23. Ei vieläkään joulurauhaa O.o

Sain siskolta ihanan joulukimpun. Harmi kun sen kimallusta ei saa kuvattua - tai mun taidolla ei sitä kuvata. Mutta se on ihana <3 Se onkin mun ainoa joulukukka! Yleensä mä olen ostellut asunnon täyteen tarjoushyasintteja, että joka huoneessa varmasti tuoksuu yks mun lempijoulutuoksuista. Nyt on unohtunu kukat ja piparit ja tortut :-O Mä oon jotenkin niin tohissu lahjajuttuja etten oo tajunnu niitä perinteisiä juttuja ollenkaan ottaa mukaan... Ei haittaa, sitä suuremmalla innolla napsin jokaisen jouluna tarjottavan tortun ja piparin huiviini :)

Tämäkin päivä meni keittiössä. Jotenkin luulin että tänään olisi jo helpottanut, mutta eipäs. NYT on kaikki valmista joulua varten - huominen blogikin on melkein valmiiksi tehty. Ja kello on kohta yksitoista... Vaikka en mä kyllä muista yhtään aatonaattoa kun olisin mennyt ajoissa nukkumaan :D

 

Mutta kaikki tarvittava on nyt paketoitu ja pakattu kasseihin odottamaan huomista.  Paketteja tulikin niin monta ja niin hankalasti kannettavia - painaviakin - että oli tilattava veli hakemaan meidät juhlapaikalle - eli iskän luo. Joulutontulle <3

Mua vieläpä valvottiin koko päivä, että varmasti hoidan hommat oikein. Valvojaa tosin kyllästytti kolmas päivä keittiössä ^_^

 

Tän paketin avaamista oon odottanu pikkujouluista asti. Oon siis ollu kiltti. Tänään tosin posti toi bestikseltä toisenkin lahjan, ja sen mä revin mitään ajattelematta auki siinä hirmuisessa päiväkiireessäni joka mulle iski. Ja arvatkaa mitä sieltä paljastu? Jeiii - mä pääsen kuin pääsenkin kuuntelemaan Jutan luentoa Espooseen tammikuussa :D

Mutta nyt mä otan mukillisen glögiä, venyttelen vähän selkäparkaani ja alan pikkuhiljaa rauhottumaan. Huomenaamulla vielä päivitän ja sitten mäkin vetäydyn joulurauhan huomaan pariksi päiväksi.

Tai mistäs sitä tietää jos mulle tuleekin hirmu tärkeää rapostoitavaa teille ;)

22. päivän herkkuna Rirahka!

Miten jätinkin tän joulun ajan herkun näin myöhäiseksi? Sätin nyt itseäni sen totaalisesta unohtamisesta... Rirahkaa ja kaveriaan Murahkaa voisi meinaan syödä joka päivä - ja nyt päivät ovat jo vähissä!!!

Nimet nämä herkut on saaneet yksinkertaisesti kouluaikoina (eli viime ja edellisvuonna...) mun ja parhaan koulukaverini lukihäiriöisestä innostuksesta. "Meillä on jälkkärinä Murahkaa! Mitä se on???" Ensimmäinen tavu "Luu" jäi meiltä huomaamatta... Joten Rirahka lyhennettiin tasa-arvon vuoksi saman mittaiseksi.

Ei varmaan ollut vaikea arvata että tänään tein PipaRirahkaa. Ihan perinteistä, miettimättä rasvaprosentteja tai sokereita. Kermavaahtoa, sekaan rahka ja sokeria ja sekoitus. Sitten vaan murskataan piparit ja heitetään sekaan. Rahka kandee syödä hetimiten, koska rapsakat piparit on parempia kuin nuhjut.

LuuMurahka tehdään myös samoin kuin PipaRirahka - perusrahkapohja johon lisätään luumusosetta ja itse tykkään lisätä myös pilkottuja luumuja. Meillä mä olen ainoa joka tykkää Murahkasta, joten olen vähän pakotettu tekemään aina Rirahkaa.

Vatkausta ja sekoittamista - that's it! :)

Tein myöskin tieteellisen kokeen siitä kannattaako Åhlgrensin joulukuusikarkkeja ajatellakaan leivonnaisten päälle. Ei kannata. Kuvassa tulos paistolämpötilassa mötköttäneistä namuista - ja aika oli vain puolet leivonnaisten paistinajasta... Kuuset paisuivat ja muuttuivat haperoksi hiileksi. Saman tuloksen olen joskus saanut mikrottaessani merkkaria vähän liian pitkään. Keittiökemiaa (vaikka siitä kemia-osuudesta mulla ei ole hajuakaan).

Juu ei.

Mä olen taas viettänyt koko päivän keittiössä vain huomatakseni että parantunut lonkka (juu'u, hieronta auttoi!) maksoi mulle turvonneen polven. Ei kai sitä voi mitenkään olla jos ei nyt yhdessä paikassa ole jotain vikaa -_- No, soittelenpa huomenaamulla terveysasemalle ja kysyn josko joku voisi olla kiltti ja pistää tuohon polveen kortisonia. En tahdo klinkata koko joulua... Pakko sanoa että ketuttaa ihan pikkasen -_-

Nyt mä painelen suihkuun ja sit on siivottava nämä kestolakat kynsistä. Huisin hyvin kestää muuten! Nämä ois ihan mahtavat joulukynnetkin vielä jos ei mun keittiötouhuistani yks tohina ois saanu lakkaa lohkeemaan yhdestä kynnestä... Ei pitäis rapsutella.

Ja muistutus - tänään tulee telkusta Hachiko! Mä varustaudun siihen pannullisella teetä ja paperirullalla koska itku tulee varmasti :)
Eiks oo kiva kun mä aina kerron mitä mä katon telkusta? ^_^

Jos mä en tykkäiskään kirjaston yllärikirjasta niin ei haittaa - Mimmi tykkää räpsiä lahjanarua. Kirja on jo pari kertaa ollut lattiallakin Mimmin toimesta :)

21. päivän lahjatehdas

Mä olen ollut koko päivän keittiössä :D Jotain saanut aikaiseksikin... Helvetinkeksit vol.2 odottavat vielä taikinan muodossa parvekkeella, koska tällä kertaa annan massan levätä kunnolla ennenkuin lykkään käteni siihen... Saa nähdä tuleeko tällä kertaa yhtä paljon kirosanoja vai hoituuko homma taivaallisen helposti :D

Yhdet lahjat on valmiina ja paketointia vaille, toiset on jo pakattukin valmiiksi. Kahdessa on alkuvalmistelut tehty niin pitkälle että ne valmistuvat huomenna hujauksessa. Yksi erikoispaketti odottaa enää loppusilausta. Salaperäistä? Juu... Ajattelin aattona paljastaa mitä olen tehnyt lahjaksi ja kirjoittaa pari reseptiä. Siihen asti... Hihii ^_^

Tämä siis Rocky Roadia :P

Eilisestä "kissanruoasta" tuli oikeasti näin nättiä. Lahjaideana loistava, mutta paha vaan että herkut ovat jo melkein loppu. Pari kertaa vaan on maistettu - hups :P Onneksi on kaikenmoista muuta tekeillä vielä :D

Kauppareissulla kävimme kuopuksen kanssa kirjastossa hakemassa lomalukemista. Kuopus nappasi pari Risto Räppääjää itselleen, ja minä en taaskaan osannut valita lukemista itselleni (paitsi faktakirjoja selailtavaksi...) ja aikakin loppui kesken - tiesittekö että kirjastossa tulee valomerkki ennen sulkemisaikaa? Onneks kirjasto oli saanut loistoidean - yllätyskirjoja täydellä palautusoikeudella! Nappasin ylläripinosta itselleni yhden ja varoin etten näe lainausautomaatista kirjan nimeä. Kuopus tosin sanoi ettei kirja kiinnosta mua - sitä varmemmin aion sen lukea. Tai ainakin päättäväisesti aloittaa.

Vielä en ole ehtinyt kirjastopakettia avata, koska kotiin tulon jälkeen aloin heti tekemään sapuskaa. Yllättäen muksut valitsivat pizzan päivän ruoaksi ja jauhelihakastike jäi tulevaisuuteen.

Leikin pätevää emäntää ja tein tomaattisoseenkin itse. Maustoin tomaattimurskan suolalla, sokerilla, mustapippurilla, chilillä ja provencen yrteillä ja soseutin. Sitten piti tietenkin kiehutella nesteitä vähemmäksi... Tunsin oloni ihan mahtifiksuksi kun keksin laittaa siivilän tomaattisoossin päälle - se kun roiskuu aina pitkin poikin. Varmasti joku on tuon keksinyt ennenkin, mutta mä keksin sen ihan itse. Hyvä mä ^_^

Pizzataikinan ohjeen nappasin pikaisesti vuosikausien pelastajastani, kokkikirjasta jonka sain varmaankin kolmekymmentä vuotta sitten... Ja siltä kirja näyttääkin. Mahtava kirja, sieltä löytyy mm. teeleipien, sämpylöiden, muffinsien, omenapiirakan - ja pizzan - ohjeet. Mä en ole vielä(kään) niin pro keittiössä, että osaisin yhtäkään taikinaa tehdä ulkomuistista ja näppituntumalla, ihan parasta siis että perusohjeet on helposti saatavilla. Kiitos edesmenneelle kummitädilleni kirjasta <3

Vähän kärsinyt, mutta rakas :D

Pizzapohjaan tarvitsi vain 2 dl jauhoja, 1 tl leivinjauhetta,  1/2 tl suolaa (kuivat aineet sekaisin) ja 1 rkl öljyä ja desi maitoa. Tuosta määrästä tulee kaksi pientä (no, ihan sopivaa!) pizzaa. Itse tein kaksinkertaisen satsin kun oli kolme syöjää :)

Ja olutkin mulla on tänään pizzan kanssa! Olin tosin laittanut sen pakastimeen jäähtymään muutama päivä sitten, ja tänään vasta muistin sen olemassaolon... Tiedoksenne, että umpijäätynyt olut EI sula kahdessakaan tunnissa. Mulla on olut-slushia siis pizzani kanssa. maustoin sen sitruunamehulla. Nam? O.o

Eihän se tullut tietenkään uloskaan kun oli jäässä - siis tölkinavaaja ja lusikka avuksi.

Nyt mä alan katsomaan Rare Exporttia - jos ikävän pukin nähtyään ei niin kovasti odottaisi aattoa ja nimenomaan sitä joulupukin tuloa :D

20. Vähän hankalampi päivä...

Iltapala.

Tänään mua riivas hirmuinen päänsärky ja vähäsen huono olokin. Aamulla heräsin, lähetin lapset kouluun, odotin että tulevat koulusta - ja painelin päiväunille. Olisinkin varmaan nukkunut ties miten pitkään, mutta oli taas soiteltava kissan perään... Ja nyt taisi natsata! Meille on varattu pikkuinen Odessa kaukaa kaukaa landelta ^_^ Nyt mun pitäisi pähkiä itselleni kyyditys viikon sisään katsomaan pikkasta - meille Odessa vois muuttaa vasta tammikuun puolessa välissä kun on vielä niin pieni :)

Ootteko nähneet söpömpää? :D

Päänsärky ja huono olo kuitenkin riivas aina vaan, mutta jouluostoksille oli lähdettävä... Vaikka mä oon intoillu siitä etten käy jouluostoksilla, niin tulipa tarve kuitenkin... Mun apukokkini kun tarvitsee kokkihatun, niin se oli pakko hakea, koska työvaatekaupat lähti tän päivän jälkeen joululomalle. Samalla kävin ostamassa esikoiselle jouluksi siistin paidan, paketointikamat ale-Tiimarista ja ruokakaupasta loput lahjatarvikkeet. Ah mikä fiilis roudata yhdeksän kilon kauppakassi ruuhkabussilla kotiin - toisessa kädessä jättimäinen mutta kevyt muovisäkki. Riitti mulle, enkä edes käynyt missään suuressa ostoshelvetissä ^_^

Kun pääsin voipuneena kotiin ja ajattelin syödä piristykseksi jotain hyvää, tuli esikoinen mulle ilmottamaan että keittiön lattialla on ärsyttävä lätäkkö ku sukatkin kastui - minähän ryntäämään keittiöön ja huutamaan pyyhkeitä... Lattiaa kuivatessani kirosin melkolailla, saatoin vähän tirauttaakin. Siinä tyhjensin sitten roskakaappia että pääsin tutkimaan letkut, yritin vetää tiskaria kolostaan pois mutta se ei hievahtanutkaan, kurkin taskulampun kanssa tiskarin alle... Ei selvinnyt mistä se vesi oli tullut! Testasin tiskaria, mutta mistään ei tirahtanut tippaakaan vettä...

Putkia, koloja, roskapusseja... Onneksi oli Mimmi apuna ja piristämässä.

Vesishowssa meni sitten sen verran myöhään että jäi suurin osa lahjatehtailusta hoitamatta. Yhden pikareseptin testasin ja täytyy sanoa että onnistui tooosi hyvin :P Siitäkään en vielä sen enempää kerro ;) Sitten en jaksanutkaan enää muuta kuin latoa vihdoin pientä hyvää lautaselle ja rojahtaa sohvalle katsomaan Nightmare Before Christmasia.

Ja taas nukkumaan menon aika. Voi että mä toivon että tämä päänsärky helpottaisi huomiseksi... Voiko hieronnasta tulla näin kova hedari näin jälkijunassa??? Onko mussa niin paljon kuonaa jotka läks hieronnassa liikkeelle? Vai voiko tää olla kefiirin alkuoireita? Eeeeenn jaksa miettiä, painun nyt pehkuihin. Hyvää yötä!

Kokeilu näyttää ihan tasan kissanruoalle, mutta maistuu paaaljon paremmalle :D

19. päivän juoksentelua...

Tänään Mimmi pääsi taas kalenterikuvaan, koska sain päivällä olla niin ylpeä mun katistani! Mimmillä oli tänään rokotuspäivä. Vasta nyt, koska Mimmi on sisäkissa ja nyt, koska rokotukset täytyy olla hoidossa jos ja kun Mimmille tulee kaveri - sitä ei koskaan tiedä mitä tuliaisia nuo ties mistä löytyneet karvakamut voivat tuoda.

Mimmiä ei (niinkuin ei varmaan suurinta osaa kateista) saa kuljetuskoppaan kuin oveluudella, nopeudella ja voimalla. Me tajusimme asian vasta varttia ennen rokotusaikaa, joten koppa oli tuhoon tuomittu ajatus. Siispä kissalle (joka ei yleensä ulkoile) valjaat ylle, kissa kainaloon ja menoksi. Esikoinen oli nakitettu kantamaan koppaa, koska on mua pidempi ja lyhyelle tuon ison kopan kantaminen on kovin hankalaa... Esikko sai siis kantaa pelkkää koppaa (varmuuden vuoksi se oli otettava mukaan) ja minä kannoin kissaa. Onneks ostarin eläinlääkäriin ei ole montaa sataa metriä...

Matka sinne meni hurjan hyvin, Mimmiä kyllä uteloitti kaikki ja pari kertaa meinasi hypätä sylistä. Ja eläinlääkärissä hoitaja kehui kattia hirmu paljon - olin itsekin vähän yllättynyt tytön käytöksestä koska ei me olla oikein käyty muualla kuin mun vanhempien luona ja sinne mennään aina autolla. Mimmi oli tosi reipas, utelias ja sosiaalinen - oli hoitajan kaveriakin heti. Häntä pystyssä kuljettiin tutkimassa kaikki nurkat. Käytiin vaa'allakin (kolme kiloa!) ja nähtiin koira! Se oli vähän pelottava ja karvat nousivatkin pystyyn. Lääkärihuoneeseen Mimmi marssi oikeastaan ihan itse. Eläinlääkäri yritti viedä Mimmin huomion piikistä antamalla pari namia pöydälle, mutta ei Mimmi niitä ehtinyt tutkia. Eikä kyllä huomannut piikkiäkään.

Sitten mentiin takaisin aulaan, ja siellä oli toinen koira! Tämä oli kuitenkin pienempi kuin edellinen, ja Mimmin pörhistys oli saman verran pienempi. Koira halusi haistella Mimmiä - ja Mimmi koiraa! Olin ihmeissäni - ensimmäisellä kerralla koiran tavatessaan Mimmi huitaisi koiraa nenään ja lensi (oikeasti, lensi) ikkunankarmiin roikkumaan ja sähisemään... Vaan nyt kumpikin otus varovasti haistelivat toistensa kuonoja, ihan kaikessa rauhassa :) Hieno, rauhallinen Mimmi ^_^

Kissa-asiaa vielä sen verran, että toive Kuuran saamisesta meille kariutui, koska Kuura oli hoitopaikassaan kaverustunut niin kovasti toisen kissan kanssa, että olisivat halunneet antaa kummatkin kissat samaan paikkaan. Mulla ei kuitenkaan ole suunnitelmia eikä varaakaan kuin yhteen lisäkissaan, ja tämä Kuuran kaveri oli juurikin se meille liian arka Täplis josta alunperin soittelin Rekkurescuelle. Nyt pistin sitten meiliä paljon pääkaupunkiseutua kauemmas - toivottavasti nyt natsaisi ja meille tulisi Halloweenina syntynyt pörriäinen... Peukkuja! :D

Noin. Eiköhn tuon verran kissalöpinää riitä elämänmuutosblogiin yhdelle kertaa.

Aamupäivällä mä päätin lähteä reippailemaan Ikeaan ja samalla tsekata mitä tuo lonkka nyt sanoo kävelystä kun hieronta on hoidettu. Vähän se aristeli vielä, mutta arkana oli selkäkin vähän - niinkuin ois salilla käyny :) Ja kuten kuvista näkee, on täällä ihanan jouluiset säät ja oli tosi mahtavaa lähteä kävellen ostelemaan vähän joulujuttuja... Jep.

Toisekseen mä osaan tehdä kävely-shoppail-reissuni aina hirveen helpoiks. Koska selkä oli vielä arka, niin päätin ottaa vuosien jälkeen kävelysauvat käyttöön ja tutkasta helpottaisko niiden käyttö selkäjumeja kans. Esikoisen reppu selkään (onneksi lapset ei tässä vaiheessa vuotta tarvitse reppujaan koulussa...) ja menoks. Ostin tietenkin painavimmat ostokset pitkiin aikoihin - mä teen sen aina kun olen kävellen repun kanssa liikkeellä. Eikä pikkusälä sit mahtunut enää reppuun, joten oli ostettava sininen kassi. Ja sithän sauvat oli enää ylimääräkuormaa ja mä hengästyin ja hartiat juili ja meinasin kuolla (no en, meinasin jäädä tien pieleen istumaan, se on totta)... Jos mä en vaan enää kävis kävellen Ikeassa??? ^_^

Tehokkaasti käsitelty ettei ketään vaan tunnista, mutta huomaahan siitä juhlan? :D

Iltapäivällä olikin sitten kuopuksen joulujuhla - ja taas mä itkin! Mä oon ilmeisesti saavuttanut sen iän, jossa kaikki kaunis ja söpö itkettää... Muttakun ne lapset! Ne laulo osa niin totisina ja osa niin innosta piukeena, kertosäkeissä volyymi nousi tuplaksi, joku siellä lauloi iha nuotin vierestä... Niiiin suloista :D Ja mun oma starani istui lavalla ja yskähti pari kertaa - roolinsa oli flunssan saanut tonttu. Tai yksi niistä. Esityksessä oli hyvä opetuskin (se tosin oli paljastettu mulle jo eilen ;) )... "Muistakaa myös kaiken kiireen keskellä välillä pitää hauskaa!!!"

Joulujuhlan jälkeen kävin kaupassa ja sitten tulikin äkkilähtö kauemmas kaupoille ja postiin ja pakettiautomaatille, koska *joulusensuuri*, mutta sainpahan niitäkin asioita hoidettua. Nyt voi vihdoin rentoutua kotona - ja oikeastaan painua piakkoin pehkuihin :)

Että näin paljon taas treeniä mun päivässä - vaikka kyllä mä sen Ikeareissun melkein Heiaheiaan voisin merkitäkin... Huomenna taidan juoksennella vähän vähemmän - mutta juoksentelen kuitenkin :D

No jos mä voisin joulupukilta saada tosta vaan ne näkyvät vatsalihakset, niin voisin jopa unohtaa tuon viinilasillisen :P

17. & 18. Mietintää läheisistä ja lihasten murjontaa

Sain tädiltäni enkelin <3

Kävin tiistaina tätini kanssa kahvilla. Melkein yllätin itsenikin kysyessäni olisiko hänellä aikaa tavata - tätinikin oli positiivisesti yllättynyt. Oli mahdottoman mukava nähdä pitkästä aikaa ja jutella kuulumisia, istuskella kaksin ja ihan rauhassa :) Emme olleet nähneet pitkään aikaan vaikka asumme vierekkäisissä kaupungeissa... Jotenkin ihan hassua. Niin lähellä ja mukamas niin kaukana.

Miksi sitten yhteydenpito läheisiin on joskus niin vaikeaa? En usko olevani ainoa, joka ei saa aikaiseksi soittaa tai viestittää, saati sopia tapaamisia. Päätinkin uuden vuoden lupaukseni liittyvän tähän asiaan - mun sukulaiseni ovat kuitenkin ihania ja meidän välit on hyvät, joten ei ole mitään syytä olla pitämättä yhteyttä. Paitsi oma laiskuus ja aikaansaamattomuus. Niin hyvin kuin tiedostan esimerkiksi sen, että parisuhde vaatii vaivannäköä ja hoitamista, ja tiedän etten voi olla kadota ystävieni elämästä ilman että se vaikuttaisi väleihimme - miksi sitten oletan että muut läheiset ja sukulaiset pysyvät läheisinä ilman evän liikauttamista???

Mulla on paljon mulle tärkeitä ihmisiä, mutta näiden ajatusten myötä aloin miettimään että tietääkö ne ihmiset sitä? Oonko mä koskaan sanonut asiaa ääneen? Ja koska mä en soittele enkä viestittele, niin eivät kai mun tärkeät ajattele olevansa vähemmän tärkeitä? Iski siis pieni morkkis tästä... Mutta onneksi asioille voi aina tehdä jotain, eikä tätä morkkista tarvitse tuntea uudestaan :)

Tänään kävin hierojalla. Kerran aiemmin olen käynyt hartiahieronnassa, ja kosmetologikoulussa hierontoja annettiin ja saatiin puolin ja toisin (oi niitä aikoja...) kun harjoiteltiin "normaalia" tai kuumakivihierontaa. Nyt kuitenkin varasin itselleni mojovan 90 minuutin ajan Suomen Urheiluhierojaopistolta. Hinnat siellä sopivat juuri ja juuri mun pieneen budjettiini, ja jumissa olevat lihakset oli pakko saada hoidettua jotenkin. Ja olinkin ihan oikeassa jumituksistani... Oikeassa reidessä ongelmia aiheutti lihaksen kiinnityskohta, ja yllätys oli että itse reisilihas olikin vasemmassa jalassa enemmän jumissa. Olisiko sitten aiheutunut oikean jalan ongelmista se... Samoin yläselkä ja hartiat olivat aikamoisessa kunnossa, ja niihin keskityttiinkin hieronnassa suurin osa ajasta. Onneksi, koska selkämuhkuroiden hierominen ei tehnyt ihan niin kipeää kuin reisien möyhentäminen.

Uusi aika on varattu tammikuuksi, saa nähdä helpottaako jumit yhden kerran jälkeen. Selässä ainakin tuntuu että jotain on sille tehty ja oikea lonkka tuntui kevyemmältä jo hieronnasta lähtiessä.

Se huimaus hieronnan jälkeen on ihmeellistä... Pää on sekaisempi kuin karusellissä pyörimisen jälkeen. Tuntuu että veri ainakin on lähtenyt kunnolla kiertämään :)

Nyt nukkumaan, valvoin jo ihan liian myöhään. Huomenna lähden sauvakävelylle, jos vaikka saisin vetristettyä hartioita vielä lisää :D

Mun famuni tekee joka joulu ikkunaansa tonttumaailman - eikö ole ihana :D

16. Jännät paikat!

Ilmoittauduin tänään virallisesti emoehdokkaaksi. Meillä on jo pitkään ollut ajatuksena hankkia Mimmille kaveri ja perjantaina laitoinkin meiliä yhdestä pikkukissasta. Olivat kuitenkin sitä mieltä että kyseinen kissa olisi meille liian arka, mutta ehdottivat meille ylläolevaa söpöyttä :) Mua haastateltiin tarkasti puhelimessa ja nyt jännityksellä odotan onko kissan hoitaja myös sitä mieltä että meidän poppoo sopisi misulle uudeksi kodiksi... Jos, niin sitten päästään katsomaan kissaa, ja sitten on vielä päivän harkinta-aika ennen kuin sovitaan kotiutumisesta. Oijoi, pitäkää peukkuja! :D

Mutta päivän asiaan. (Tai, voiko olla tärkeempää asiaa kuin ehkä uus perheenjäsen???) Tänään mä mietin jouluruokia. Hirveän paljon oon kuullu ihmisten jouluruokaperinteistä, ja osa niistä kuulostaa mun korvaan ihan oudoilta. Jotkut mun jutut taas kuulostaa hassulle toisten korviin. Mitä teiän mielestä joulupöydässä pitää olla, olis kiva kuulla? :D

Ihan kaikista eniten mä tykkään alkuruoista (niinkuin aina joka paikassa) eli kalat täytyy olla kohdillaan. Joulupöydässä pitää olla lohta, siikaa, silliä, silakkaa jos jonkinlaista, mätiä, smetanaa ja sipulia... Ja perunaa jotta kalalle ja mädille ois joku kuljetusalusta. Mä santsaan ihan huoletta aina jo tässä vaiheessa. 

Slurps :P

Rosollia täytyy tietenkin löytyä, se taas ilman silliä. Ja kaikista parasta on jos päälle saa vaaleanpunaista kermavaahtoa. Sienisalaatti, se kuuluu myös joulupöytään - itse tehtynä. Leivän otan mieluiten tummana ja siirappisena :D

Pienenä söin aattoaterialla vain kaksi ananasrengasta ja suolaherneitä (pakasteherneitä syödään muulloin, purkkiherneitä jouluna!). Oletettavasti joulupukin odotus oli niin rankkaa hommaa ettei ruoka oikein jaksanut maistua. Silti istuin kiltisti pöydässä ja kuuntelin aikuisten juttuja.
Joten - ananasrenkaita ja purkkiherneitä - must.

Sitten päästään pääruokaan... Kinkkua (olisitteko arvanneet???) ja laatikoita kuuluu olla. Porkkana-, lanttu- ja perunalaatikkoa. Maksalaatikko ei mulla kuulu joulupöytään, mutta monessa joulupöydässä tiedän sitä olevan. Meillä ei myöskään ole koskaan ollut Karjalanpaistia, mutta kuuluisiko se enemmän itä-Suomen suunnalta tulevien jouluun?

Jälkiruoaksi jouluna on aina hedelmäsalaattia. Ei mitään raskasta enää jaksaisikaan. Kerran vai kaksi kun joulua on vietetty meidän luona oon mä tehnyt jälkiruoaksi sitä ihanaa joulun makuista marmorijäädykettä jonka ohje löytyy täältä.

Lautasilla silleja ja katkarapuhässäköitä :)

Välillä mä olen miettinyt kinkun tilalle sisäfilettä ja kalan kylkeen sushia, mutta ei ole tullut kokeiltua... Vielä ;) Kyllä mä avoin olen kaikenlaisille uusille jutuille, mut parasta on kun pöydästä löytyy ne vanhat tutut jutut jotka sieltä on aina löytynyt. Lisänä voi sitten olla jotain muuta :) Kuten esimerkiksi sirkkoja joita siskoni teki viime jouluna ja jotka ikävä kyllä meni multa ohi kun ei oltu samassa paikassa tapanina... Jos haluatte kokeilla, resepti paistettuihin sirkkoihin löytyy siskon blogista täältä ;)

Onko sulla joku sellainen ruoka jota et vois kuvitellakaan joulupöytään? Mä en ehkä ihan heti osais ajatella mitään pastaruokia. Toisaalta - miksei?

Löysin muuten tietokoneen uumenista kuvia viime vuoden joulukorteista :D Niistä, mihin tein askartelumassasta sydämiä joihin kaulin pitsikankaalla kuvioita. Tähän loppuun kooste niistä :)

Nämä onnistu tosi kivasti :)