo tai lippis päässäkin. Tärkeetä! Verkkarit on just sopivat ja matsku on mukavan pehmeetä. Tuon violetti-mustan topin selkämys on ihana ^_^

Kaks hupparia, kahet verkat ja kaks treenitoppia. Jeiii :D

Lisäksi, koska kaikki naiset tykkää kengistä (?) tein mä teille kollaasin mun kengistä! No, on mulla toki parit korkkaritkin, talvikengät, ballerinat ja pornosaappaatkin, mutta en mä niitä käytä. Paitsi talvikenkiä sitten kun lauantaina tulee hirmuisen paljon lunta (heti sen jälkeen kun huomenna on kipakka pakkanen, taivas selkeä ja revontulet loimuaa komeasti!) ja ballerinoja kesällä. Tää on kollaasi mun käyttökengistä, eli lemppareista.

Mun salikengät (juu, vois olla paremmatkin...), mun ehdottomat lempilenkkarit pronaatiotukineen,
mun sopii-kaikkeen-koska-ne-on-mustat, ja mun repaleisimmat vanhimmat ihanat.
Nastalenkkarit ostin juuri facebookin kautta, ja nyt ei harmita yhtään mahdolliset liukkaat kelit - uskaltaa pakollisten köpöttelyjen lisäksi kävelyllekin :D

Nämä oli myynnissä koska olivat omistajalle liian pienet. Ei mikään ihme, kun nämä 39-koon kengät oli passelit 37:n jalalle O.o
Keltaisia porkkanoita! Ja risottoa, jota luulin tehneeni reilusti, mutta jonka kuopus söi O.o
Arvatkaa mitä mä teen huomenna? Mä meen kuuntelemaan Jutan luentoa Espooseen! Jei! Saas nähdä kuinka paljon motivaatiota sieltä kertyy taas varastoon. Tai ei ehkä ainoostaan varastoon... Tarttis sitä nyt ihan käyttöönkin - kotitreeni on mulle niin paha lipsumisen paikka...