Retkahduksentapainen.

Alotin kirjottamaan uutta postausta syöden perjantaisen pizzan jämiä...

Eikä mua edes hirveesti ahdista tai kaduta. Mä oon vetäny tän viikon niin pienellä budjetilla ettette uskokaan, mä oon joutunu kieltämään lapsilta tietyt ruoat koska mulla on ollu päivämäärät ja ruoat valmiiks suunniteltuna. "Ei, tänään ei syödä lihapullia kun ensin syödään toi makaronilaatikko. Ja kalapuikot syödään vasta lihapullien jälkeen koska ne säilyy." Mut sitä mä en tajunnu miten koville tuollanen säännöstely ottaa...

Sen tajusin vasta perjantaina kun lapset lähti viikonlopuks isälleen. Siihen mennessä olin hössänny aamupalan meille kaikille ja päiväruoan lapsille - sit kun kämppä tyhjeni niin mulla losahti totaalisesti päässä. Mua ei kiinnostanu kaappien ja pakastimen tyhjennys enää tipan vertaa, mua ei kiinnostanu edes syödä. Tein itelleni pussi-misokeiton ja kaks hapankorppua ja painelin päiväunille. Nälkä jäi mut se ei paljoo kiinnostanu. Kyllä mä sen tiesin että syödä pitäis, ja et nyt ei mennä ihan täysillä valoilla, mut ei vaan jaksanu kun ei ollu pakko.

Joten perjantaina illalla kun tuli tarjous pizzasta ja punaviinistä, niin en kieltäytyny. Ajattelin asian niin, et pääasia että saan kaloreita. Mulla on rasva-arvot kunnossa, kolesterolit hyvät, rasvaprosentti ihan ok ja liian vähän painoa. En tiedä onko se järkevin tapa ajatella, mut se on mun tapa ajatella.

Ja lauantaina sit söin loput pizzasta. Ja päätin syödä koko päivän vapaammin. Aamupala oli tuttu ja turvallinen pirtelö, mutta sen jälkeen menin päiväpizzan kautta suoraan iltamässyihin. Maha oli kyllä ähkytäynnä loppuillan, mutta kummempaa pahaa oloa ei tullut sokerimössöstäkään. Sunnuntaiaamun sormituntuma tosin oli melko vivahteikas turvotuksesta voimattomuuteen, mutta ikävät fiiliksetkin katosivat melko nopeasti.

Viikonlopun mässyt :P

Aamupirtelöön oli piilotettu superjuttujakin - spirulinaa, OptiMSM:ää ja ruusujuurijauhetta :)

Katti vei mun toisen aamupalamunani ja näytti päälle kieltä.

Hauska huomata, että kun on oppinut syömään, niin oppi näkyy myös pizzansyönnissä. Ei, en mä koko lättyä silti saanut uppoamaan, mutta puolikas meni hujauksessa. Ja tuo toinen puolikas hujahti yhtä nopeasti. Jei, mä osaan syödä mitä vaan :D

Onneks päätin jo kuntokuurini alussa, että otan rennosti jos siltä tuntuu. En syyllistä itteeni, en vaadi iteltäni pilkuntarkkaa suoritusta. Mulle päätavote on saada se paino nousemaan ja sen myötä lihasta lisää ja voimaa arkeen. Mä voin tiristellä rasvoja alemmas sit kun mulla on varaa siihen, sit kun kroppa on paremmassa kunnossa. Eli isompi. Eli normaalipainossa ja mieluiten reilusti sen alipainorajan ylikin.

Kaikkea nättiä kaupassa ja minä tietenkin heti kuvaamassa niitä -_-

Mä en ensin edes tunnistanut tuota kurpitsaksi. Luulin sitä muovimöhkäleeks joka helpottaa hevi.tuotteiden esillepanoa... Val-ta-va!!!

Kaupan parkkipaikalla oli malliesimerkki siitä että nuoretkin voi osata hoitaa parkkeerauksen.

Perjantaina hain lisäravinteetkin postista. Aminopörssissä muuten asiakaspalvelu toimii! Olin tilannu ison paketin Echinasinkkiä talven flunssien karkotusta varten, niin soittivat tilaus-iltaa seuraavana aamupäivänä, että oli ollu virheellistä tietoa nettikaupassa eikä niitä isoja paketteja enään olekaan. Pienempiäkin löysivät vain kaksi, mutta kysyivät käykö mulle että yliviivaavat mun echinasinkin kokonaan tilauksesta, ja laittavat sit ne kaks pienempää pakettia velotuksetta pakettiin mukaan. Totta helv... kävi! :D Nuiden hätävarahivenaineiden lisäksi tuli kookossuklaaproteiinijauheet, paljon kehuttua Micro Whey Activea. On muuten tosi hyvää! Tuossa ei ollut sitä jauhoista suutuntumaa mikä protskuissa yleensä tahtoo olla. Ja veteen sekotettuna ei ollut yhtään vetistä. Nam! :P Lisäks tilasin maltoa palkkaria varten ja -tadaa- kreatiinia. Aikoinaan sitä kokeilin himpan verran, mutta en tykännyt turvonneesta olosta. Nyt meinaan silti kokeilla uudestaan - tänään alkaa tankkauskuuri ja viiden päivän jälkeen sit ylläpitoannokselle. Jos vaikka sais lisäpotkua salihommiin eikä se painonnousukaan haittais.

Mä tiedän, ettei se painonnousu aina ole juhlaa vaikka se onkin tavoitteena ja toiveena. Välillä mulla on vatsa ollu turvoksissa enkä mä itselleni isoa mahaa tahdo. Tai kun muuten turvottaa niin saattaa mielessä käydä että eikö hoikkana ja heikkona oo ollu ihan hyvä olla. Ja entä jos mun kroppa oppii siihen että pitää syödä ja vaatiikin vaan koko ajan lisää, tottuu suurempiin ja suurempiin annoksiin? Entä jos mä alankin kasvamisen sijaan lihomaan? Mä en tahdo laihikselle olemaan nälässä! Aika pitkälle menee välillä ajatuksissa, mutta se lie ihan normaalia. Mä oon tosi ilonen siitä että oon saanu Emmiltä vinkkiä siitä, ettei kasvaessa fiilikset aina ole hyvät ja positiiviset. Että välillä tuntuu painon menevän vääriin paikkoihin. Se on helpottanu mua hirmu paljon käsittelemään omia ajatuksenpoikasiani. Osaan lykätä pois ne ajatukset ettäkö laihana ois parempi. Mutta kun ei ole. Terve paino ja oikee kropankoostumus on paljon tärkeempää. Se helpottaa arkeakin kun ei tarvitse olla pyytämässä apuja joka asiassa. Ihan perusjaksaminen helpottuu. Ja vaikka syömisiin välillä menee hermo, mä tiedän että hyvä ruoka auttaa mua henkisestikin jaksamaan paremmin ja pysymään pirteänä. Ja vaikka mä tuijotan vaakaa välillä ehkä liikaakin sitä painoa odottaen, yritän olla arvostelematta jokaista uutta muhkuraa hyväksi tai huonoksi.

Mittoja otin itsestäni taas muutama päivä sit. Kaikista ilosin olin huomatessani, että mun mitat on samat kuin elokuun alussa kun alotin syömäänopettelun Superdieetillä, MUTTA painoa mulla on kaksi kiloa enemmän! Mä olen siis tiivistynyt! Vaikkakin olin välillä ilonen siitä, että vyötärö oli kaksi senttiä kaventunu, niin tää on mun mielestä kyllä vielä huipumpi juttu. Ja ne möhömahafiilikset on ollu enemmän päänsisäisiä tai ohimeneviä kuin mitään pysvää. Jotain siis oikeesti tapahtuu :D 

Tutkijan töitä

In Shapen alusta oon miettiny normaalia enemmän tuota mun kortisonilääkitystäni. Lukenu pakkotoistosta miten se on ihan hirveen huonoks punttaajalle ja miten se syö lihasta ja turvottaa. Enkä oo päässy mihinkään lopputulokseen koska mulla ei oo lihasta sikskään kun en oo pitkään aikaan tehny niiden eteen mitään. Ja turvotusta en oo huomannu. Sit mulla tuli mieleen semmonen hassu asia, et mä en oikeastaan tiedä mun lääkityksestäni mitään! Selkärankareumakin on melko tuntematon, nivelreumasta tiedän sen mitä oon äitiltä ja lääkäreiltä aikoinaan kuullu... Pitäskö päivittää tietojansa niidenkin suhteen, kun mä kuitenkin tiedän esimerkiks ystäväni kilpirauhasen vajaatoiminnasta aika paljon kun tein päättötyöni siihen liittyen??? Päättötyössä mä kirjotin umpieritysrauhasistakin, mut ei tullu mieleen tietenkään siinä stressissä kiinnittää huomiota siihen pieneen lisämunuaiseen joka liittyy muhun itseeni. Mutta tuo kortisoni... Niin paljon siitä löytyy pahaa sanottavaa, mutta siihen se tahtoo jäädä... Miksi kortisoni tekee mitä tekee???

Siinä on kortisoni. Kuva on wikipepdiasta, mut mä tein sille hymynaaman ettei se olis niin iso mörkö :)

Mitä mä sit asiaa tutkiessani opin?

*"Kortisoni on kortisolin aineenvaihduntatuote, kortisoli on hormoni jota lisämunuaiset erittää." Sitä mä ihmettelin pitkään et mitä kortisoni oikein on, kun aina joka paikassa vaan puhutaan lisämunuaisista ja kortisoLista... Mut selvishän sekin. Ensin tulee kortisoli josta osa muuttuu kortisoniksi. Kortisonin vaikutukset (ja sivuvaikutukset) ei ole niin isoja kuin kortisolilla.

*"Kortisoni saa rasvan varastoitumaan keskivartaloon, maksan ympärille, kasvoihin ja niskaan." Annoksen pitää kuitenkin olla ainakin tuplaten mun tänhetkinen annostus ennenkuin ilmenee näitä rasva-aineenvaihdunnan oireita joihin kuuluu myös kuukasvoisuus. Mullakin ollu muksuna vähän pyöreemmät posket välillä, mut siinäkin oon selvinny aika vähällä.

*"Kortisoni lisää ruokahalua, sillä glukokortikoidien luonnollinen tehtävä on turvata elimistön energiansaanti." Tätä en oo itse huomannu muuten kuin kortisonipiikkien yhteydessä, mutta ne annokset onkin sit tosi paljon suurempia kuin mun päivittäinen nielastava annos :)

Siinä on polvi jota piikitetään. Mutta noin isoa ruiskua en ole kyllä koskaan nähny käytössä... Kuvan nappasin aafp.org:sta.

*"Kortisoni haittaa luun rakentajasolujen toimintaa ja näin luun uudisrakentumista. Se hidastaa kalsiumin imeytymistä suolesta ja näistä syistä altistaa osteoporoosille." Mulla on luutiheydenmittauksessa muutamia vuosia sit todettu osteopeniaa eli vähentynyttä luuntiheyttä joka ei vielä ole osteoporoosia. Vaan kahden vuoden sali- ja jumppaharrastelun jälkeen oli tasot jo huisisti paremmat, lääkäri ihmettelikin että mitä oon tehny. Liikunta siis kannattaa!

*"Kortisoni heikentää vatsan suojakalvoa ja siksi etenkin särkylääkkeiden kanssa altistaa vatsahaavalle." Jep, kuulin asiasta siinä vaiheessa kun olin ruokatorviongelmien takia gastroskopiassa ja sain tietää vatsassa näkyvästä parantuneesta vatsahaavasta... Siihen mennessä kukaan ei ollut maininnut sellaista pikku asiaa että "kortisonilääkityksen aikana täytyy aina olla vatsansuojalääkitys!" Aha. Kiitti.

Kuvan lääkkeet eivät liity tapaukseen. Tosin joskus on tuntunu että lääkkeiden ja niiden sivuvaikutustenestolääkkeiden ja yhden varalisälääkkeen annos on jotakuinkin kuvassa näkyvän kokoinen. Kuvan tarjosi dinby.dk, tak :)

*"Mitä pidempi kortisonikuuri, sitä hitaammin lopettaminen on hoidettava jotta vältetään lisämunuaisten vajaatoiminnan oireet." Kuurin lopettamiseen saattaa mennä kuukausia ja annosta saa alentaa yleensä noin neljäsosan kerrallaan.

*"Kortisoni ohentaa ihoa ja voi aiheuttaa aknea." Ihanaa, nyt pelkään näppyjen paluuta kahta kauheammin. Tähän asti tiesin vaan ihon ohenemisesta ja tiesin ihon punottavan helposti (vaikka sokeroinnin tai kuorinnan jälkeen) ja enemmän kuin "normaaleilla".

(Tähän en laita kuvaa koska näppykuva tästä blogista löytyy jo.)

*"Kortisonihoito voi edistää harmaakaihin ilmaantumista." Taidankin soittaa terveysasemalle ja kysyä pääsystä silmälääkärille. Mun kaihia ei oo tarkastettu melkein kahteen vuosikymmeneen -_-

*"Kortisoni piilottaa tulehdusoireita, mutta altistaa infektioille alentamalla vastustukykyä." Tän oon saanu huomata siinä, että luulen olevani vaan kovassa flunssassa mutta oonkin keuhkokuumeessa. Kortisonin kanssa kuume ei ihan helpolla nouse ja kun nousee niin tulehdus on jo aika pitkällä. Siksi otan influenssarokotuksenkin, koska mut kortisonin takia lasketaan riskiryhmään kuuluvaksi. Tästä syystä myös hampaat pitää pitää kunnossa, koska tulehdus voi piileskellä kortisonin takana pitkäänkin ja aiheuttaa vahinkoa muuallakin kuin suussa...

*"Kortisoni vaikuttaa verensokeriin." Kortisoni kohottaa verensokeria jolloin elimistö tarvitsee enemmän insuliinia verensokerin säätelyyn. Tästä syystä isoilla kortisoniannoksilla ja pidemmällä aikavälillä voi kehittyä insuliiniresistenssi, joka taas liittyy kakkostyypin diabetekseenkin. Kun kortisoni yleensä otetaan aamulla, verensokeri on korkeimmillaan illalla. Yön aikana verensokeri voikin sitten romahtaa - ei ihme että mun verensokeriongelmat on aina ajoittuneet aamuihin ja aamupäiviin. Selvisi sekin.

*"Kortisoni aiheuttaa lihasheikkoutta." Tän asian selvittäminen aiheutti mulle eniten päänvaivaa ja tää mua eniten kiinnosti. Mutta tämän verran tiedän nyt: Koska kortisonin (ja nimenomaan glukokortikoidien mihin kortisoni kuuluu) tehtävä on se energian hankkiminen, hajottaa se lihaksessa proteiineja aminohapoiksi, jotka sitten kulkeutuu maksaan glukoneogeneesin tarpeisiin. Glukoneogeneesi taas on se prosessi, jossa glukoosia elikkäs helppoo käyttöenergiaa valmistetaan jostain muusta kuin hiilihydraateista, kuten noista lihaksista napatuista aminohapoista. Glukokortikoidit voi myös aiheuttaa kaliumin erittymistä munuaisissa joka voi myöskin vaikuttaa lihaksiin - ikävällä tavalla.

Siinä on mun paranemaan lähteny lihasheikkous ^_^

*Kortisoni voi myös aiheuttaa unettomuutta, hermoilua, psykoosia, ja kaikkea muuta jänskää. Eli periaatteessa stressioireita, stressihormoneihin kun kuuluu. Mutta eihän kaikkeen mahdolliseen voi valmistautua tai keskittyä. Eikä kannatakaan.

Koska kortisonin vaihtoehtoina ois solunsalpaajat tai biologiset lääkkeet jotka ah, niin luonnolliselta kuin kuulostavatkin, aiheuttavat ihan yhtälailla ikäviä sivuvaikutuksia, niin kiitos pitäydyn tässä vanhassa rakkaassa myrkyssäni. Ilman lääkkeitä kun en kuitenkaan pärjää. Olishan se hienoa ja kivaa, mut kun ei niin ei. Ja koska nyt opin sen, että mun annokseni on melko pieni, niin en enää huolehdi sivuvaikutuksista. Ehkä mä jopa saan ne lihaksetkin joskus, kunhan näen vähän vaivaa. Ai, eikö ne muillekaan tule tosta noin vaan??? :P

Ihmisen elimistö on muutenkin niin huippuhieno juttu, että kyllä siellä kaikki on tarpeellista. Kaikki on jotain kautta yhteydessä kaikkeen. Kortisoni toimii muiden hormonien kanssa just niinkuin kuuluukin.

Riittäiskö se tietoiskusta? :D

Maanantaina oli olkapäiden ja ojentajien vuoro salilla. Olikos se niin että kolmas kerta toden sanoo? Koska tällä kertaa sain tosi hyvän tuntuman sekä olkapäihin että ojentajiin. Olat etenkin muistutteli olemassaolostaan loppupäivän ja vielä seuraavanakin päivänä. Ihan mahtavaa!

Salimatkalla pitää aina räpsiä kuvia :)

Eilen oli sitten taas jalkapäivä. Ihana, ihana jalkapäivä <3 Hirveä hiki treenin alusta loppuun <3

Eilen myöskin törmäsin ensimmäiseen Fitfarmilaiseeni, sattuipa vielä olemaan In Shapelainen. Voi kun voisinkin sanoa tunnistaneeni tyypin saliohjelmasta, mutta totuus on että näin paperiläjän jossa vilahti Fitfarmin logo. Ja siispä kysymään asiaa :) Hirveän paljon ei siinä ehtinyt juttelemaan, ettei vaan hiki olis laskenut. Ja treenatessa mä en voi kuvitellakaan paljoa juttelevani. Ellen tahdo kuolata paidalleni samalla.

Maanantaina oli kuuraa ^_^

Tänään oli salikortin viimeinen päivä, ja mulla oli tarkoitus mennä tekemään vielä hauis- ja rintatreeni. Mut sit kävi näin...

Ranne, joka oli kiukutellu jo pari päivää, päätti olla sen verran turvoksissa etten uskalla sitä nyt ärsyttää yhtään enempää. Hassua sinänsä - olisin kuvitellut että kiukustuva ranne olis ollu vasemmassa kädessä, koska se on kaikenkaikkiaan hirveen paljon heikompi käsi kuin oikea niin olisin luullut että sama paino ärsyttäisi sitä suhteessa enemmän...

Rannekiukkua ei helpottanut edes hienohkot treenihanskat.

Jotenka nyt lepuutan pari päivää, napsin pari tulehduskipulääkettä ja katon mitä tuo ranne meinaa. Viikon lopussa vois sit kokeilla tehdä jotain. Kotitreeniä, koska ens keskiviikkoon asti ollaan salittomia. Hirmuisen pähkäilyn jälkeen päädyin menemään takaisin uimahallin salille. Olkoonkin että se on melkoisen pieni enkä ole varma löytyykö kaikki tarvittavat laitteet sieltä - mutta vaihtoehtoliikkeitähän on, joten niitä kokeilemaan jos muu ei auta :D Lisäks se on sopivan kävelymatkan päässä, lämmittelyt hoituu matkalla salille ja kotiin :) Eikä mua haittaa sekään, että kelakortin reumakoodilla kuukauslipun hinta on tosi halpa. Eikä sekään että samalla kortilla voi sitten käydä uimassakin. Kuopus ainakin tykkää just viimeksmainitusta.

Seuraavaks mä pläjäytän vaan ison kasa kuvia. Noiden tietojen kaiveluun meinas jo pari kertaa mennä hermo, mut jotain selvis sit kun tarpeeks jakso vääntää ja kaivaa. Tuntu ettei tästä päivityksestä tahdo tulla mitään... Nyt oon ilonen siitä et pääsen eroon kahdestatuhannesta (no melkein) välilehdestä ja niiden selailusta - jesss!!!

Valkosuklaapuddinkia vadelmilla

Tää oli huono yritys tehdä mikrossa marenkia valkuaisista ja steviasta. Sitkeetä ja mautonta. En suosittele.

Protskulettuja joiden ohjetta tai alkuperää en enää muista :(

Mutta ne oli tooosi hyviä paistetun mausteomenan ja jätskin kanssa. Juu, jätski kuuluu mun... öh...

Kinkkujuustomunakokkelia myskikurpitsan viekussa, aamupirtelöitä, aamullääkkeitä (puolet on kyllä vitskuja), tonnikalasalaattia fetalla ja reajuustolla ja maailman parhaita jauhelihapihvejä pelkästä jauhelihasta ja mausteista :P

Mä keitin vähän makaronia. Tässä ei ole vesiä vielä kaadettu.

Makaronista tuli melko paljon tonnikalasalaattia. Ihanku mä jaksaisin syödä samaa ruokaa kolme päivää -_-

Pari maistoin vaan, muksut tartti leffapopparit :)

En yleensä kata aamupalaani ikkunalaudalle.

Protskupuddinkia, ruusunmarjapilttiä ja marjamix-jauhetta :)

Kuopuskin tahto puddinkia. Tein miniannoksen.

Puddinkiin pelmahti nyt ruusunjuurijauhekin. Testing.

Se syksy ^_^

Tämäkin oli liekinvärinen vaan pari päivää, nyt se on jo ruskea -_-

Voi taivas!

Tutkimuksessani käyttökelpoisimmiksi lähteiksi osoittautuivat: hyväterveys.fi, vaikeaosteoporoosi.fi, reumaliitto.fi, terveystalo.com, ohjepankki.vsshp.fi, terveyskirjasto.fi, diabetes.fi,  ja medicina.fi

Sunnuntai on lepopäivä.

... ja otsikkohan on ihan täyttä huijausta :P

Sunnuntain PITI olla lepopäivä, mutta koska tajusin salikorttini menevän umpeen tässä joku lähipäivä, niin päätin aloittaa uuden treenikierroksen heti. Ehdin sitten hoitaa salilla treenit mahdollisimman pitkälle ennenkuin alkaa köyhän pakkoloma saleilusta. Onneksi tauko kestää vain viikon - sen aikaa kestän tehdä kotitreeniäkin. Ja LUPAAN olla fuskaamatta vaikka kotitreenissä se on ihan luvattoman helppoa...

Ihan mahtavaa huomata miten lihaksia alkaa löytymään. Ensimmäiset kerrat selkäliikkeitä tuntu jotenkin vaikeilta ja väsymys tahto mennä käsiin kun ei tiennyt millä kohdalla liikettä pitäisi tehdä. Eilen taas selkä teki töitä - sen huomasi jo salilla ja sen huomasi illalla kotona. Mun romu alaselkänikin tykkää selkäliikkeistä - se ei meinaan kipuillut eilen yhtään (ennenkuin jumituin keittiön tuolille läppärin kanssa). Jalkatreeni taas tuntuu selässä jälkeenpäin - mutta yritän muistaa lääkärin sanat siitä että selkä voi kiukutella pitkäänkin just alkaneesta liikunnasta.

Tänään on vuorossa olkapäät, ojentajat ja vatsat. Olkapäätreenikin on jo yksi lemppareistani, sillä tahdon itselleni hartiat tämän pullonkaulan tilalle :D Hitto - kaikki treenit on mun lemppareita!

Sit vähän sisäisiin maisemiin...

Mä oon kovastikin miettiny tätä kuntokuuria suuremmassakin mittakaavassa kuin vaan omana pikku harrastuksena. Miten se vaikuttaa vähän kaikkeen. Esimerkiks ihmissuhteisiin. Se, että itse muuttaa elämäänsä vaikuttaa väistämättä niihin lähimpiinkin. Muiden ajatuksistahan mä en voi puhua, mutta omista tunnoista kyllä. Ja aika usein on ollu melko yksinäinenkin olo tän homman kanssa. Ei oo salikaveria eikä ketään kenen kanssa vaahdota treenien upeudesta tai ruoka-asioista. Lähimmille en viitsi koko ajan jankata näitä asioita, koska kiinnostuksen kohteet on kuitenkin aika erilaisia. Sekin, ettei musta enää tahdo saada baariseuraa, tuntuu vaikuttavan yllättävän paljon. Välillä musta tuntuu että oon nykyään mahottoman tylsää seuraa.

Olenko mä sitten nyt jo hirveä tiukkis kun en tahdo olla humalassa tai jos katon mitä syön? Enkö mä vaan huomaa sitä itse? Mä kokeilin humaltumista pari viikkoa sitten, mut en tykännytkään enää siitä olosta. Onneksi sen olonpoikasen sai syömällä pois. Ei mua pieni hiprakka haittaa, ja kyllä mä lasin viiniä voin ottaa, mutta se olo mitä sieltä baarista yleensä ennen haki - ei kiitos. Ja tässä iässä kun se ei ole enää se yks ilta. Ei edes se yks ilta ja seuraava päivä. Se on yks ilta ja kolme päivää - siinä kärsii paitsi fyysinen puoli niin myös pääkin. Sitäpaitsi juominen aiheuttaa mulle tosi helposti pahan mielen. Ja sehän on ihan faktakin eikä pelkästään mun tunne, että alkoholi laskee onnellisuushormonipitoisuuksia.

Mä en silti aio antaa periks mun kuntokuurissa. Se on liian tärkee juttu. Se tulee opettamaan mut vielä paremmille tavoille, vaikka hyvät elintavathan mulla on jo nyt kun noudatan Fitfarmin ohjeita. Tavotteena on kuitenkin se, että opin tekemään asiat itse. Nyt kun oon saanu liikunnan osaks arkea, tahdon myös pitää sen siinä. Mulla on niin paljon kuitenkin fyysistä kremppaa et jos en pidä kropastani huolta niin meen vaan kipeemmäks. Sekin tuntuu välillä semmoselta asialta mitä kaikki ei ymmärrä. Toisaalta kummahan se ois jos suhtautuminen omaan kroppaan ois samanlainen perusterveellä ja kolmekymmentä vuotta enemmän ja vähemmän sairastaneella. Mut sit kun sen vihdoin tajuaa tämmönenkin romu että siitä omasta kropasta voi saada ehjemmän, niin eihän sitä tahdo enää tehdä itelleen hallaa. Muilla se selkäkipu voi helpottaa hieronnalla tai liikunnalla, mulla se kipu voi olla merkki jostain muusta kuin huonosta työasennosta. Muilla voi olla jalat väsyneet päivän seisomisesta, mulla se väsymys voi muuttua turvotukseksi nivelissä. Ja se väsymys mikä tulee kun on kipee, se on semmosta mihin kahvi ei auta eikä se mene ohi päikkäreillä. Se ei ole edes päänsisäistä väsymystä, vaan se alkaa fyysisestä ja pian väsyttää henkisesti vaan siks et on niin kypsä siihen että on aina välillä kipee...
Jos mä pystyn itse tekemään jotain sen eteen ettei noita väsymyksiä ja särkyjä tulis, niin totta helvetissä mä sen teen. Ja tää asenne on mulle uus enkä siitä halua luopua.

Erinäisistä syistä johtuen viikonloppu oli melkosta matalalentoa mielialan osalta. Kaikki alko taloushuolista kun tajusin miten pitkä aika seuraavaan rahapäivään onkaan. Huoli ja stressi siitä varmaan aiheuttikin sit seuranneen dominoefektin: pettymyksen siitä ettei hallitse kaikkea - suru siitä ettei ihmissuhteet ole loistavalla tolalla - pelko siitä että selkäkipu on kohta jotain pahempaa... Ja loppujen lopuksi itku tuli jo siitä että lattialla oli näkkärin muruja. Matala mieliala ei ole vieläkään ihan helpottanu, mutta koska mä oon käyny pohjalla aikasemmin niin mä tiedän etten vielä ole ihan surkeessa jamassa. Mä huolestun sit kun en jaksa lähteä enää salille tai lenkille.

Aika paljon keskittymistä ja jonkinlaista itsesuggestiota tai psyykkaamista tarvii että saa oman mielialansa paremmaksi. Sen mä oon alkanu oppimaan ettei märehtiminen auta ja ettet sä voi vaikuttaa muihin ihmisiin, niiden käytökseen tai tunteisiin. Asiat on mitä on, niitä voi selvittää mut aina ei oo oikea aika sillekään. Välillä täytyy keskittyä siihen omaan hommaansa ihan täysillä, keksiä märehtimisen sijaan muuta tekemistä ja muiden ihmisten miettimisen sijaan miettiä itseään. Mä olen kuitenkin ennen hajottanu itseäni miettimällä liikaa asioita joille en voi yksin tehdä mitään, sen mä päätin lopettaa jo kesällä. Ja siitä mä pidän kiinni. Voi olla että mä pidän yllä suojamuuria, tai rakennan sellaista, mutta tällä hetkellä olo tuntuu kuitenkin liian hauraalta täysin ilman suojaa elämiseen. Mä olen avoin mutten enää sinisilmäinen. En sitten tiedä onko se hyvä vai paha. Toisaalta, voiko olla täysin elämälle avoin jos tarvitsee edes suojamuurin rippeitä?

Tämä tässä tällä erää. Jäi omat kuva laittamatta kun meili toimii hitaanlaisesti ja läppäri uhkaa sulkeutua kohta päivitysten takia. Halusin kuitenkin saada tämän purkauksen valmiiksi. Vähän erilaista höpinää tällä kertaa.

Nyt mä lähden salille!

Treenii ja messuu :)

Arvatkaa mikä päivä oli torstaina? Tässä vinkki :)

Jep, jalkapäivä! Ja yllättäen mä olen myös yks niistä jotka tykkää jalkatreenistä eniten. Olisko se, et jaloissa on edes vähäsen enemmän voimaa ku muualla, niin treenin tekeminenkin tuntuu enemmän oikeelta treeniltä kun voi käyttää isompia painoja ku kaks kiloo. Nojoo, elekää liian tarkkaan kattoko noita mun smithin tangon painolevyjä... :P

Jalkatreenipäivä on kans se kerta viikosta kun hikoilen ihan älyttömästi. On hauskaa kattoo kun nenänpäästä tippuu pisaroita lattiaan ja ihan mahtavaa kun norot valuu ohimoilta kaulalle. Ja varsinkin kun mulla on se jälkikipuilu jääny vähemmälle, niin kunnon hiki ainakin kertoo että on tehny!

Oli mulla hiki!

Tuntuu että jalkaohjelma on vielä kuin tehty tuolle salille missä nyt käyn - joka liikkeen jälkeen on siirtyminen alakerrasta ylös tai yläkerrasta alas... You know, rapputuska tutisevilla jaloilla...

Jälkipala, omnomnom, ihan paras maku :P

Jätin häirikköviestin jälkeeni salin vessan peiliin.

Kotiin tultuani olikin sit aika miettiä RUOKAA! Paitsi että tein pikaruoaksi maailman parhaita jauhelihapihvejä, hoidin myös myskikurpitsan päiviltä... Siis halkaisin ja laitoin uuniin. Iltaruoalla söin kanan kanssa myskikurpitsaa ihan sellaisenaan - ja oli muuten hyvää! Googlatessani sen käsittelystä luin monesta jutusta että se kaipaa vahvoja mausteita. No, se varmasti kestää vahvatkin mausteet, mutta mun makuuni ei välttämättä tarvitse mitään :)

Herkkupihvi ja härpäkkeet.

Kurpitsat siveltiin öljyllä ennen uuniin laittoa.

200 astetta ja vaikka ohjeissa luki puoli tuntia niin pidin varmaan puolitoista - oli ainakin kypsää. Puolessavälissä vähensin lämpöä aika radikaalisti.

Kauppaan oli tullut isoja Skyrejä ja pienesti hullu kauppiaamme oli pistänyt hinnaksi 1,49. Arvatkaa onko mulla aika monta Skyriä jääkaapissa?

Perjantaina olikin luvassa messuilua Messuhallin I Love Me-messuilla. Yritin saada lippua itselleni jos jotakin kautta, ja Cocovin facebook-sivu oli yksi niistä joistakin. Heillä oli muutaman kerran lippuja jaossa viidelle nopeimmalle kommentoijalle, mutta olin aina auttamattomasti myöhässä. Ilmaisin olemassaoloni kuitenkin kommentoimalla jotain harmistunutta, ja pian sainkin viestiä tuntemattomalta naiselta joka kysyi haluaisinko lipun messuille. Totta maar! Vähän olin epäileväinen, ettäkö ihan tuosta vaan antaisi lipun ja vielä pistäisi postiin pyytämättä mitään takaisin - ja kyllä! Keskiviikkona tuli lippu postissa :D Ihan hirveen iloiseksi tulin tuosta, hirmu ystävällisesti tehty :D

Perjantaiaamun treeni oli tarkotus tehdä salilla ja syödä ruoka sitten junassa matkalla Pasilaan. Alkoi kuitenkin arveluttaa juna-evästely. Ensinnäkin olisin ujostellut, toisekseen oon niin hidas syömään että eväät ois jääneet puolitiehen, kolmanneks olin laiska enkä halunnut raahata salireppua messuille :P Päädyin siis tekemään rinta- ja hauistreenin kotona. Painovalikoima on kyllä edelleen niin rajottunut, että en ihan ollut tyytyväinen treeniin. Pitäisi hommata säädettävät käsipainot, sitten luulen että tangon ja steppilaudan kanssa treenin saisi jo melko hyvin tehtyä kotonakin. Yksi merkintä joulupukin listaan :D

Kotireeniin valmis ja siivetkin näköjään selässä :)

Vielä yks kookosöljykaffi ennen lähtöä. Maito jää välillä kivasti öljyn sekaan pinnalle - ihanku styroksia O.o

Sinne!

Heti sisäänpäästyämme oli ensimmäiseksi etsittävä Moroccanoilin koju, sillä näimme heidän kassejaan joka toisessa käsitaipeessa. Toki mekin saimme omamme, ja yllätyksenä kassista paljastui kaksi hiustenhoitoainenäytettä. Ne pitää testata heti kun ehtii/muistaa, sillä niiden sisältämä argan-öljy on aika iso juttu tällä hetkellä. Saa nähdä muuttuuko tämä blondattu takkupehko näillä aineilla kiiltäväksi... Jos tuote tehoaa yhtä hyvin kuin se tuoksuu hyvälle, tulos on taattu.

Koska seuralaisena olleella ystävällä on ensi kesänä se suuuuuuri <3 juhla, käytiin näitäkin mekkoja läpi. Ja onhan ne upeita :)

Tässä kaikki mitä kosmetologi sai ostettua kauneuspuolelta - euron luomivärikyniä -_-

Herkkuja koruja ja herkkuja meikkibokseja ^_^

Lisää herkkuja :D Nämä löytyivät Beauty Shop Malenan ihanan rustiikkisesta messukojusta.

Beauty Shop Malenan sydämiä <3

Tämä puoli houkutteli mua tänä vuonna selvästi eniten... TERVEYS!

Enimmät messuostokseni teinkin sitten terveyspuolella. En silti tuhlannut, vaikka vähän morkkis jäi näistäkin osteluista kaihertamaan... Ostin sitä mikä minulta oli lopussa ja mitä tarvitsin - hirmu kasan salmiakkista D-vitamiinia (nam) ja Biokian marjajauhemixejä aamupirtelööni. Terveysosasto oli siitäkin mukavampi kuin Kauneus, Muoti tai Korupuoli, että siellä sai maistiaisia! Sain vihdoin testattua Leaderin mustaherukkaista So Lo Carb-protskupatukkaa - ja se oli ihan kehujensa arvoinen! Saatanpa minäkin niitä joku päivä ostaa kaappiin välipalavaraksi, vaikken kovin innoissani ole patukoista ollutkaan :P

Lisäksi maistelin erilaisia rahkoja (ja Skyriä, tottakai, baanania :P ) ja sain annoksen Puhdistamon MSM+C-juomaakin. MSM:ää olen käyttänyt itsekin, mutta noista superjutuista enemmän joskus myöhemmin :)

Jos kehonkoostumusmittaus maksaa kaksi euroa, niin haluan sen!

Lopuksi piti vielä käydä kehonkoostumusmittauksessa. En tiedä miten paljon luotan noihin mittareihin joita kotiinkin saa ostaa, mutta oli hauska nähdä mitä tämä mittari sanoo erilailla kuin edellinen mittaus. No, ihan ensimmäiseksi kysyttiin ikä ja pituus ja minä pamautin mitään ajattelematta iäkseni 35. Mietin kyllä jo silloin että mitä tulikaan sanottua, mutta annoin asian olla. Vuosi sinne tai tänne, eikö?...

Rasvaprosentti tuolla mittauksella oli 3,2 prosenttia enemmän kuin Tanita-laitteella mitattuna. Silti luku oli kuulemma oikein hyvä - itse en tosin ollut ihan samaa mieltä. Viskeraalisen rasvan taso oli kolmonen, kun toisessa mittauksessa se oli kaksi - ok, ei huomattavaa eroa ja tulos hyvä.

En tiedä tarkoittaako luustolihasprosentti lähellekään samaa asiaa kuin toisen mittauksen lihasmassat, mutta jos niin on niin prosenteissa ei ollut eroa kuin vajaa kaksi prosenttia. Sain siis kuulla olevani selkeästi liikuntaa harrastava, sillä luustolihasprosenttini kertoi lihasmääräni olevan "normaalin alueen ylärajalla". Melkein tirskahdin kikattamaan - jep, näkisittepä urheilijaminän heiluttelemassa kahden kilon painoja hikoillen ja puhisten... ^_^

Painohan oli tuon Omron-mittauksen aikana huisit 47,4 joten ihan oikeaa painoa ei siinä vaiheessa ollut. Painoindeksi väittikin minun olevan normaalipainoinen... Olin syönyt aamupäivällä ja juonutkin suht normaalisti messuillakin. Ehkä nuo asiat nostivat lukuja vähän ylöspäin.

Nuo I Love Me-messut on yks niistä harvoista messuista jotka mua kiinnostaa. Yleensä mielipiteeni messuista on se, että ne ovat maksullisia mainostilaisuuksia ja messujen pitäisi maksaa ihmisille, että jaksavat tulla katsomaan tarjontaa. Pakko tunnustaa että en olisi tuonnekaan itseäni maksanut sisään, ilman lahjalippua messut olisivat jääneet väliin. Mukavaa siellä oli kuitenkin kierrellä ja juurikin etenkin Terveyspuolella kuunnella enemmän ja vähemmän uskottavia juttuja mahtavasta kaiken parantavasta uutuustuotteesta... Itse uskon enemmän niihin hiljaisempiin myyjiin...

Perjantain iltapala. Ei ihan oikeaoppinen mutta hyvvää :P

Tänään lauantaina oli iisi päivä. Nukuin myöhään, söin hitaasti - ja sitten tulikin jo kiire että ehti kirjastoon ja kauppaan. Kävelyllekin oli pakko ehtiä aurinkoiseen aikaan. Kuvista ehkä näkee miksi ^_^

Nää oli niiiin <3

Peffatreenimäki vaikkei ehkä näytä siltä :D

Mansikat punertaa

Mun etusormi halus kerrankin kuvaan mukaan.

Tiiättekö kun lehtiä on tiellä tosi paljon ja ne kahisee lujaa kun kävelee? :D

Tammi ja joku reippailija joka ohitti mut hurjaa vauhtia.

Ikävä kyllä mun selkä ja lonkka ei tykännytkään käydä kävelyllä, vaikka ainakin selän kuuluis tykätä. Loppupäivän oonkin keikutellu lanteita että sais selkää liikkumaan ja rauhottumaan samalla. Särkylääkkeenkin jouduin ottamaan vaikka yleensä niitä yritän vältellä suojellakseni romumahaani. Loppuillan taidankin istua jumppapallolla juoden messuilta ostettua lakuteetä :D

Ulkona oli nätin väristä :)